Olisi kiva kuulla onnellisia tarinoita siitä, että on löytynyt hyvä uusi suhde vaikka

["kiinnostunut"]

Jommalla kummalla olisi lapsia. Ja etenkin toivoisin tarinoita naisilta joilla itsellään ollut se lapsi. Kun yleensä tunnutaan sanovan, että jos on eronnut ja on lapsi(a) niin varmaan loppuelämän yksinäsi elelet. Mutta kyllä kovin monella tuntunut löytyvän uusi puoliso...

Noniin niitä rakkaustarinoita kiitos

 

[aaaaaammu]

No me erottiin 15 v sitten kun mies löysi nuoremman. Oon kolmen lapsen yksinhuoltaja ja ollut yksin 15v. En oo löytänyt ketään ja tuskinpa löydänkään. Nyt kaksi lapsista on jo muuttanut pois ja kotona asuu enää kuopus. Mut tätähän juuri kysyit

 

["Laura"]

Minä löysin uuden puolison. Oma lapsi oli tuolloin 7v ja mieheni lapsi 4v. Ihan hyvin kaikki meni alusta alkaen. Oma lapseni aluksi hieman epäröi aluksi ja meni aikansa, että oppi luottamaan uuteen mieheeni.

 

[....]

Olin 10kk lapsen yh silloin, kun tapasin nykyisen aviomieheni. Miehellä ei ollut omia lapsia. Nyt tuo 10kk vauva on reipas yläasteikäinen

 

[Näim]

Minulla on yksi pikkukoululainen ja miehellä kaksi pari vuotta vanhempaa. Kihloihin mentiin pari kk sitten ja suunnitellaan yhteen muuttoa ja häitä. Ei se lapsi/lapset ole mikään este, suurimmalla osalla niitä kumminkin on.

 

[astrolabe]

Mulla oli kaksi koululaista ja miehellä kolme. Ensitreffien jälkeen ei olla paljoa erossa oltu, vaikka välimatkaa oli 500 km. Nyt biologinen yhteinen 4 kk poikakin. Olin ite aina ajatellut useamman vuoden yyhoona, etten uskaltais lapsekkaan miehen kaa suhteeseen, mutta tää mies on kääntänyt kaikki nperiaatteeni päälaelleen.

Joskus tuntuu, että äitipuolia vähätellään, mutta minähän se ekana herään jos joku lapsista alkaa yöllä oksentaa ja minä laitan eväät retkille (ja järkkään retket ylipäätään). On vaikea rooli olla läheinen etäällä.

 

["vieraana"]

Mulla oli kaksi alle kouluikäistä lasta, miehellä ei yhtään. En mä yksityiskohdilla jaksa alkaa sua rasittaa mutta viisi vuotta tässä on yhteistä taivalta talsittu eikä loppua näy...
Ja olisi muuten vientiä vieläkin, parisuhteen ulkopuolella siis. :O Lapsista huolimatta (enkä tarkoita pelkän panoseuran tarjoajia, niitä on toki enemmän ollut). Mutta ei mulle kelpaa enää muut kuin tuo oma rakas.

 

[wierass]

Mulla tuli kohtalo vastaan, kun odotin esikoistani. Kyllä siinä heti samana iltana kun tavattiin huomattiin, että tässä on jotain taikaa ja siitä asti ollaan yhdessä kuljettu.

Olin puoli vuotta aiemmin eronnut lapsen biologisesta isästä, koska hän ei lasta halunnut. Nykyinen mieheni on pitänyt lasta kuin omaansa ja oli synnytyksessäkin mukana. Nyt olemme naimisissa ja kolmas lapsi syntyy pian. Enkä kyllä osaa enää kuvitella elämää kenenkään muun kanssa, koska olemme mieheni kanssa parhaat ystävät ja meillä on keskenämme ihan omat jutut. Kukaan ei tunne minua niin hyvin, kuin mieheni, jonka kanssa jaan kaiken.

Niin ja lapsen biologista isää en ole poismuuttoni jälkeen nähnyt, emmekä ole missään yhteyksissä.

 

["Bella"]

Olen ollut lapseni yksinhuoltaja lapsen syntymästä asti. Isä ei tapaa lastaan omasta tahdostaan. Yksi kriteeri tulevalle miehelleni oli se että hänellä täytyy olla lapsia ennestään sekä mielellään minua vanhempi. Lapsettomien treffipyynnöille sanoin aina ei kiitos Kävin treffeillä monien hyvien miesten kanssa mutta aina se jokin jäi kuitenkin puuttumaan. Miehet oliat kyllä kiinnostuneita jatkamaan tutustumista Sitten tapasin itseäni 5v nuoremman sekä lapsettoman miehen Se että päätin tutustua häneen paremmin oli elämäni paras päätös! Olen onnellisempi kuin koskaan <3 Asumme yhdessä ja kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin Mieheni on kaikkea sitä mitä etsin, kylläkin ilman niitä lapsia ja ikää Tosin hänenkin kriteerit olivat olleet lapseton sekä häntä nuorempi nainen, mieluiten vaalea No, mikään niistä ei sovi minuun Mutta niin vain rakastuttiin toisiimme <3 Eli kaikki on mahdollista <3

 

[Minä ja ...]

Minä luulin, etten sillä saa ketään, kun minulla oli kaksi tyttöä.
Yritin olla erään miehen kanssa, joka huoli, mutta minua oksetti sen naamakin.
Sitten, pistin poikki ja vain huokailin helpotuksesta.
Olen löytänyt aivan ihanan miehen-hoitaa tyttöjä kuin omiaan.
Myös siskoni oli siinä luulossa, ettei kukaan huoli ja otti ekan, kunnes tajusi, että ei se näin mene ja
on saanut sen jälkeen miehen kenet halusi.
ei se lapsia katso.

 

[fjonga]

Erottiin 04/2006 jos nyt oikein muistan ja exä vielä sanoi etten tuu ikinä saamaan uutta ukkoa etenkään ku mulla on kaks lasta ja oon ihan mielisairas :xmas:
Tulihan sitä käytyä muutama kokelas läpi ennenku tärppäs ja voin kertoa käsi sydämmellä et jokainen ukko on sika. Useimmat vaan vähän enemmän...
Onhan tässäkin suhteessa ollu omat hankaluudet ja välillä tuntunut et oisko vaan parempi erota, mut silti aina ne hyvät puolet voittanu. Nyt reilu 5v yhdessä ja ehkä jotku päivät voisin vaihtaa pois :saint:

 

[Teinien äiti]

Mulla o kaksi lasta joiden isätä erosin kun lapset olivat vielä vaippaikäisiä. Olin yksinhuoltajana jonkusen vuoden kunnes vastaan käveli nykyinen mieheni. Yhdessä on oltu yli kymmenen vuotta, edelleen on ihanaa Lapsilla ja miehelläni on todella hyvät ja lämpimät välit ja kukaan ulkupuolinen ei ikinä arvaisi, että hän ei ole lasteni biologinen isä. Kaikki on siis elämässä mahdollista

 

["poikia3"]

Olin32-vuotias yhden 3-vuotiaan yksinhuoltaja, kun erosin. Tapasin nykyisin mieheni melko pian ja seurusteltiin. Nyt ollaan oltu reilu 11 vuotta naimisissa. Meillä on myös 2 yhteistä lasta.