Olisimmeko vanhemmiksi sopivia?

[Outomus]

Kirjoitin tämän jo toisella vauvafoorumilla ja ei-vauva-aiheisella foorumilla. Mutta haluan kuulla enemmän mahdollisia hyötyjä ja haittoja.

Olemme parissakympissä oleva avopari, molemmat opiskelemme yliopistossa. Olemme asuneet yhdessä kaksi vuotta ja seurustelleet teineistä. Rakastamme toisiamme suuresti ja olemme "kuin paita ja peppu". Arvopohjamme on kouliintunut partiossa ja erilaisessa vapaaehtoistoiminnassa (päiväkerhot, vammaistyö järjestöjen puolelta). Emme käytä lainkaan päihteitä, eikä festarit tai juhliminen kiinnosta ollenkaan. Pidämme rauhallisesta kotielämästä, kavereiden kanssa grillaamisesta, elokuvista ja sen sellaisesta. Meillä on myös kaksi koiraa, miehen keskikokoinen koira ja oma kääpiökoirani. Koirat ovat hyvin koulutettuja, toinen kilpaillut tokossa ja toinen "peruskoira" ja suomen muotovalio. Tykkäävät lapsista ja oikeastaan kenestä tahansa, eivät ole mitään inhottavia räksyttäviä fifejä.

Meillä on tässä kaupungissa erinomainen tukiverkosto. 7 ehkä tulevaa isovanhempaa (molempien vanhemmat eronneet) sekä hyväkuntoisia potentiaalisia isoisovanhempia, kolme seitsemässäkympissä olevaa ja kaksi hieman yli 80v. Ja lapsettomat sisarukset ja hyviä ystäviä.

Taloudellinen tilanteemme on vaihteleva, opintotuki ja työt. Molemmat olemme saaneet osa-aikatyötä, mutta lapsen kanssa nämä varmaan kannattaisi jättää. Opintolainaa emme ole nostaneet, emmekä säästöihin (n. 15000) kajonneet, mutta molemmat periaatteessa HÄTÄTILANTEESSA mahdollisia. Vanhempamme kyllä auttavat satunnaisesti, mutta ikinä emme heiltä rahaa tai tavaraa pyydä. Asumme kaksiossa, mutta lapsen kanssa varmaan pitäisi kolmioon jossain vaiheessa muuttaa. Olemme tottuneet elämään säästeliäästi. Sopiiko lapsi tähän taloudelliseen tilanteeseen? Kuitenkin valmistumme n. 5 vuoden päästä (laskettuna äippälomat ja viivästymät) hyväpalkkaisiin ja työvoimapulista kärsiviin ammatteihin, joten sossulla ei ole tarkoitus elellä enempää kuin välttämätön.

Haluaisimme lapsen ja tähän ennestään kannustaa se, että miehen hedelmällisyys ei ole sattuneista syistä (toinen kives ei toimi ja toinen voi lopettaa toimintansa) välttämättä kovin uusiutuva luonnonvara. Sperman pakastaminen varmaan muutenkin edessä. Kiire asialla ei siis tästä näkökulmasta ole, mutta päälimmäisenä on kuitenkin sen lapsen kaipuu.

- Sopiiko opiskelijan hankkia lasta? Miten pärjätä taloudellisesti?
- Pitäisikö olla auto? Kuntamme julkiset ovat huonot.
- Onko koirat + lapsi raskas yhdistelmä (jos lapsella ei allergiaa)?
- Onko lapsella mahdollista viihtyä tällaisessa perheessä? Vanhemmat kuitenkin seuraavat 5v opiskelijoita ja nuoria, tosin erittäin vastuullisia sellaisia.
- Muuta juttua.

Toivoisin asiallisia vastauksia perusteluineen. Yhden lauseen vastauksiin en vaivaudu kommentoimaan.

 

[Data]

Mielestäni analysoitte asiaa liikaa ja keskitytte vääriin asioihin. Toki talousasiat vaikuttavat jonkin verran, mutta tärkeintä on kuinka paljon rakkautta ja aikaa antaisitte lapsellenne.

 

["hhh"]

joo miettikää vielä.

 

[Outomus]

Rakkautta ja halua on vaikka kuinka, mutta haluaisin tietää, onko hommassa mitään järkeä taloudellisesti tai muuten. Ja haluamme tietää mahdollisimman hyvin, mihin ryhdyn jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen elämänalun. Olen tottunut analysoimaan ja pohtimaan ja mielestäni jokaisen lasta miettivän pitäisi sitä tehdä.

