Olisimmekohan voineet vaikuttaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Kun olimme ala-asteella, ehkä noin 10-vuotiaita, ystävystyimme meitä nuoremman, 8v, tytön kanssa. Erään kerran tämä tyttö sitten avautui meille ja kertoi kuinka hänen isoisänsä kaveri käyttää häntä seksuaalisesti hyväkseen. Tämäkin vanha mies. Tyttö kertoin hyvinkin yksityiskohtaisesti mitä mies teki hänelle ja käski tekemään. :(

Olimme ystäväni kanssa kauhuissamme ja käskimme kertoa tytön vanhemmille mutta hän sanoi ettei uskalla koska vanhemmat varmasti suuttuisivat hänelle. Lisäksi tämä mies osti tytölle aina vaatetta, karkkia, tmv. jotta hän pitäisi suunsa kiinni.

Lapsia kun olimme itsekin, emme osanneet ajatella asiaa kovinkaan kauaskantoisesti. Päätimmekin lähteä tytön luokse kylään ja samalla vierailla isoisän luona jossa tämä kaverikin usein oli. Kuvittelimme kai jotenkin että saamme ukon itse rysän päältä kiinni tai jotain. Muistan ikäni kuinka tämä vanha, iljakas ukko halasi tyttöä ja totesi limaisesti että "minun pikkuvaimo". :X Meitä kavereita hän ei noteerannut lainkaan ja tuskin arvasi että tiedämme mitään. Emme tietenkään voineet mitään tehdä ja lähdimme pois.

Kotona emme uskaltaneet kaverini kanssa tällaisesta asiasta puhua vaan se oli sellaista supattamista ja kauhistelua keskenään; kun kukaan aikuinen ei ole kuulemassa.

Tyttö oli lopulta kertonut äidilleen joka oli, arvattavasti, suuttunut eikä ollut myöntänyt uskovansa koko juttua. Oli vaan kieltänyt tyttöä enää menemästä kylään tai ottamasta lahjoja vastaan. :(

Vuosia kului, me vaihdoimme koulua ja asia jäi jonnekin taka-alalle. Tyttö on jo aikuinen enkä ole häntä ala-asteen jälkeen nähnyt. Kuulin vaan hänestä sen verran että pukeutuu mustiin ja on sellainen "synkkä". :( Itsellä on vaan nyt, lähemmäs kahdenkymmenen vuoden jälkeen, pyörinyt tuo juttu mielessä aika ajoin ja olen pyöritellyt kysymystä: Olisimmeko voineet tehdä jotain? Mitä? Millä tavoin? Myös me olimme lapsia emmekä tajunneet asian vakavuutta. Emme uskaltaneet kertoa kenellekään aikuiselle vaan pidimme tiedot itsellämme. Teimmekö väärin vai toimimmeko juuri kuten lasten olettaisu toimivankin?

Mitä ajatuksia tämä herättää teissä?
 
Te olitte lapsia. Nuo asiat ovat aikuisten vastuulla. Aikuinen ihminen olisi syyllistynyt rikokseen ja hirvittävään piittamattomuuteen, jos ei olisi puuttunut tuollaiseen asiaan, mutta lapsilta ei voi olettaa samaa. Te toimitte kuten varmasti moni muukin lapsi olisi toiminut. Ole itsellesi armollinen. Asia ei ollut teidän vastuullanne. Lapset eivät ymmärrä asioita samalla tavalla kuin aikuinen eikä heillä ole välttämättä tietoa omista tai toisten oikeuksista.
 
Erittäin ikävä tapaus. Minusta tytön olisi itse pitänyt kertoa heti äidilleen. Älä syylistä itseäsi, ei lapsena tosiaan voi toimia niin kuin näin aikuisena ajattelee miten pitäsi tehdä. Varmasti erittäin hankala kertoa tuommosesta jutusta-varsinkin kun ei oikein tiedä seksuaalisuudesta oikein mitään......
 
Niin, tuota olen itsellenikin vakuutellut ettei lapselta voi odottaa mitään ihmeellisiä tekoja. Toki olisimme vaikka omille vanhemmillemme kertoa mutta tyttö vannotti ettemme saa kertoa kenellekään ja halusimme olla kaverille lojaaleja. :snotty:

Kamalinta tässä minun mielestäni on se ettei edes tytön vanhemmat ottaneet tyttöä todesta vaan SUUTTUIVAT hänelle. Ja että tämä kaikki tapahtui isoisän luona joka on todennäköisesti myös tiennyt. He tekivät virheen, SUUREN virheen. Itse tyttölapsen äitinä en voisi edes kuvitella päästäväni sellaista ihmistä helpolla, joka lastani satuttaisi.
 
Olisitte varmaan, mutta tekin olitte lapsia. Ei lapsi voi olla vastuussa toisesta. Lapsen äidin ois pitänyt ottaa tosissaan lapsen hätä ja huoli. Älä syyllistä itseäsi.
 
Jos tuolla tytöllä on ongelmia näinä päivinä (mielenterveyttä varmasti ja ahdistusta ja epäluottamusta vanhempiinsa) niin ilmiantaisin tytön äidille asian jos se noin mietityttää.... tää on nyt kun jostain saippuasarjasta mutta se teko voisi viedä sen tytön ja äidin rakastaviin väleihin...
 
Kummallista ,muistan aina kyselleeni äidiltä kaikkea outoa ,en ,koskaan muista semmoista tilannetta etten olisi äidille uskaltanut sanoa, samoin mun lapset puhuu. vieläpä kumppanuus suhde asioistaankin. en siis ole tarvinnut elää koskaan kotona mitenkään salamyhkäisyydessä eikä lapset. eikä ole kenenkään liikkumisia rajoitettu. sen enempää ei kytättykkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja luottamus ja turva:
Kummallista ,muistan aina kyselleeni äidiltä kaikkea outoa ,en ,koskaan muista semmoista tilannetta etten olisi äidille uskaltanut sanoa, samoin mun lapset puhuu. vieläpä kumppanuus suhde asioistaankin. en siis ole tarvinnut elää koskaan kotona mitenkään salamyhkäisyydessä eikä lapset. eikä ole kenenkään liikkumisia rajoitettu. sen enempää ei kytättykkään.

Tämä vihelsi ohi. :whistle:

 
Suotta tunnet syyllisyyttä. Olit itsekin lapsi, vaikka asiaan olisi ehkä voinut auttaa jos sinä ja kaverisi olisitte puhuneet jollekki aikuiselle niin silti sinä olit lapsi etkä voinut olla vastuussa. Ainut syyllinen on se hyväksikäyttäjä. Jos asia oikein kovasti vaivaa, niin käy juttelemassa jossaki ammtti-ihmisen kanssa.
 

Similar threads

H
Viestiä
28
Luettu
926
V
S
Viestiä
9
Luettu
804
V
H
Viestiä
10
Luettu
5K
Aihe vapaa
äiti+lapset 2,5v ja 3kk
Ä
Ä
Viestiä
3
Luettu
452
V

Yhteistyössä