olinko liian ankara pojalleni eilen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lulu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

Lulu

Vieras
kun hänellä oli eilen 12-vuotis synttärit, emme juhlineet hänen synttäreitään. en ostanut hänelle lahjaksi mitään, hänellä ei käynyt vieraita eikä hän saanut ainoatakaan lahjaa eikä edes kakkua. sytytin hänelle kynttilän, jonka hän sai puhaltaa ja toivoa samalla jotain ja sen jälkeen annoin hänelle 2 palaa suklaata. halasin häntä ja sanoin onnea sekä että rakastan häntä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Williviini:
Alkuperäinen kirjoittaja johnu83:
oliko poika tehnyt jotain? Tosin, ei meilläkään synttäreitä enää tuossa iässä vietetty... :/

Ette juhlineet millään lailla?

Meillä jätettiin 10-vuotis synttärien jälkeen isot kaverisynttärit väliin. Aina kuitenkin juhlitan.

Ei mitenkään juhlittu, onnen toivotukset toki saatiin. Vähän jäänyt kaivertamaan kyllä tuo, aion omille lapsille edes kakun ja lahjan aina hommata.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Lulu:
Alkuperäinen kirjoittaja :
ei juhlia?

Koska en jaksanut ja kerennyt järjestää ja syy tämän kaiken takana on se, että minulla on burn out. :|

Voit varmaan selittää pojallesi, että et nyt jaksanut juhlia laittaa, mutta myöhemmin juhlitte (jos näin ajattelet). Tosin lupaus on sitten pidettävä, jos sellaisen annat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lulu:
Alkuperäinen kirjoittaja :
ei juhlia?

Koska en jaksanut ja kerennyt järjestää ja syy tämän kaiken takana on se, että minulla on burn out. :|

Etkö olisi voinut vaikka ostaa kakkua? Itsekin sairastan, joten tiedän millaista loppuunpalaminen on.

:hug: Voimia! Ymmärsikö poika tilanteen, vai jäikö sille paha mieli?
 
Poikasi oli siis tehnyt jotain, muuten et olisi käyttänyt sanaa ANKARA.

Mutta kyllä vaikka hän olisikin tehnyt jotain väärin tuo oli ilkeää, jätit huonon muiston pitkäksi ajaksi häneen.

JOS vietätte synttäreitä yleensäkkin noin niin sama se, ketä kiinnostaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Lacrimosa:
Alkuperäinen kirjoittaja Lulu:
Alkuperäinen kirjoittaja :
ei juhlia?

Koska en jaksanut ja kerennyt järjestää ja syy tämän kaiken takana on se, että minulla on burn out. :|

Voit varmaan selittää pojallesi, että et nyt jaksanut juhlia laittaa, mutta myöhemmin juhlitte (jos näin ajattelet). Tosin lupaus on sitten pidettävä, jos sellaisen annat.

Poikani ja mieheni tietävät tilanteeni ja auttavat sekä tukevat minua paljon. Aiomme juhlia synttäreitä jälkikäteen myöhemmin, sitten kun minä olen terve ja voin hyvin.
 
No et tietenkään! Lellit ihan pilalle. Mitään suklaata olisi tarvinnut. Pah! Ja että sai vielä toivoakin jotain! Ei ei ei. Enintään tuollaiset synttärie 2-vuotiaalle.
 
Huh huh. Oletko saanut jo ammattiapua itsellesi? Miksei miehesi järjestänyt juhlia? Kaupasta saa pakasteesta ihan hyvää valmista kakkua ja lahjan pystyy ostamaan myös mies. Kaverisynttärit vaikka Mäkkärillä.

Kuulostaa siltä, että lapsesi itseluottamus ja usko vanhempiin saattaa myös olla vaakalaudalla. Vie lapsesi vaikka peneen ja keskustele siellä, miten voit auttaa poikaasi. Se, että hän tyytyi tähän kauheuteen, on epänormaalia ja merkki vakavasta tilanteesta.

Hae apua hyvin nopeasti, heti huomenna. Myös lapsellesi.
 

Yhteistyössä