Olipa kerran itsetunto...

[harmaa vain]

Mitä minulle on tapahtunut?
Onko 10 vuotta kotiäitinä tehnyt tehtävänsä?
Vai onko mies saanut hivutettua minua näin?

Minulla oli vielä joku vuos sitten hyvä itsetunto ja voin mainiosti. Olin tykätty.
Nyt se tuntuu olevan muisto vain, kaikkinensa.
Mies on muutaman kerran mölässyt jotain loukkaavaa raskauksien räjäyttämästä vartalostani (joka ei mielestäni ole edes hirmu paha kuitenkaan oikeasti) ja nuo ovat sattuneet aivan valtavasti, vaikkei mies ehkä ole niitä pahasti tarkoittanut. Ylipainoa on 10 kiloa, mitä taitaa olla oikeasti suurin ongelma. Mut on minulla aina ollut eripari-rinnat, joiden eriparisuus vain korostuu nyt imetysten jälkeen...kauniit? Nou.
Käsivarret ovat aivan liian paksut ja naamankin joskus voisin vaihtaa.

Tästä on tullut ongelma.
Joskus jopa mietin, että voisin vaikka tappaa itseni, olen niin inhottava ja ruma ja kaikkea paskaa. Monien kanssa on mennyt välit poikki viime aikoina, kun en osaa enää luottaa (tosin aiheesta), olen ihan yksin...
Miehelle puhun näistä ja silikoonirinta-haaveista ja muista, ei häntä kamalasti kiinnosta. Hän sanoo, et minulla on hyvät rinnat ja olen ihana, mut en usko enää. Tiedän, et hän tykkää pamela-puskureista ja minulla ei ole kuin ruma varjo siitä...ahdistaa. Ahdistaa. Ahdistaa.

En tiedä...paskaa koko elämä...niin paskaa...

 

[tuhlaajatytär]

Miten löytäisit vanhan oman itsesi? Miehesi kuitenkin selvästi kehuu sinua. Elämme ulkonäkökeskeistä elämää ja jotenkin olisi vain hyväksyttävä itsensä. Muuttuuko elämä paremmaksi silikonien oton jälkeen??

 

[--]

Jos sulla on ajtkuvasti tuollaisia ajatuksia, niin olet kyllä masentunut.

 

[ap]

Miten löytäisit vanhan oman itsesi? Miehesi kuitenkin selvästi kehuu sinua. Elämme ulkonäkökeskeistä elämää ja jotenkin olisi vain hyväksyttävä itsensä. Muuttuuko elämä paremmaksi silikonien oton jälkeen??

Tuskin muuttuisi. Olen sen verran paska tyyppi, et tulisi varmaan houkutus esitellä niitä sit muillekin ja siitä seuraisi luultavasti pettämistä, avioero ja hämäränkosteita iltoja ja öitä...ja mitä lie kaikkea...näin varmaan kohdallani kävisi.
Nyt elän ihan ns. kunniallista elämää, tosin onnellisuus taitaa olla pahasti hukassa. Luultavasti olen itse se paska, joka teen tämän pahan olon itselleni (ja miehellenikin), en vain saa otetta siitä, et pääsisin sitä purkamaan jotenkin...ähh, niin turhauttavaa..

 

[nostan...]

...ihan vaan teidän kiusaksi...