H
harmaana
Vieras
Olin lasten kanssa mummolassa viikonlopun. Tuntuu että kaikki sai nyt päätepisteensä.
Kaikki alkoi siitä kun aikanaan menin naimisiin mieheni kanssa ja aloin odottaa esikoista. Mulla ei äiti hyväksynyt miestäni ollenkaan, oli kuulema jotenkin viallinen ja outo, typerä ym. Äitini on taitava manipuloija, sai tapahtumaan asioita joilla sai lisää pontta puheilleen. Isosiskoni ei myöskään enää hyväksynyt miestäni, oli haukkumista puolin ja toisin, riitoja ym, joihin minä jäin välikädeksi. Mieheni lakkasi käymästä vanhemmillani, itsellänikin oli tosi hankalaa sinne meno. Mutta mies meni armeijaan ja tarvitsin apua lapsen kanssa joten oli pakko pitää äitini elämässäni. Myöhemmin miehellä työ piti häntä poissa kotoa jopa 12h vuorokaudessa, ellei pitempäänkin. Tarvitsin apua, silloin syntyi myös toinen lapsemme.
Isäni on aina ollut sellainen oman tiensä kulkija eikä hällä ole ikinä ollut mitään miestäni vastaan, päin vastoin. Mutta hänkin saa osansa äitini ja siskoni v*ttuilusta ja haukkumisesta.
Lapsistani äitini ja siskoni kyllä tykkäävät, tosin aina muistavat mainita kuinka niitä ei ole kasvatettu oikein, etsivät virheitä äitiydestäni ja n. puolitoista vuotta sitten alkoi painostus. Haukkuivat salakavalasti miestäni minulle, saivat minut näkemään hänessä vikoja joita ei edes ole (nyt myöhemmin sen huomasin). Meillä oli omia ongelmia miehen kanssa, osa johtui perheestäni ja osa miehen henkilökohtaisista ongelmista. Äitini ja siskoni painostivat minua eroamaan, sitä jatkui ja jatkui. Välillä pistin heihin välit poikki mutta taitavasti aina sujahtivat takaisin elämääni. Ja painostus jatkui. Tavallaan ymmärsin sen mitä tekivät mutta jotenkin en jaksanut tarttua enää itseäni niskasta. Aloin uskoa kaiken sen paskan mitä selittivät miehestäni.
Kesällä sitten pakkasin tavarani ja muutin omilleni. Mieheni oli järkyttynyt. Itse en edes käsittänyt sitä, että tähän on tultu. Äitini ja siskoni tottakai suunnilleen pitivät juhlia keskenään kun olivat onnistuneet.
Eroa jatkui n. 1,5kk. Sinä aikana käsitin asiat sellaisina kuin ne ovat. Kaiken manipuloinnin ja sen mitä olivat tehneet minulle.
Pari viikkoa sitten mies palasi luokseni, pitkien jutteluiden jälkeen. Tätä asiaa en tosin kertonut äidilleni, vielä vähemmän siskolleni.
Tämän parin viikon ajan olen kuunnellut silti sitä haukkumista ja nälvimistä, kuinka huono ihminen mieheni on. Jotenkin silmät avautuivat ja aloin pistää vastaan, jonka jälkeen minusta tuli hullu heidän mielessään. Olen kuulema typerä akka joka ei tajua mitään. Lapseni pitäisi ottaa huostaan sillä olen sairas ja huono äiti.
Tämän viikonlopun tosin olisin voinut olla elämättä. Mies lähti reissuun työn puolesta jo perjantaina. Menin mummolaan lasten kanssa saunomaan ym. Kävin illalla kavereiden kanssa muutamalla siiderillä paikallisessa ja seuraavana aamuna alkoi silmät avautua jälleen. Olen kuulema juoppo, huora ym.
Olen aikanaan paljon kertonut äidille omista ajatuksistani ja elämästäni. Se on ollut virhe. Kaiken se akka on raportoinut siskolleni, joka sitten on ollut minuun yhteydessä ja erittäin taitavasti saanut minut itkemään. Tänään nimittäin näin omin silmin kuinka äitini kirjoitteli mesessä siskolleni MINUN asioitani. Ja kehtasi vielä väittää ettei ole koskaan mitään sille kertonut asioistani. Tajusin että juurikin hän on kaiken siskolleni kertonut, aloin tajuta asioita liiankin kirkkaasti.
