Olisikohan helpompaa ottaa aikuinen koira?

["puppe"]

Kuin pentu. Itsellä ei ole mitään pentukuumetta, voisin mielummin ottaa aikuisen koiran. Kuitenkaan en mitä vaan koiraa, vaan luonne tulee olla meille sopiva ja nykyisen omistajan ja luopumissyyn tulisi olla hyvät. Jos vaikka saisi kasvattajalta, luottaisin hänen kokemukseensa siitä, että koira sopeutuisi hyvin aikuisiällä uuteen (ja juuri meidän) kotiin.

Mitäs sanotte? Onko hullu ajatus.

 

[on]

On se. Omalla kohdallani oli virhe vaikka varmaan hyviäkin aikuisia koiria on. Meille tullessaan koira pelkäsi ihan kamalasti vaikka kasvattajan luona kaikki näytti olevan hyvin. Kulkee pitkin seiniä ja säpsähtelee kaikkia ääniä. Mietin jo piikin antamista koiralle,kun ei mikään tunnu auttavan.

 

["vieras"]

Totuushan on se että aikuinen koira ei enää leimaannut teihin yhtä vahvasti kuin mitä pentukoira tekisi. Joten ihan samanlaista koiraa ette saa aikuisesta koirasta. Pentukoiravaihe on ihan kivaa. Meillä on täällä lapukkapentu ja kivaa ja ihan helppoakin aikaa tämä on

 

[hmph]

Mä en ottais koskaan aikuista koiraa. Se on oppinut kyllä varmaan kaikki tavat, mutta myös niitä huonoja tapoja, joita et ehkä itse sallisi sen tehdä.
Pentuaika on rankkaa, mutta koirasta saa ainakin muovattua juuri sellaisen kuin itse haluaa sen olevan. =)

 

["vieras"]

Me ollaan otettu myös aikuinen koira perheeseemme. Oli kokenut aika kamalia, että aluksi pelkäsi meitä jonkin verran. Muutaman päivän päästä oli kuin olisi ollut meillä pennusta asti. Tästä muutama vuosi, niin sain vauvan, eikä mitään ongelmia koskaan. Meillä taisi käydä aika hyvä tuuri kyllä! Ihana koira oli, vaikka kokenut kovia! Eli meillä 9 onnellista vuotta.

Eli kävi niin, että koira huomasi, että onhan niitä kivojakin ihmisiä, eikä koiralle jäänyt traumoja. Tosin sen verran että, koti oli se paras paikka, eikä lenkkeily kiinnostanut enää kovin paljon. Täytyy sanoa että alkaa oikein itkettämään kun ajattelee koiran taustoja ja miten ihana luonne sillä silti oli ja antoi meille paljon! On niin ikävä!

 

[Aamuäree]

Plussat ja miinukset kummassakin- sekä pennussa että aikuisessa koirassa.

Pentu on teidän heti alusta alkaen, aikuisen koiran kanssa on omat ongelmansa ja sillä on oma historiansa, mutta pennulla toki se kakaravaihe.

Sitä pitää vain puntaroida.

 

[....]

Riippuu rodusta. Meillä on sellainen koira joka voi vaihtaa kotia ilman mitään "leimautumisongelmia". Jotkut rodut taas ovat "yhden ihmisen koiria".

Pennun voi pilata, se on sitten oma moka Aikuisista voi valita itselleen sopivimman.

 

[Humpss]

Minulla on ollut sekä pentuna tulleita, että eri ikäisiä aikuisia (10kk, 1½v 8v).
Nyt perheessä on lapsia ja muuttuvia tekijöitä on siis perheessä paljon. Eli en voi taata aikuiselle koiralle tasaista kotiutumista ja sitä että voisin tarkkailla ja huomioida sen käytöstä kotiutumisvaiheessa.

Nyt en ottaisi yli puolivuotiasta koiraa, vaan pennun. Kunhan lapset ovat isompia(yläaste ikäisiä) voisin taas harkita vanhemman koiran ottamista.

Ei tuohon taida ihan yksi selittäistä vastausta olla.