 

["koppis"]

Minunkin miehelläni toinen kives ei ole toiminut koskaan. Sen riskin otin, että välttämättä ei saada lapsia, mutta monta lasta saatiin sillä yhdelläkin, joka tosin toimii kai sitten ihan normaalisti. Jos teillä pelkona, että toinenkin kives lakkaa toimimasta, aivan varmasti suunnittelisin lapsia jo tuossa vaiheessa. Parilla kaverillani oli lapsia jo opiskeluaikana. Olihan heidän elämänsä tietysti erilaista kuin miedän, joilla ei ollut suurta vastuuta lapsista vielä silloin. Autoa ei välttämättä lapsen kanssa tarvitse. Suurin tekijä auton tarpeelle on varmaan se, mistä asti saatte hoitopaikan. Minusta on oikeastaan melkein sama lapsen näkökulmasta ovatko vanhemmat opiskelijoita vai työelämässä. Molemmissa tapauksissa lapsi on päivähoidossa. Teillä tuntuu talous olevan riittävän hyvällä mallilla. Ei lapsi kuluta pikkulapsivaiheessa paljon rahaa. Vaipat on kallis menoerä, mutta halutessaan muita tarvikkeita ja vaatteita saa käytettyinä edullisesti.

 

[....]

Mun mielestä on itsekästä hankkia lapsi, jollei pysty tarjoamaan sille edes kolmea astrofyysikko-vanhempaa.

Teidän ongelma ei ole yksityiskohdissa, vaan siinä että tuijotatte yksityiskohtiin. Lapsia on syntynyt kautta aikojen, savimajoihin ja sirkuksiinkin.

 

[Data]

Rakkautta ja halua on vaikka kuinka, mutta haluaisin tietää, onko hommassa mitään järkeä taloudellisesti tai muuten. Ja haluamme tietää mahdollisimman hyvin, mihin ryhdyn jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen elämänalun. Olen tottunut analysoimaan ja pohtimaan ja mielestäni jokaisen lasta miettivän pitäisi sitä tehdä.

En sanoisi että lasten hankinta olisi järkevää taloudellisesti, mutta mahdollista se on. Ylläolevasta kirjoituksesta päätellen voitte tarjota lapselle hyvän kasvuympäristön.

 

["tiptop"]

Miksei, itse olen opiskeleva, 2 pienen lapsen äiti. Talouteen kuuluu myös koira. Asumme kolmiossa pk-seudulla, mutta auto on käytössä ja ehdottoman hyvä. Tukiverkostoja meillä ei ole täällä, mutta näinkin pärjätään.

Ulkoiset mittarit eivät kuitenkaan kerro kaikkea eikä kaikkeen voi valmistautua. Vaikka miten analysoisitte ja harkitsisitte, tulette varmasti yllättymään monta kertaa niin hyvässä kuin huonossakin. Epävarmuuden ja huolen sietäminen on iso osa vanhemmuutta.

 

["äiti"]

Muuten varmasti pärjäisitte hyvin, mutta noin nuorena en alkaisi lapsia tekemään. Matkustelkaa ja tehkää kaikkea kivaa. Lapset kerkiää tekemään ihan hyvin yli 30v.

 

[JOlla]

Itselläni oli vauva kuume kun olin opiskelija ja miehen kanssa oltiin jo kahden vaiheilla jos olisi yritetty jo silloin, jokin järjenääni kuitenkin sanoi että opiskelut ensin loppuun. Tämä oli meille ehdottomasti kaikkein paras vaihtoehto sillä en millään voisi kuvitella/jaksaisi nyt lähteä enää kouluun ja tekemään opinnäytetyötä. Tiedän ettei kaikkea voi suunnitella eikä pidäkkään mutta tämä oli hyvä ratkaisu meille.

Olen myös onnellinen siitä että seurustelimme sen n. 5 vuotta ennen kuin pikkuinen sai alkunsa. Teimme kaikkea yhdessä, matkustelimme Suomessa ja ulkomailla, juhlittiin jne. Toki näitä kaikkia voi tehdä lapsen kanssa mutta ei se oo sama asia kuin kahestaan.

Nyt on hyvä vaihe perhe-elämälle, minä saan olla lapsen kanssa rauhassa kotona, mies käy töissä, tosi hyvin pärjätään taloudellisestikin.

Yleensä ihminen on sopeutuvainen ja varmasti pärjäätte vauvankin kanssa, mutta kyllä se vauva mullistaa elämää melko paljon

 

[no voi jee]

juu, etenkin noi teidän koirat...hahaa..ois hyviä vanhempia. voi jessus mitä jeesustelijoita!!

