Olisiko aivan älyttömän lapsellista jättää "kostoksi" vastaamatta miehelle puhelimeen..?

["vieras"]

Mun järki sanoo et olit mut joku taas sanoo et anna mennä vaan. Maistaispa vähän omaa lääkettä.

Mies on työreissussa. Lähti maanantaina ja eilen mä odotin vielä puol 11 illalla ihan ihmeissäni kun ei ole miehestä kuulunu mitään. Noh muutaman tulisen ja äkäsen viestin + soiton jälkeen (olin soittanu kahdesti) jälkeen sit soitti ja sanoi et olivat pari tuntii sitten lopettaneet ja kävivät vielä syömässä/kaljalla ja puhelimen oli jättänyt hotellille.
Sanoin sille että mua ärsyttää suunnattomasti et vaan saan odottaa ja odottaa ja miettiä miksei kuulu mitään. Okei niiden hommat aina vähän venähtää kun pakko saada tehtyä tiettyyn päivämäärään mut silti.
Joku perkele mussa aina vaan miettii mitä tekee, kenen kanssa ja onko töissä jne.

Mulla on siis luottamuspula kaikkiin ihmisiin. Melkeinpä. Etenkin miehiin ja mistä se tulee, sitä en osaa sanoa. Mun isä oli aika kusipää sika.

Noh tänään sama juttu, saanut soittaa ja laittaa viestiä ja vasta vikan vihasen jälkeen vastas et äskön lopettivat nyt menivät syömään ja soittaa sit kun pääsee aloilleen eli hotelliin.

Ja taas samat paskat tunteet kuin eilen. Pistää vaan vihaks. Vaikka sovittiin et ilmottelee niin ei. Ei menny jakeluun.

Niin mä nyt ajattelin et kun soittaa jätänkö vaan vastaamatta ja sanon sit huomenna kun tulee ups unohdin. En siis vastaa koko aikana sille enää puhelimeen.


Tiedän.. lapsellista. Varsinkin kuin sen tähän näin kirjoittaa mut oppiiko muuten mitään? Voisiko alkaa ite miettiä miltä se tuntuu..

Joo mä olen typerä. Tiedän.

 

["vieras"]

ja nyt näköjään soittaa, en saanu vastattuu.

 

[Maira]

Siis jos se on töissä, miks sä kostat sille mitään?Saa kai sitä työpäivän päälle käydä rauhassa syömässä ilman et tarttee heti vaimokkeelle ilmoittautua...Mä en millää jaksa ymmärtää näitä "kostojuttuja"....

 

["Niin"]

No, omapa on valintas. Oppiipahan mies että hei, ethän säkään vastaa aina, miks hänenkään pitäis?

Ja kyllä mä voin kuvitella että jos hällä on joku työ urakkana eli pitkää päivää painetaan ja sieltä syömään, että ei kesken hommien rupea kotia soittelemaan. Se kaikki aika on pois siitä koska pääsee hotellille lepäämään tai syömään. Jos kerran tiedät että painaa pitkää päivää, mikä ihme saa sut pommittaan soitoilla ja tekstareilla työmaata?

 

[?]

En mä vastaa puhelimeen jos oon vihanen, mutta mun mielestä sulla mitään syytä. Lapselliselta kuulostaa ennemminkin tuo sinun käytös soitella perään mitä ihmeellisimmistä syistä. Ei kai sulla niin tärkeää ja kiireellistä asiaa voi oikeasti olla sille joka päivä?

 

[aloittaja]

[QUOTE="Niin";22224644]No, omapa on valintas. Oppiipahan mies että hei, ethän säkään vastaa aina, miks hänenkään pitäis?

Ja kyllä mä voin kuvitella että jos hällä on joku työ urakkana eli pitkää päivää painetaan ja sieltä syömään, että ei kesken hommien rupea kotia soittelemaan. Se kaikki aika on pois siitä koska pääsee hotellille lepäämään tai syömään. Jos kerran tiedät että painaa pitkää päivää, mikä ihme saa sut pommittaan soitoilla ja tekstareilla työmaata?[/QUOTE]

Koska mä olen vainoharhainen idiootti paska jonka luottamus ihmisiin on tuhottu lapsuudessa.