Hyppäsin autoon lapsien kanssa ja lähdin kotiin, mennessä raivosin ihan todella... Paiskoin ovia ja huusin ja huusin, tulin kotiin ja kohta isä soitti minulle. Sanoi että äitini suunnittelee jotain pääni menoksi (lapset huostaan tms) hän nimittäin on sossu ammatiltaan ja vieläpä minun kaupungissani. Isä kysyi onko totta etten huolehdi lapsistani, etten pysty heitä hoitamaan... Ja kertoipa sitten että hänen työpaikallaan liikkuu juoruja että minä kuulema huoraan jokaisen miehen kanssa. Oli todella järkyttynyt, minä vielä enemmän. Eron jälkeen tapailin pari viikkoa erästä miestä joka on samassa paikassa töissä, kertaakaan en jalkojani sille levittänyt, ja muutenkin annoin pakit kun alkoi oman miehen kanssa välit lämmetä taas. No tuo mies ilmeisesti sitten puhuu minusta paskaa selän takana.
Lopputulos on se, että minä päätin lähteä. Miehen kanssa alustavasti puhuttiin asiasta puhelimessa, minä otan opiskelupaikan vastaan tuolta 250km päästä ja mies etsii sieltä töitä. Lähdemme tästä hullutuksesta. Mikä surullisinta, lapsilta menee hyvä hoitopaikka enkä usko että toista niin ihanaa pph:ta mistään löytyy. Mutta maa alkaa polttaa jalkojen alla nyt. Enkä todellakaan tiedä mitä muuta voisimme tehdä. Itken vain.
Kaikki alkoi siitä kun aikanaan menin naimisiin mieheni kanssa ja aloin odottaa esikoista. Mulla ei äiti hyväksynyt miestäni ollenkaan, oli kuulema jotenkin viallinen ja outo, typerä ym. Äitini on taitava manipuloija, sai tapahtumaan asioita joilla sai lisää pontta puheilleen. Isosiskoni ei myöskään enää hyväksynyt miestäni, oli haukkumista puolin ja toisin, riitoja ym, joihin minä jäin välikädeksi. Mieheni lakkasi käymästä vanhemmillani, itsellänikin oli tosi hankalaa sinne meno. Mutta mies meni armeijaan ja tarvitsin apua lapsen kanssa joten oli pakko pitää äitini elämässäni. Myöhemmin miehellä työ piti häntä poissa kotoa jopa 12h vuorokaudessa, ellei pitempäänkin. Tarvitsin apua, silloin syntyi myös toinen lapsemme.
Isäni on aina ollut sellainen oman tiensä kulkija eikä hällä ole ikinä ollut mitään miestäni vastaan, päin vastoin. Mutta hänkin saa osansa äitini ja siskoni v*ttuilusta ja haukkumisesta.
Lapsistani äitini ja siskoni kyllä tykkäävät, tosin aina muistavat mainita kuinka niitä ei ole kasvatettu oikein, etsivät virheitä äitiydestäni ja n. puolitoista vuotta sitten alkoi painostus. Haukkuivat salakavalasti miestäni minulle, saivat minut näkemään hänessä vikoja joita ei edes ole (nyt myöhemmin sen huomasin). Meillä oli omia ongelmia miehen kanssa, osa johtui perheestäni ja osa miehen henkilökohtaisista ongelmista. Äitini ja siskoni painostivat minua eroamaan, sitä jatkui ja jatkui. Välillä pistin heihin välit poikki mutta taitavasti aina sujahtivat takaisin elämääni. Ja painostus jatkui. Tavallaan ymmärsin sen mitä tekivät mutta jotenkin en jaksanut tarttua enää itseäni niskasta. Aloin uskoa kaiken sen paskan mitä selittivät miehestäni.
Kesällä sitten pakkasin tavarani ja muutin omilleni. Mieheni oli järkyttynyt. Itse en edes käsittänyt sitä, että tähän on tultu. Äitini ja siskoni tottakai suunnilleen pitivät juhlia keskenään kun olivat onnistuneet.
