V
vieras
Vieras
En ole koskaan tupakoinut eivätkä vanhempanikaan sen enempää kuin sisarukseni. Eivät setäni eikä tätini, isovanhemmista vain yksi vaari poltti ja muistan miten lapsena tykkäsin tupakan haisevan pahalta.
Nyt minulla on mies joka polttaa ja minun on tietysti hyväksyttävä se. Itsessään minulla ei ole mitään ihmisten tupakointia vastaan, kunhan se ei aiheuta muille häiriöä. Työpaikalla normaalitaukojen puitteissa niin etteivät haise kauas tupakalle sisään tullessaan, bussipysäkilläkin väistävät takavasemmalle eivätkä tupakoi ihan lastenvaunujen vieressä. Kieltämättä ottaa joskus päähän työkaverit jotka istuvat kolmanneksen työajasta tupakalla jättäen samalla työnsä muiden hoidettavaiksi. Samoin inhottaa kun sairaalassa minua tulee hoitamaan tunkkaisesti tupakalta haiseva hoitaja.
Mieheltä en ole tupakointia ollut kieltämässä enkä rajoittamassa, mutta olen esittänyt joitain toiveita. Esimerkiksi että kävisi tupoakalla ulkona parvekkeen sijasta, parvekkeella leikkivät myös pienet lapset enkä halua heidän saavan tuhkakuppia käsiinsä. Muutenkin parvekkeelta tupakansavu kantautuu sisälle asuntoon. Olen myös toivonut ettei polttaisi ihan lasten vieressä, saati sitten vauva sylissä ja että voisi tehdä jotain pienentääkseen tupakan hajua. Peseytymällä useammin, vaihtamalla vaatteita ja vaikka syömällä jonkun pastillin ja pesemällä ennen kuin tupakan jälkeen tulee lapsia pussailemaan.
Näin tupakoimattomalle tuo haju tuntuu niin voimakkaalta ja jotenkin tekee pahaa kun omat pienet lapset ja vaatteensa haisevat vahvasti tupakalle. :/
Jotenkin sitä ei vain koskaan osannut kuvitella että omat lapset tulevat haisemaan tuollaiselle, varsinkin vauvat halusin aina pitää puhtaan ja vauvan tuoksuisina.
Miehen mielestä tämä on pelkkää niuhotusta ja johtuu siitä etten ole saanut jo lapsena tottua tupakanhajuun. Tupakkaa ei pysty tässä maailmassa välttämään ja siksi olisi parempi olla stressaamatta siitä. Miehen mielestä on hyvä että omat lapsemme oppivat tuohon jo pienestä pitäen, osaavat sitten aikuisena olla rennompia eivätkä niuhota kuten äitinsä.
Voiko tuo pitää paikkansa?
Nyt minulla on mies joka polttaa ja minun on tietysti hyväksyttävä se. Itsessään minulla ei ole mitään ihmisten tupakointia vastaan, kunhan se ei aiheuta muille häiriöä. Työpaikalla normaalitaukojen puitteissa niin etteivät haise kauas tupakalle sisään tullessaan, bussipysäkilläkin väistävät takavasemmalle eivätkä tupakoi ihan lastenvaunujen vieressä. Kieltämättä ottaa joskus päähän työkaverit jotka istuvat kolmanneksen työajasta tupakalla jättäen samalla työnsä muiden hoidettavaiksi. Samoin inhottaa kun sairaalassa minua tulee hoitamaan tunkkaisesti tupakalta haiseva hoitaja.
Mieheltä en ole tupakointia ollut kieltämässä enkä rajoittamassa, mutta olen esittänyt joitain toiveita. Esimerkiksi että kävisi tupoakalla ulkona parvekkeen sijasta, parvekkeella leikkivät myös pienet lapset enkä halua heidän saavan tuhkakuppia käsiinsä. Muutenkin parvekkeelta tupakansavu kantautuu sisälle asuntoon. Olen myös toivonut ettei polttaisi ihan lasten vieressä, saati sitten vauva sylissä ja että voisi tehdä jotain pienentääkseen tupakan hajua. Peseytymällä useammin, vaihtamalla vaatteita ja vaikka syömällä jonkun pastillin ja pesemällä ennen kuin tupakan jälkeen tulee lapsia pussailemaan.
Näin tupakoimattomalle tuo haju tuntuu niin voimakkaalta ja jotenkin tekee pahaa kun omat pienet lapset ja vaatteensa haisevat vahvasti tupakalle. :/
Jotenkin sitä ei vain koskaan osannut kuvitella että omat lapset tulevat haisemaan tuollaiselle, varsinkin vauvat halusin aina pitää puhtaan ja vauvan tuoksuisina.
Miehen mielestä tämä on pelkkää niuhotusta ja johtuu siitä etten ole saanut jo lapsena tottua tupakanhajuun. Tupakkaa ei pysty tässä maailmassa välttämään ja siksi olisi parempi olla stressaamatta siitä. Miehen mielestä on hyvä että omat lapsemme oppivat tuohon jo pienestä pitäen, osaavat sitten aikuisena olla rennompia eivätkä niuhota kuten äitinsä.
Voiko tuo pitää paikkansa?