 

["Lissu"]

Mä olisin koittanut ensin hyvällä, siis vastannut ystävällisesti ja kiittänyt miestä että soitti, koska nyt voit mennä murehtimatta nukkumaan. Hunajalla saa enemmän kärpäsiä kuin etikalla.

 

[pkipo]

Joo anna nyt ihmeessä miehen olla äläkä ahdistele sitä tolla tavalla! Vähemmästäkin ärsyttää jos jatkuvasti tulee kotoa vihaisia tekstareita ja puheluita... jos olet epävarma itsestäsi ja suhteestanne niin älä pura sitä mieheen. Tuo käytös johtaa pian siihen että mies tekee juuri sen mitä pelkäätkin kun ajat häntä kovaa vauhtia siihen! Jotain itsekunnioitusta nainen!

 

[määä]

En mä vastaa puhelimeen jos oon vihanen, mutta mun mielestä sulla mitään syytä. Lapselliselta kuulostaa ennemminkin tuo sinun käytös soitella perään mitä ihmeellisimmistä syistä. Ei kai sulla niin tärkeää ja kiireellistä asiaa voi oikeasti olla sille joka päivä?

kyllä mun mielestä "kuuluu" soitella päivittäin puolisoiden kesken jos toinen jossain reissun päällä.

 

[54y3]

Koska mä olen vainoharhainen idiootti paska jonka luottamus ihmisiin on tuhottu lapsuudessa.

Ja sehän se on sit selitys kaikkeen mitä teet loppuelämälläsi... Mä oon NIIN kyllästynyt näihin valittajiin jotka lapsuuden varjolla selittelevät kaikki negat asiat mitä heillä elämässä on... Elämä on valintoja täynnä, tee itsellesi jotain jos et ole tyytyväinen!

 

[aloittaja]

Joo anna nyt ihmeessä miehen olla äläkä ahdistele sitä tolla tavalla! Vähemmästäkin ärsyttää jos jatkuvasti tulee kotoa vihaisia tekstareita ja puheluita... jos olet epävarma itsestäsi ja suhteestanne niin älä pura sitä mieheen. Tuo käytös johtaa pian siihen että mies tekee juuri sen mitä pelkäätkin kun ajat häntä kovaa vauhtia siihen! Jotain itsekunnioitusta nainen!

Jotenkin mä tiedostan sen :/

Ja usko pois, olen koittanut lopettaa. Mutta se on pirun vaikeaa. On hyviäkin hetkiä kun ajattelen että olen idiootti kun epäilen ja epäilyllä saan aikaan sen mitä pelkään. Mutta kun ne ajatukset saa vallan niin se jotenkin vaan karkaa käsistä..

Ehkä pitäs vaan työntää pää pussiin ja olla yksin. Mä olen niin hirveä ihminen.

 

["mä"]

no olis toi aika lapsellista,suoraan sanottuna!Mun mies on reissussa ja on tasan yhden pienen puhelun soittanu(ollu 5 päivää).Mähän en sille soittele kun ihan hädän hetkellä,mä annan sen olla ja nauttia reissustaan..

 

[Snoopy]

kyllä mun mielestä "kuuluu" soitella päivittäin puolisoiden kesken jos toinen jossain reissun päällä.

Mut jos toinen TYÖreissulla, oletan että ei ole koko ajan tavoitettavissa. En itsekään ole! Ja jos menen seurassa syömään en kohteliaisuussyistä vastaile puhelimeen. Viestin voi lähettää jos on kiireellistä asiaa.

 

[Klomas]

Jos sä katsot että toimintasi edistää parisuhdettasi, niin siitä vaan. Mutta kyllä kai sä oikeasti tiedät miten pitäisi tehdä että hyvä tulee..

 

["Niin"]

Koska mä olen vainoharhainen idiootti paska jonka luottamus ihmisiin on tuhottu lapsuudessa.

Niinhän se menee.

Ja liikuntaa et harrasta koska ekan luokan liikanmaikka katto sua pahasti vuonna -87.

Käsitöitä et tee koska sama koskee kässänopea.