Eroa jatkui n. 1,5kk. Sinä aikana käsitin asiat sellaisina kuin ne ovat. Kaiken manipuloinnin ja sen mitä olivat tehneet minulle.
Pari viikkoa sitten mies palasi luokseni, pitkien jutteluiden jälkeen. Tätä asiaa en tosin kertonut äidilleni, vielä vähemmän siskolleni.
Tämän parin viikon ajan olen kuunnellut silti sitä haukkumista ja nälvimistä, kuinka huono ihminen mieheni on. Jotenkin silmät avautuivat ja aloin pistää vastaan, jonka jälkeen minusta tuli hullu heidän mielessään. Olen kuulema typerä akka joka ei tajua mitään. Lapseni pitäisi ottaa huostaan sillä olen sairas ja huono äiti.
Tämän viikonlopun tosin olisin voinut olla elämättä. Mies lähti reissuun työn puolesta jo perjantaina. Menin mummolaan lasten kanssa saunomaan ym. Kävin illalla kavereiden kanssa muutamalla siiderillä paikallisessa ja seuraavana aamuna alkoi silmät avautua jälleen. Olen kuulema juoppo, huora ym.
Olen aikanaan paljon kertonut äidille omista ajatuksistani ja elämästäni. Se on ollut virhe. Kaiken se akka on raportoinut siskolleni, joka sitten on ollut minuun yhteydessä ja erittäin taitavasti saanut minut itkemään. Tänään nimittäin näin omin silmin kuinka äitini kirjoitteli mesessä siskolleni MINUN asioitani. Ja kehtasi vielä väittää ettei ole koskaan mitään sille kertonut asioistani. Tajusin että juurikin hän on kaiken siskolleni kertonut, aloin tajuta asioita liiankin kirkkaasti.
Hyppäsin autoon lapsien kanssa ja lähdin kotiin, mennessä raivosin ihan todella... Paiskoin ovia ja huusin ja huusin, tulin kotiin ja kohta isä soitti minulle. Sanoi että äitini suunnittelee jotain pääni menoksi (lapset huostaan tms) hän nimittäin on sossu ammatiltaan ja vieläpä minun kaupungissani. Isä kysyi onko totta etten huolehdi lapsistani, etten pysty heitä hoitamaan... Ja kertoipa sitten että hänen työpaikallaan liikkuu juoruja että minä kuulema huoraan jokaisen miehen kanssa. Oli todella järkyttynyt, minä vielä enemmän. Eron jälkeen tapailin pari viikkoa erästä miestä joka on samassa paikassa töissä, kertaakaan en jalkojani sille levittänyt, ja muutenkin annoin pakit kun alkoi oman miehen kanssa välit lämmetä taas. No tuo mies ilmeisesti sitten puhuu minusta paskaa selän takana.
Lopputulos on se, että minä päätin lähteä. Miehen kanssa alustavasti puhuttiin asiasta puhelimessa, minä otan opiskelupaikan vastaan tuolta 250km päästä ja mies etsii sieltä töitä. Lähdemme tästä hullutuksesta. Mikä surullisinta, lapsilta menee hyvä hoitopaikka enkä usko että toista niin ihanaa pph:ta mistään löytyy. Mutta maa alkaa polttaa jalkojen alla nyt. Enkä todellakaan tiedä mitä muuta voisimme tehdä. Itken vain.
Luulen ettei tuossa tilanteessa ole muuta vaihtoehtoa kuin tosiaan lähteä kaus pois jotta Hän pysty toteuttamaan uhkaustaan. Se on minusta hienoa että miehesi on tässä Sinun rinnalla. Hartaasti toivon että te yhdessä pärjäätte, ja itseasiassa uskon kyllä että pärjäätte, koska teillä riittää niin paljon rakkautta perheessänne :heart: Yritä ajatella niin että kun muutatte toiselle paikkakunnalle, pääset siitä surusta, tuskasta ja erityisesti VÄÄRYYDESTÄ eroon. Yhteyttä en Sinuna pitäisi laisinkaan äitiisi ja siskoosi, koska He voivat edelleen satuttaa Sinua ja perhettäsi. Jos lähtisit "taisteluun" heitä vastaan, todennäköisesti häviäisit koska heillä kahdestaan on noin iso vahvuus.
