Olisin kauhuissani jos 40 v tuttavani tekisivät lapsia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "jatta"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
ensinnäkään 40-vuotias ei ole vanha eikä mummoiässä. Taitaa ap itse olla vanhus.
Tuliko mieleesi että nainen voi olla hyvinkin hedelmällinen ja minkä sille voi?
Hedelmällinen nainen saa lapsia ja sillä siisti.
 
Ei niitä lapsia enää siinä vaiheessa naiselle luonollisesti tule, kun ikää on liikaa, eli tutustukaa vähän biologiaan ne joiden mielestä 40v. ei ole "lapsenteko" iässä.
Ja tosiaan on kyllä säälittävämää se, että 25v. tekee sen viidennen lapsen viidennelle eri isälle, kuin se, että yli 40v. on tehnyt lapsen viidelle eri miehelle.
 
Miten tämä eroaa siitä jos lasten vanhemmat haluaa tehdä iltatähden? Eikö lapset silloin kärsi? En käsitä miksi yleistät tällaista asiaa. Suurimmassa osassa perheitä oli sittne uus- tai ydin- niin asiat hoituvat loistavasti ja ketään ei jätetä paitsioon. Miksi siis puhut vain uusperheistä?
 
[QUOTE="friida";22537139]Ja kerro toki mitä ihmettä kasvatuksella on tekemistä lisääntymisen kanssa? Itse hankin lapset nuorena enkä totisesti koe, että äitini olisi epäonnistunut kasvatustehtävässään!! :D:D Kommentillesi ei voi kun nauraa.[/QUOTE]

tarkoittaa kun olet nuorena hankkinut lapset? Siis minkä ikäisenä?
 
Tätä palstaa kun lukee niin tulee väkisin mieleen että 90% suomalaisista 20-40 v. naisista on täysiä sekopäitä, suvaitsemattomia ja pakkomielteisiä tai älyllisesti rajoittuneita. (onneksi asia ei ole näin, mutta tämä kuva tältä palstalta ikävä kyllä välittyy)
 
Yhä jaksan päivitellä sitä, että eikö ihmisillä ole todellakaan energiaa pistää muuhun kuin toisten ihmisten asioiden vatvomiseen ja väärissä asioissa mielipiteiden julkaisemiseen? Puhutte nelikymppisen raskaana olevan naisen ulkonäöstä ja hänen perheensä asioihin puuttumisesta. Oletteko oikeasti tosissanne - Jos, niin hävetkää. Kyllä lapselle ja perheelle on tärkeämpiä asioitakin! Eikö tule mieleen?

Rakkaus. Aikaa yhdessäololle. Turvallisuus. Hyvinvointi.

Minusta 40-vuotias on aivan yhtä pätevä näissä asioissa kuin nuorempikin. Ja näiden nuorempien kommentit tässä aiheessa osoittavat sen, kuinka kypsiä ovatkaan kasvatukselliselta näkökannalta - Toivoisin mieluummin lapsen nelikymppiselle elämää ja ymmärrystä keränneelle aikuiselle kuin parikymppiselle sosiaalisilta kyvyiltään lapsen kengissä olevalle muiden halveksujalle, joka ei ole itse vielä kasvanut niin, että voisi täysipainoisesti kasvattaa toista. Mutta silti lapsia saadaan kaikkiin ikä- ja sosiaaliluokkiin ja se on hyvä niin: Monimuotoisuudella ehkä kuitenkin saavutetaan jotain... Toivoisin että se olisi lisää ymmärrystä muita kohtaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ilkeä bitch;22536856:
Joo, minustakin se on sopimattoman näköistä, kun sellainen selkeästi 40 ikävuoden ylittänyt ämmä kävelee vatsa pystyssä.
Ja sitten kun vaunutellaan, ei ota selkoa, onko se mummo oikeasti mummo vai lasten oikea äiti.

