Olipa homma..ja vielä kai se jatkuu *tutista vierotus*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja IhanaValo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

IhanaValo

Vieras
Tyttö täytti viime kuussa 2v. ja ollaan mietitty että tutista pitäis päästä eroon piakkoin, vaikkei se ollukaan kuin nukkumaan mennessä mukana.
Päädyttiin siihen että leikataan tutista pala pois ja annetaan tytön siinä totuttautua ajatukseen että tutti on rikki eikä enää toimi.
Eka ilta. Tyttö lussutti rikkinäistä tuttia hetken, alkoi kitinä. Tutti lattialle ja hirveä huuto. Tutti oijjaa, tutti oijjaa--sanoin ettei tuttia voi korjata.

Kahta kauheempi huuto, ei saa silittää saatika halata. Ei saa koskee ollenkaan.
Seuraavaks huutaa isiä, sanon ettei isikään voi korjata tuttia. Lisää huutoa.
No, jonkin aikaa huudettuaan alkaa näkymään väsymisen merkkejä.
Sitten huutaa mahallaan patjaan, ei saa koskea vieläkään.

Kohta hiljenee, aattelen että nytkö nukahti ja meinaan että käännän tyynyyn päin kun oli pää jalkopäähän päin. En ehdi kun koskemaan kun huuto jatkuu--sama homma, mahallaan huutaa, ihan hikisenä.

Lopulta nukahtaa kunnolla ja saan käännettyä oikein päin, parempaan asentoon..
Voi että kuhan tyttö yöllä herää eikä tuttia olekaan siinä.. :| :| En haluis olla paikalla..

En muista enää miten esikoisen kans saatiin tutti jäämään pois..ei ainakaan jouduttu sitä hajottaa, koska kaksi esikon aikasta tuttia on vielä meillä muistona. Miten pitkään tuota huutoa nyt jatkuu?
 
Meillä taisi itkeskella pari kolme yötä ja pari viikkoa meni unien kanssa ihan sekasin. Ei meinannut tulla uni yöllä eikä päivällä. Elämää ilman tuttia taitaa olla takana noin puoli vuotta ja kummasti se aika kultaa muistot siitäkin vieroitusajasta...
 
Meillä tyttö jätti tutin 3kk sitten, kun vauva syntyi. Ekat pari yötä oli aivan kamalia, tyttö heräili 2-3 tunnin välein itkemään tuttia. Sen jälkeen tutti unohtui ja nyt enään harvoin kyselee perään :) Monesti kyllä saattaa löytyä ihan hiljaa nurkasta syömästä vauvan tuttia :kieh:
 
Meille syntyi sopivasti ystäväperheeseen vauva, kun lapsi oli vajaa 2-vuotias ja tutista vieroitus edessä. Sitten seuraavat kuukaudet puhuimme siitä, kuinka lapsi ei oikeastaan tuttia tarvitsisi vaan, että tuollaiset pienet vauvat sitä imevät...ja sitten 2v3kk tais olla laps, kun me yksi ilta päätettiin yhdessä, että nyt on viimeinen ilta, kun tutin saa ja sitten huomenna kaikki tutit läheteään ...-vauvalle. Ja näin kävi. Seuraavana iltana kyseli perään, mutta muistutin, minne tutit olivat matkalla ja näin kivutta se meillä lopulta jäi. Tuossa vaiheessa tutti oli siis pitkään ollut juuri nukahtamisen apuväline ja yölohtu.
 

Yhteistyössä