Meidän 3-vuotias halusi eilen tiskata illalla. No, minä tietenkin annoin hänen tiskata... hän seisoi tuolillaan (Ikeasta ostettu lasten tuoli, mikä on normaalia korkeampi) ja tiskaili tyytyväisenä. Sit yhtäkkiä kuului kamala muksaus ja hirveä huuto. Tyttö oli tippunut tuoliltaan ja lyönyt päänsä johonkin (lattiaan, kaapistoon tai johonkin). Valitti, että takaraivoon ottaa kipeää. Silmät pyöri päässä ja meinasi väkisin menettää tajunsa.. oli ihan löysän oloinen sylissä. Mä sit siinä pyörin aikani paniikissa enkä meinannut tajuta mitä pitää tehdä. Mies jatkoi printterin korjaamista.. lopulta mä huusin sille, että "nyt on mentävä!! Tää ei pysy tajuissaan!". Siinäkään vaiheessa en tajunnut, että mitä mun pitää tehdä. Lopulta tyttö alkoi huutamaan ihan kauheasti (lähinnä kirkumaan) ja oksensi miehen/itsensä päälle. Siinä vaiheessa mä juoksin puhelimen luokse ja tilasin ambulanssin. Sillä sitten päivystykseen (jossa oksensi vielä 2 kertaa)... lääkäri ei kauheasti tyttöä tutkinut, määräsi meidät osastolle tarkkailuun yöksi, kertoi ettei CT-kuvia mielellään lapsilta oteta, jos ei ihan pakko ole. No osastolla tyttö olikin jo ihan suht. pirteä, tosin ei muistanut mitään. Näytin kissan kuvaa ja kysyin mikä se on, vastaus oli "äiti en mä tiedä", ym. muitakin asioita ei muistanut. Mies tuli perässä omalla autolla isomman lapsemme kanssa, oli hetken ja lähtivät kotiin. Hetken päästä sen jälkeen tyttö sai taas kamalan huutokohtauksen ja oksensi jälleen, eikä tietenkään hälytysnappi toiminut. Mä siellä juoksin oksennuksessa olevan lapsen kanssa ympäri osastoa, "saiskos täällä apua vai ei ?" No sen jälkeen tyttö ei onneks enää oksentanut ja yöllä herätettiin vähän väliä (ensin 1 tunnin välein ja lopuksi 2 tunnin välein). Otettiin happisaturaatio-arvot sekä seurattiin sykettä. Yö onneks meni hyvin, vaikka mä en tietenkään nukkunut yhtään ja tyttökin tosiaan joutui heräilemään tiheästi (piti herättää niin, että vastaili kysymyksiin, jotta nähtiin, että on tajuissaan)... aamulla neiti oli ihan oma itsensä, nauroi ja höpötti. Kyseli "millos me äiti mennään kotiin? Mennään äiti sanomaan sille lääkärille, että me mennään nyt!" Lopulta hoitaja tuli sanomaan, että saadaan lähteä kotiin tänään, aivotärähdys, jota seurataan 24 tuntia. Sanoi ettei meidän tarvitse lääkäriä nähdä vaan hän voi kotiuttaa. Mä siinä vähän yskiskelin, että ei kai se lääkäri voi meitä näkemättä kotiuttaa (ei siis ollut nähnyt meitä kuin yöllä pikaisesti, kun sattui paikalle ku neiti oksensi). Onneks sitten tuli katsomaan tytön, katsoi korvat (ettei ole vuotoja) sekä silmät ja totesi että kaikki on kunnossa. Kotiin vaan ja huomenna hoitoon! Mä olin että 
mutta joo, huomenna mä siis menen töihin ja neiti hoitoon... ei auta, ku ei saanut sairaslomaa enempää niin pakko mennä. Ajattelin kyllä että jos on jotai vielä niin soitan aamulla neuvolaan ja pyydän lapun huomiselle, mutta ainakin nyt on ihan normaalin oloinen ja kiukkuaa omaan tyyliinsä...
Oli kamala kokemus enkä halua enää ikinä vastaavaa kokea!!!! Onneksi kaikki on kunnossa ja saadaan olla onnellisia, että meillä on terve lapsi vieläkin kotona...
mutta joo, huomenna mä siis menen töihin ja neiti hoitoon... ei auta, ku ei saanut sairaslomaa enempää niin pakko mennä. Ajattelin kyllä että jos on jotai vielä niin soitan aamulla neuvolaan ja pyydän lapun huomiselle, mutta ainakin nyt on ihan normaalin oloinen ja kiukkuaa omaan tyyliinsä... Oli kamala kokemus enkä halua enää ikinä vastaavaa kokea!!!! Onneksi kaikki on kunnossa ja saadaan olla onnellisia, että meillä on terve lapsi vieläkin kotona...
