Ä
äimänkäki
Vieras
Minulla on laskettu aika ensi kuussa ja kotona ennestään super-energiset 2- ja 4-vuotiaat pojat. Mies on ollut töissä koko kesän, minä poikien kanssa yksin kaikki päivät. Hoidan poikien ulkoilut, kaupassa käynnit sekä ruuanlaiton ja tiskauksen joka päivä. Meillä ei ole autoa. Mies on mukana kotihommissa vain viikonloppuisin.
Tänään en päässyt aamulla mihinkään poikien kanssa, koska vettä tuli kaatamalla. Eli emme päässeet ruokaostoksille emmekä puistoon. Kehitin pojille jonkun "hätäaterian" ja söin itse kaikenlaisia jämiä kaapista, ja pojat hyppivät tapojensa mukaan seinille, kun eivät päässeet ulos. Olin jo ennen lounasta valmis lataamoon... Päiväunien jälkeenkään emme voineet lähteä mihinkään, koska minulle tuli soitto, että postista tulee kotiinkuljetus iltapäivällä.
Soitin miehelleni töihin ja sanoin, että hänen on käytävä kotimatkalla kaupassa. Mies siihen, että "katotaan nyt" tms. Sanoin, ettei tässä ole paljon miettimistä, koska kaupassa on pakko käydä. Ei ole päivällistarpeita, maitoa eikä vaippoja. Pyysin miestä soittamaan, kun pääsee töistä.
Muutaman tunnin päästä mies saapui kotiin, ilman ostoksia. "Tulin suoraan kotiin, koska mun on pakko mennä salille nyt. Käyn kaupassa, kun tuun sieltä." Sanoin, ettei onnistu. Olin odottanut häntä, jotta pääsisin kokkaamaan j aolin vihainen, ettei hän soittanut, vaikka lupasi. Lapset eivät voi odottaa päivällistä kahdeksaan asti illalla enkä minä enää siihen aikaan jaksa alkaa laittaa ruokaa. Mies kävi sitten kioskilla ostamassa pojille valmisruuan ja maitoa ja lähti salille. Laitoin ostoslistan tekstarina perään ja jäin odottelemaan, josko nyt saisin ruokatarpeet ja pääsisin itsekin syömään kunnolla.
Parin tunnin päästä ukko tuli takaisin, ja taas ilman ostoksia!! :-O Mitä h...ttiä? "Mähän menin pyörällä! En kai mä niitä kamoja voinu tuoda. Lähde sä käymään siellä, niin mä jään poikien kanssa tai sit pitää jättää huomiseen ." Eli, minun pitäisi yhtäkkiä, ilman mitään valmistautumista, lähteä varttia vaille kahdeksalta ruokakauppaan tai jäämme ilman päivällistä, kuten myös vaippoja (yksi jäljellä) ja aamupalatarpeita.
Sain infernaalisen huutoraivarin, jonka jälkeen jäin istumaan olohuoneen lattialle täysin koomassa. Olin niin vihainen, etten saanut enää mitään sanotuksi. Mies pyöri ympyrää kämpässä jonkin aikaa ja lähti sitten ovesta ulos. Kauppaan, toivottovasti, en tiedä.
Olinko minä väärässä? Mitä tuossa oikein tapahtui? Mitä minä sanon ukolle, kun tulee takaisin?
Tänään en päässyt aamulla mihinkään poikien kanssa, koska vettä tuli kaatamalla. Eli emme päässeet ruokaostoksille emmekä puistoon. Kehitin pojille jonkun "hätäaterian" ja söin itse kaikenlaisia jämiä kaapista, ja pojat hyppivät tapojensa mukaan seinille, kun eivät päässeet ulos. Olin jo ennen lounasta valmis lataamoon... Päiväunien jälkeenkään emme voineet lähteä mihinkään, koska minulle tuli soitto, että postista tulee kotiinkuljetus iltapäivällä.
Soitin miehelleni töihin ja sanoin, että hänen on käytävä kotimatkalla kaupassa. Mies siihen, että "katotaan nyt" tms. Sanoin, ettei tässä ole paljon miettimistä, koska kaupassa on pakko käydä. Ei ole päivällistarpeita, maitoa eikä vaippoja. Pyysin miestä soittamaan, kun pääsee töistä.
Muutaman tunnin päästä mies saapui kotiin, ilman ostoksia. "Tulin suoraan kotiin, koska mun on pakko mennä salille nyt. Käyn kaupassa, kun tuun sieltä." Sanoin, ettei onnistu. Olin odottanut häntä, jotta pääsisin kokkaamaan j aolin vihainen, ettei hän soittanut, vaikka lupasi. Lapset eivät voi odottaa päivällistä kahdeksaan asti illalla enkä minä enää siihen aikaan jaksa alkaa laittaa ruokaa. Mies kävi sitten kioskilla ostamassa pojille valmisruuan ja maitoa ja lähti salille. Laitoin ostoslistan tekstarina perään ja jäin odottelemaan, josko nyt saisin ruokatarpeet ja pääsisin itsekin syömään kunnolla.
Parin tunnin päästä ukko tuli takaisin, ja taas ilman ostoksia!! :-O Mitä h...ttiä? "Mähän menin pyörällä! En kai mä niitä kamoja voinu tuoda. Lähde sä käymään siellä, niin mä jään poikien kanssa tai sit pitää jättää huomiseen ." Eli, minun pitäisi yhtäkkiä, ilman mitään valmistautumista, lähteä varttia vaille kahdeksalta ruokakauppaan tai jäämme ilman päivällistä, kuten myös vaippoja (yksi jäljellä) ja aamupalatarpeita.
Sain infernaalisen huutoraivarin, jonka jälkeen jäin istumaan olohuoneen lattialle täysin koomassa. Olin niin vihainen, etten saanut enää mitään sanotuksi. Mies pyöri ympyrää kämpässä jonkin aikaa ja lähti sitten ovesta ulos. Kauppaan, toivottovasti, en tiedä.
Olinko minä väärässä? Mitä tuossa oikein tapahtui? Mitä minä sanon ukolle, kun tulee takaisin?