Miehin et luota koska sun eka poikaystävä tokalla luokalla ei palauttanu sun luokkasormusta.

Mitään eksoottisempaa et syö koska sulle tuli maha kipeeks pitseriassa vuonna -76.

Et voi suhtautua mukavasti naapuriin koska tarhan ilkein iso tyttö lällätti sulle.

Et voinu hankkia menestyvää uraa koska sun äiti ei ostanu sulle uutta hajukumia kouluun.

Et laula koskaan koska sun täti nauro sulle sun isosetäs viiskymppisillä vuonna -45 kun lauloit kappaleen "Tuiki tuiki tähtönen".


ja niiin edelleen....

 

[aloittaja]

Jos sä katsot että toimintasi edistää parisuhdettasi, niin siitä vaan. Mutta kyllä kai sä oikeasti tiedät miten pitäisi tehdä että hyvä tulee..

Tiedän. Toteuttaminen on vaa välillä hiton vaikeaa

 

[aloittaja]

[QUOTE="Niin";22224786]Niinhän se menee.

Ja liikuntaa et harrasta koska ekan luokan liikanmaikka katto sua pahasti vuonna -87.

Käsitöitä et tee koska sama koskee kässänopea.

Miehin et luota koska sun eka poikaystävä tokalla luokalla ei palauttanu sun luokkasormusta.

Mitään eksoottisempaa et syö koska sulle tuli maha kipeeks pitseriassa vuonna -76.

Et voi suhtautua mukavasti naapuriin koska tarhan ilkein iso tyttö lällätti sulle.

Et voinu hankkia menestyvää uraa koska sun äiti ei ostanu sulle uutta hajukumia kouluun.

Et laula koskaan koska sun täti nauro sulle sun isosetäs viiskymppisillä vuonna -45 kun lauloit kappaleen "Tuiki tuiki tähtönen".


ja niiin edelleen....[/QUOTE]

ihan kaikessa ystävällisyydessä nyt kannattaa pitää suunsa supussa kun ei todellakaan tiedä mistä puhuu!! Oikeasti!!

Mä olen 100% varma että kovinkaan moni teistä tuskin on joutunut kokemaan ja näkemään ja samaa kuin minä. Ja olemaan läsnä.

 

[liygfh]

Työreissuilla nyt vaan ei aina ole aikaa soitella ennenkuin pääsee hotelliin ja nukkumaan. Kävisitkö mielelläsi suhteennen kiemuroita läpi puhelimessa tietäen, että miehesi puhetta kuulee/kuuntelee lauma asiakkaita tms? Veikkaan, että miehesi ei juuri tuon takia halua soittaa sinulle, ennen kuin on yksin, eli kunnioittaa suhdettanne ja yksityisyyttänne.

Jos asia kovasti kaivaa, niin voisitteko sopia, että miehesi lähettää vaikka pikaisen, ennalta laaditun tekstiviestin vaikkapa siinä vaiheessa, kun on siirtymässä syömään tms? Helpottaisi oloasi varmasti myös, jos sinulla oliis jotain tekemistä eli muuta ajateltavaa, mutta nukkumaanmenoaikaan se ehkä ei ole niin helppoa...

 

["vieras"]

Mun mielestä olis ahdistavaa, jos joka päivä pitäisi soitella, näin kännykkäaikana varsinkin. Jokapäiväinen viesti kyllä tuntui mukavalta.

Ja tiedän senkin, että omista epäluuloistaan on vaikea päästä eroon.

Mutta mä tekisin kuitenkin niin, että vastaisin puheluun, koska haluaisin näyttää, että näin fiksut ihmiset tekee. Siis vastaisin, jos se olisi mahdollista. Jos olen vaikka työtapaamisessa, mulla on puhelin äänettömällä ja vaikka kyttäilen välillä puhelinta, niin reagoin ainoastaan lapsilta tulleisiin soittoihin. (Ja heillekin olen kyllä ilmoittanut etukäteen, että soittavat vain tosi hädässä).

Epäluottamus on kyllä suhteen tuho. Ei kukaan jaksa jatkuvaa kytättävänä oloa.