 

["vanhempi"]

Eläkää nyt vielä hetki itselle - ei kaikkea tartte saada "mulle kaikki heti nyt"-periaatteella.

Opiskelkaa rauhassa, pian olette siinä tilanteessa että sinä olet äitiyslomalla ja miehesi taas saattaa joutua lykkäämään opiskeluja menemään töihin että pärjäätte. Muistakaa myös että lapsi ei välttämättä synnyt täysin terveenä, vaikkapa vaikeat allergiat. Itkun määrä voi olla ihan ennalta-arvaamaton ja väsymys...

Ja miksi muuten kaikki elämänvaiheet pitää sulloa yhteen sumppuun? Nuori parisuhde, opiskelu, työelämään meno ja sitten vielä lapset? Miksi kaikki on tehtävä kerralla? Kun voisi vähän lomittaakin juttuja? Sen varaan ei voi ajatella että "jos ei enää ehditäkään". Voihan teistä jompi kumpi jo huomenna jäädä autonkin alle

 

[.,.,.,]

helpommalla tietenkin pääset kun opiskelut ensin loppuun saa. lapsen kanssa opintojen suorittaminen voi olla aika rankkaa, et saa lukurauhaa välttämättä ainakaan omassa kodissa.

itse valitsin kuitenkin sen toisen vaihtoehdon.

koskaan en ole kenenkään kuullut katuneen lapsen saamista, lapsen yrittämättä jättämistä on kyllä kaduttu.

nämä on niin kaksipiippuisia asioita, että vastausta tähänm ei voi kukaan muu sanoa kuin te itse, se mikä parhaalta tuntuu!

 

[Pampas]

Opiskelijana on aivan yhtä hyvä tulla vanhemmaksi kuin myöhemminkin. On monta tapaa olla hyvä vanhempi. Lapsi viihtyy siinä perheessä, mihin syntyy. Allergiat ovat sen ajan murhe, kun niitä mahdollisesti tulee. Tärkeintä on se, että on pariskuntana sitoutunut raskauteen ja lapseen.

 

[Pampas]

Rakkautta ja halua on vaikka kuinka, mutta haluaisin tietää, onko hommassa mitään järkeä taloudellisesti tai muuten. Ja haluamme tietää mahdollisimman hyvin, mihin ryhdyn jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen elämänalun. Olen tottunut analysoimaan ja pohtimaan ja mielestäni jokaisen lasta miettivän pitäisi sitä tehdä.

Vauva ei tarvitse paljoakaan, isompi lapsi sen sijaan jo kyllä. Mutta sitten hän alkaa olla jo kouluiässä.

 

[Pampas]

Mun mielestä taas opintoja ja lasta on helpompi sovittaa yhteen kuin työelämää ja lasta. Lisäksi kun kaikki muutkin opiskelijat elää niukasti, ei pahemmin erotu joukosta. Opinnot on kivaa vastapainoa vauvanhoidolle.

 

["Lila"]

Jos et itse tiedä vastausta kysymykseesi, niin odottakaan nyt ainakin 5 vuotta. Jos et silloinkaan tiedä ITSE vastausta, vaan yhä vieläkin haluat kysellä eri palstoilta, niin odottakaa toiset 5 vuotta. Ehkä sen jälkeen olette kypsiä saamaan lapsia.

 

[Koivunkäpy]

jos olette valmiita kajoamaan säästöihin niin miksipäs ei lapsen aika olisi jo nyt.
itse olen ensimmäisen lapsen saanut 21v enkä ole katunut.

 

["Sanna"]

Odottaisin vielä muutaman vuoden.

Ilman allergioitakin vauvan ja koirien yhdistäminen on rankkaa. Meilllä on 'vain' kissoja, mutta kyllä ne olivat puoliheitteillä vauvavuoden aikana. Olimme yksinkertaisesti niin väsyneitä, ettei paukkuja riittänyt kuin ihan pakollisten tarpeiden tyydyttämiseen (ruoka ja kissanhiekat). En todellakaan olisi jaksanut lähteä enää eläimiä lenkittämään.

Rauhalliset illat, grillipartyt ja elokuvaillat voitte unohtaa seuraaviksi pariksi vuodeksi, koska silloin kun lapsi on hoidossa olette niin väsyneitä, että mielummin vain nukutte.

