Oliko ystävyys tässä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Minulla on eräs hyvä ystävä, jolle syksyllä uskouduin eräästä minulle erittäin arasta ja henkilökohtaisesta asiasta. En hetkeäkään epäillyt etteikö hän olisi luottamuksen arvoinen.

Nyt viikonloppuna sain täysillä naamalleni sen, että on kertonutkin asian eteenpäin ja se on päätynyt jo tiäs kenen korviin.

Olen ensinnäkin ihan sekaisin siitä, että mietin että ihmiset tietää sen salaisuuden. Kieltää voin toki kaiken eikä kukaan voi mitään todistaa, mutta riittää jo se, että siitä puhutaan. Lisäksi asia on sellainen, että en voi uskoa, että vaikka joku on sen kuullutkin niin joku tulee huutamaan sitä minulle päin naamaa ja kun asia on henkilökohtainen niin vaati silti minua "tilille" asiasta ja tunnustamaan sen. Ihan uskomatonta.

Laitoin ystävälleni viestiä, jossa kerroin olevani erittäin pettynyt. Kielsi ensin kertoneensa mitään, mutta kun totesin että hän on ainut, joka tietää ja kuulin tietoni ihmiseltä, joka kertoi ne ystävältäni itse kuulleensa. Sitten myönsi, mutta vähän siihen tyyliin että kun hetken selvitteli niin sai tietää kännissä puhuneensa.

Mutta oikeasti! Ei ihminen ole koskaan niin humalassa, että paljastaisi ystävästään jotain niin henkilökohtaisia asioita. :( En ymmärrä mitä nyt vastaisin tuolla ystävälleni ja oliko ystävyys nyt tässä? Voinko enää kuvitella luottavani, vaikka sanoisi mitä, jos kerran humalassa kaikki kerrotaan eteenpäin.
 
Ystäväsi ei selvästikään ole luottamuksesi arvoinen. Voithan halutessasi jatkaa tapailua ja yhteydenpitoa, mutta jätä luottamuksellisten asioiden kertominen väliin.
 
Ikävä kyllä kokemuksesi ei ole ainutlaatuinen. Haluamatta olla erityisen kyyninen, mutta tuo hölösuisuus on lajillemme ominainen piirre. Kenestäkään, siis todella kenestäkään et voi olla varma vaikka hän tuntuisi kuinka luotettavalta. Näin ovat vuosikymmenet opettaneet minuakin.
 
rippuu asiasta, mut mun kantani on et syvä ystävyys oli sitten siinä, hyvän päivän tuttuina voidaan jatkaa, olen noudattanut tätä elämäni aikana ja hyvin on toiminut, aika nopeasti ja nuorena oppinut, ettei kovin moneen ihmiseen voi luottaa... ihminenhän hakee itselleen huomiota ja hyväksyntää kertomalla jonkun toisen salaisuuksia eteenpäin, itseäänhän kertoja siinä korostaa... todella inhottavaa ja pettymys on varmasti suuri... ;)
 
[QUOTE="vieras";23032018]Jep, meikäläinen on ainakin oppinut että ihmiselle joka juo ei voi kertoa mitään sellaista minkä ei tahdo leviävän. Se on vaan fakta![/QUOTE]

No kyllä minä itsekin alkoholia käytän toisinaan, mutta enpä ole luottamuksellisia asioita kertonut eteenpäin. Juoruilua ja paskanpuhumista tunnustan aika ajoin harrastavani, mutta se on tosiaan fakta, että sitä tekee kaikki. Niin kurjaa kuin se onkin. Mutta luottamuksellisten asioiden kertominen on jo ihan eri asia.
 
Mä tein testinä tuollaisen ystävälle. Annoin ystävyyden siksi hiipua pois. Ehti ennen lopullista ystävyyden loppumista ihmetellä, miksi en puhu omista asioistani. Heko heko, kysyikin vielä.
 
Mä oon tullut siihen tulokseen että kehenkään ei voi luottaa. Muuta kuin itseensä. Joten jos haluaa kertoa salaisuuksia johonkin, kaiva kuoppa ja huudan salaisuus sinne. Siellä se pysyy, eikä varmasti joudu vääriin korviin, ellei sitten itse huuda niin kovaa että joku sen kuulee.

Ja tuohon onko ystävyys siinä, niin kyllä mä jättäsin sen omaan arvoonsa sen jälkeen jos on mun asioita luvatta levitellyt. Siks mulla kai ei "kavereita" olekkaan, kun kaikki paitsi yks on paljastunut kaksnaamaseksi.
 
Mä ihmettelen naisia jotka kertovat miehilleen toisten henkkoht asioita. Yksi ystäväni oli ymmyrkäisenä kun vannotin ettei puhuisi asiasta muille, edes sille miehelleen jolle oli kertonut....

Jos kysyy "voinko puhua sulle asiasta joka täysin luottamuksellinen ja jää meidän välillemme?" Voisi vastata "et voi, koska en pysty olemaan kertomatta miehelleni".

Nyt tuntuu et kaverin mies ajattelee tai katsoo erilailla kuin ennen, kun tietää "suuren salaisuuteni". Ei tunnu kivalta.
 
Joillekin ihmisille ei pidä kertoa mitään salaisuuksia, sillä kaikilla ei ole taitoa pitää salaisuuksia itsellään. Itse olen oppinut tämän mieheni avustuksella. Kerroin hänellä perhesalaisuuden lähipiiristä ja pyysin olematta kertomatta muille. Mitä mies teki. Suvun ollessa koolla hän otti kertomani asian puheeksi ja siitä se levisi kaikkien tietoon. Mieheni ei todellakaan ymmärrä, että kaikkia asioita ei pidä kuuluttaa ympäriinsä. Hän ei tee sitä varsinaisesti tahallaan, vaan häneltä puuttuu ymmärrys siitä, mistä asioista voi puhua ja mistä ei, tai siitä, mikä loukkaa ihmisen yksityisyyttä ja mikä ei. En siis enää kerro hänelle asioita, joiden tulee pysyä salassa.
 
Minä taas olen sitä mieltä, että en voi vannottaa ystäviäni olemaan kertomatta miehilleen asioita. Lähimmät ystäväni eivät kerro kuitenkaan asioitani edes miehilleen, mutta minä olen sitä mieltä, että en voi käskeä pariskunnan salata toisiltaan asioita.
 

Similar threads

S
Viestiä
3
Luettu
603
&
K
Viestiä
3
Luettu
684
Aihe vapaa
ei hyvää päivää
E
H
Viestiä
12
Luettu
475
Aihe vapaa
Hämmentynyt
H

Yhteistyössä