Tosin ei se epäluottajakaan jaksa. Se luottamusjuttu pitää oivaltaa. Ei se aina niin mene, että kaikki miehet toimis samalla lailla, ku jotkut kusipäät.

 

[tonttuilija]

AP, et sä ole hirveä ihminen, koska sentään tiedostat, ettei tää mee ihan oikein. Auttaisiko jos puhuisit asiasta rauhallisesti miehelle? Ideana olisi se, ettei sen ole pakko raportoida mitä tekee tai vastata puhelimeen, mutta koittaa ymmärtää jos joskus soittelet perään.

Tai kävisit vaikka terapiassa pari kertaa? Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta uskoisin, että luottamuksen puute ja epäilykset voi tuhota hyväkin suhteen. Se varmasti helpottais sunkin oloa jos et joutuis aina epäilemään kaikkea.

 

["jik"]

kyllä mun mielestä "kuuluu" soitella päivittäin puolisoiden kesken jos toinen jossain reissun päällä.

Sama täällä!

 

["vieras"]

Ikävä tilanne, tuo pitäsi selvittää jotenkin.

Mutta kosto on aina lapsellista.

 

["vieras"]

Työreissuilla nyt vaan ei aina ole aikaa soitella ennenkuin pääsee hotelliin ja nukkumaan. Kävisitkö mielelläsi suhteennen kiemuroita läpi puhelimessa tietäen, että miehesi puhetta kuulee/kuuntelee lauma asiakkaita tms? Veikkaan, että miehesi ei juuri tuon takia halua soittaa sinulle, ennen kuin on yksin, eli kunnioittaa suhdettanne ja yksityisyyttänne.

Jos asia kovasti kaivaa, niin voisitteko sopia, että miehesi lähettää vaikka pikaisen, ennalta laaditun tekstiviestin vaikkapa siinä vaiheessa, kun on siirtymässä syömään tms? Helpottaisi oloasi varmasti myös, jos sinulla oliis jotain tekemistä eli muuta ajateltavaa, mutta nukkumaanmenoaikaan se ehkä ei ole niin helppoa...

Tiedän että ei ole aikaa soitella ja vastailla. Mies painaa pitkää päivää näillä reissuilla aina. Ja soittaa aina kun perille pääsee, mutta jos se vaan venähtää ja venähtää niin alan vaan miettiä kaikkea pahaa. Ja kun se vaan saa jotenkin yli otteen ja alan uskoa siihen kaikkeen ja se on ihan hirveetä. Tulee sellanen paniikkikohtaustunnekkin. (sellaisen olen joskus saanut pariin otteeseen kuopuksen valvoessa useamman yön putkeen)

Ja päivät menee tosi hyvin. Mä en ajattele mitään pahaa ja huonoja juttuja mutta kun lapset menneet nukkumaan ja on hiljaista ja yksinäistä niin se alkaa. Se on hirveetä. Olis vaan niin ihana olla rauhallisin ja hyvin mielin. Jos vaan kävis n ukkuu kun lapset käy mut ei sitä osaa kun odottaa et toinen soittaa.

 

[Ultramariini]

Itse en oikein jaksa uskoa koston voimaan. ( en tosin väitä, ettenkö olisi siihen joskus itsekin turvautunut tai haksahanut). Mutta en usko, että puhelimeen vastaamatta jättäminen kostoksi viestittäisi miehelle kuitenkaan haluamaasi. Ja jos halusi taas olisi saada miehessä heräämään epäluuloja ja -luottamusta, koska ilmeisesti itse tunnut kärsivän luottamuspulasta, en usko senkään olevan kovin rakentava askel suhteessa.
Onko miehesi koskaan ollut epäluotettava missään asiassa? Onko jotakin joka olisi horjuttanut hänen käytöksensä vuoksi luottamusta häneen, vai pohjaako epäluottamus johonkin vanhemiin tapahtumiin.

Toisiin voi kuitenkin oppia luottamaan, helppoa se ei ole. Mutta helppoa ei ole elää epäluottamuksen läsnäollessakaan.

 

[Sankkuli]

Jätä vastaamatta, ni tuskinpa toista kertaa soittaa