Varmasti tuon kaiken yhdistäminen onnistuu, mutta se tulee viemään niin paljon voimavaroja ja on erittäin suuri rasite parisuhteelle, etten ryhtyisi siihen ihan vielä. On sata kertaa helpompaa, kun koiria ei ole, eikä tarvitse enää opiskella.

 

[Koivunkäpy]

tuohon eläin asiaan, meillä on koira hankittu kun ensimmäinen oli alle 2v ja ei se hunningolla ole olut missään vaiheessa.

Eikä meillä ole lapset estänyt ystävien kanssa tapaamista. enemmän koira ja kissa rajoittaa extempore lähtöjä kun niille pitää etsiä hoitaja. elokuvien katselu on kieltämättä jäänyt vähän vähemmälle, mutta ehkäpä siitä olen valmis luopumaan.

 

[Pampas]

[QUOTE="Sanna";24144542] Rauhalliset illat, grillipartyt ja elokuvaillat voitte unohtaa seuraaviksi pariksi vuodeksi, koska silloin kun lapsi on hoidossa olette niin väsyneitä, että mielummin vain nukutte.[/QUOTE]

Tää taas riippuu ihan lapsesta... Mun mielestä ekat 6kk on hankalimmat, sen jälkeen pelkkää ylämäkeä. Sitä ei koskaan etukäteen tiedä, miten menee, mutta mulla ei koskaan ole yhden vauvan kanssa ollut univelkaa. Nyt kolmannen kanssa varmasti tulee, kun isompi on vielä reilusti alle 2v.

Lapsi ei ole meillä ollut juurikaan todellisena esteenä. Jos on vireät isovanhemmat, pääsee välillä kaksinkin jonnekin, oli se leffa tai muu riento. Illanviettoja ollaan järkätty meillä, vaikka lapsi onkin ollut kotona.

 

["riaa"]

Jos olette niin epävarmoja lapsen hankkimisesta, että kysellä palstalta neuvoja niin unohtakaa muutamaksi vuoksi. Sitten kun olette itse varmoja (eikä tarvitse kysellä muilta "olisko nyt oikea aika") niin sitten on lapselle oikea aika..
Tsemppiä opintoihin!

 

[22 vee]

Minusta tilanteenne kuulostaa hyvältä, ja vaikka voisitte muuten vielä odottaa, niin tuo riski lapsettomuudesta on asia jonka takia voisitte jo ainakin alkaa yrittämään lasta. Teillä on niin hyvä tukiverkosto että pärjäätte kyllä.

Minä mietin pitkään uskalletaanko yrittää lasta kun kaikki hokivat tuota "eläkää ensin, matkustelkaa ja käykää baareissa". Mutta me emme vain kaipaa sellaista elämää, eivät kaikki kaipaa! Nyt odotamme esikoistamme ja ei pelota yhtään se että olemme vuosia sidottuina kotiin.

Suosittelen kuitenkin ennen päätöstä miettimään MIKSI haluatte lapsen. Järkisyytähän siihen ei voi olla, mutta mikä on se haluamisen syy. Meillä syy oli että olimme jo pitkään olleet yhdessä ja tehty kaikki mitä ennen lasta haluttiin tehdä, ja molemmat olemme lapsirakkaita. Tuntui sopivalta saada uusi perheenjäsen.
Miettikää myös sitä, että lapsi kasvaa. Vauva- ja taaperoaika ei ole pitkä.

 

[nooo]

Hankkikaa lapsia vasta, kun olette varmoja että niitä haluatte. Taloudellinen tilanne ei ole koskaan täydellinen, joten älkää miettikö sitä liikaa. Kyllä tiedätte sitten, kun on oikea aika. Opiskelu on helpompaa jos ei ole lapsia.

Lapsen viihtymistä nuoressa perheessä on ihan turha miettiä. Vauva ei aikuisten iästä tajua mitään ja vähän vanhemmalle lapselle olette kalkkiksia, olitte sitte 20v tai 40v saadessanne lapsen.

 

[fifiia]

Vastuullisuus on tärkeä osa vanhemmuutta ja sitä varmasti teiltä löytyy. Kaikkea ei kuitenkaan voi suunnitella etukäteen vaan vanhemmilta vaaditaan myös joustavuutta, sopeutumista erilaisiin tilanteisiin. Vanhemmuutta ei oikein voi kokeilla. Lapselle ei ole suotavaa etsiä uutta kotia (joskus toki pakollista), lemmikkien kohdalla se kaikesta huolimatta on kuitenkin huomattavasti helpompaan.