Olis ihanaa jos olis joku oikea ystävä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
nykyään kaikki ystävyyssuhteet on muuttunu kaverisuhteiksi ja yhteydessä ollaan vaan kun ollaan jotaki vailla :( Kuinka ihanaa olis kyläillä ja kahvitella :) vaikka se ystävä asuisi 300km päässä! Lapset vaan autoon ja menoksi. Mutta ei tässä haaveista totta tule :( on niin vaikeaa 30+ iällä löytää ystäviä kun kaikilla tuntuu jo olevan ne omat kahviseurat ja ihmiset joiden kanssa olla ja joihin luottaa. En osaa tuppautua väkisin mukaan..se kai mun ongelma on. Silti aina haaveilen että olisi vaikka edes se yksi "bestis" näin vanhallakin iällä...niin ihanaa olisi jakaa surut ja ilot ja seurata lasten kasvua jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nii:
se on vaikeaa, löytää saman henkinen ystävä. yhden olen löytänyt mutta sitten välille tuli hirmu paljon kilometrejä.

Mulle kävi samoin :( Nähdään pari kertaa vuodessa ja tuntuu kuin eroa ei olisi ollutkaan :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nii:
ujosiili, sama homma. voi kun löytyis täältä toinen ystävä, lähempää.

Sitä minäkin toivon! On mulla muitakin ystäviä, mutta tämä yksi on niiiiin sielunystävä :) Olen toki tosi kiitollinen muistakin ystävistä, mutta kyllä kaipaan tätä yhtä paljon. Harmittaa, että muutti niin kauas perheineen :(
 
En ole koskaan ymmärtänyt noita bestishöpinöitä ja naisten ystäväripustautumista. Olenko itseriittoinen kun en oikeastaan koe tarvitsevani ketään? Viihdyn parhaiten yksikseni, eikä minulla ole koskaan tarvetta muuhun. Onko ystäviä pakko olla? Itseasiassa olen viimeaikoina dumpannuut melko vanhojakin ystäviä kun ovat käyneet rasittaviksi omassa itsekeskeisyydessään. Eikö ole reilua, että jos ei ooikeesti kiinnosta ja jaksa toista niin mieluummin ei sit ole tekemisissä.
 
Mä taas muutin ite. mutta kaipa elämä tuo tullessaan mitä on tuodakseen, meille molemmille :) oon itse tosi huono tutustumaan ihmisiin, mut tänään tapasin tosi kivan ihmisen :) ehkä saan vihdoin kaverin.

nautitaan kuitenkin siitä, että se ystävä on vaikka onkin kaukana! se on onnea :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja MIhinkäs niitä?:
En ole koskaan ymmärtänyt noita bestishöpinöitä ja naisten ystäväripustautumista. Olenko itseriittoinen kun en oikeastaan koe tarvitsevani ketään? Viihdyn parhaiten yksikseni, eikä minulla ole koskaan tarvetta muuhun. Onko ystäviä pakko olla? Itseasiassa olen viimeaikoina dumpannuut melko vanhojakin ystäviä kun ovat käyneet rasittaviksi omassa itsekeskeisyydessään. Eikö ole reilua, että jos ei ooikeesti kiinnosta ja jaksa toista niin mieluummin ei sit ole tekemisissä.

Eihän sinulla ole pakko olla ystäviä jos et koe tarvitsevasi niitä :)
 
Miusta henkilökohtaisesti on ollut aina turhaa lajitella ihmisiä niinkuin kaverit, ystävät, bestikset. Ok, joidenkin ihmisten kanssa tulee oltua enemmän tekemisissä, mutta miulle kuitenkin kaikki ihmiset on samalla viivalla. En halua periaatteesta nimetä ketään bestikseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja koivupuu:
Täällä olisi Itä-Suomesta yksi äiti vailla ystävää ......

Mistä päin Itä-Suomea olet? Itsekin siltä suunnalta, ja olen jo melkein luovuttanut etten enää ikinä tule saamaan ystäviä. :/
Mie Jns läheltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pop:
Jämsä-Mänttä-Vilppula-akseli, onko kaukana kaikista?


Tuttua seutua..
Sain aikoinani päähänpiston etsiessäni sopivaa koulua; mullahan asuu mummo Mäntässä, haenpa sinne. Ja asustelin viikot mummon luona ja kävin viikonloppuisin täällä Pääkaupunkiseudulla.

Tästähän saa oivan syyn lähteä käymään tädin luona Vilppulassa, laitan viestiä kun olen tulossa sinnepäin
 

Uusimmat

Yhteistyössä