Joskus saattaisin piruillessani sellaiselle lohkaista, että "jaa, se on mummi antanut äidille vapaapäivän lastenhoidosta, voi kuinka herttainen isoäiti lapsilla on" ^^

OIkeasti teillä on kyllä jotenkin säälittävän pieni tuo elämä. Oikeasti olisi hauska tietää, että johtuuko tuollainen toisten vahtaaminen ja toisten elämän valintojen ahdasmielinen arvostelu siitä, että oma elämä on niin tympeää, että pitää väkisin keksiä jotain haukuttavaa muista, vai johtuuko se ihan vain siitä, että teillä ei ole mitään mielekkäämpää tekemistä kun ruotia toisten ihmisten asioita. Joka tapauksessa, sääliksi käy.
 
Kyllähän se vaan niin on, että vain 30-vuotiailla pitäisi olla oikeus tehdä lapsia. 20-vuotiaat ovat aivan liian pentuja/typeriä/rahattomia/avuttomia vielä hankkimaan lapsia ja 40-vuotiaat liian vanhoja hankkimaan lapsia.
 
Mä en puuttuisi ikäkysymykseen, mutta olen monet kerrat ihmetellyt, kun monet naiset iästä riippumatta alkavat heti uudelleen äideiksi, kun hammasharja on haettu exältä ja saatu pokattua joku lohdukkeeksi. Väkisinkin tulee olo, että se on joko pitkän nenän näyttämistä exälle tai jonkinlaista todistelua itselle, että "kyllä mikä suhde vaan on parempi kuin edellinen, tämäkin on 2kk jälkeen jo niin vakaa, että tässä voi alkaa saada lapsia" Sitten parin vuoden päästä uusi kierros jonkun muun kanssa.
 
Yhä jaksan päivitellä sitä, että eikö ihmisillä ole todellakaan energiaa pistää muuhun kuin toisten ihmisten asioiden vatvomiseen ja väärissä asioissa mielipiteiden julkaisemiseen? Puhutte nelikymppisen raskaana olevan naisen ulkonäöstä ja hänen perheensä asioihin puuttumisesta. Oletteko oikeasti tosissanne - Jos, niin hävetkää. Kyllä lapselle ja perheelle on tärkeämpiä asioitakin! Eikö tule mieleen?

Rakkaus. Aikaa yhdessäololle. Turvallisuus. Hyvinvointi.

Minusta 40-vuotias on aivan yhtä pätevä näissä asioissa kuin nuorempikin. Ja näiden nuorempien kommentit tässä aiheessa osoittavat sen, kuinka kypsiä ovatkaan kasvatukselliselta näkökannalta - Toivoisin mieluummin lapsen nelikymppiselle elämää ja ymmärrystä keränneelle aikuiselle kuin parikymppiselle sosiaalisilta kyvyiltään lapsen kengissä olevalle muiden halveksujalle, joka ei ole itse vielä kasvanut niin, että voisi täysipainoisesti kasvattaa toista. Mutta silti lapsia saadaan kaikkiin ikä- ja sosiaaliluokkiin ja se on hyvä niin: Monimuotoisuudella ehkä kuitenkin saavutetaan jotain... Toivoisin että se olisi lisää ymmärrystä muita kohtaan.

Erittäin hyvin sanottu!
 
[QUOTE="poppana";22537534]Mä en puuttuisi ikäkysymykseen, mutta olen monet kerrat ihmetellyt, kun monet naiset iästä riippumatta alkavat heti uudelleen äideiksi, kun hammasharja on haettu exältä ja saatu pokattua joku lohdukkeeksi. Väkisinkin tulee olo, että se on joko pitkän nenän näyttämistä exälle tai jonkinlaista todistelua itselle, että "kyllä mikä suhde vaan on parempi kuin edellinen, tämäkin on 2kk jälkeen jo niin vakaa, että tässä voi alkaa saada lapsia" Sitten parin vuoden päästä uusi kierros jonkun muun kanssa.[/QUOTE]

Olisikohan tämä taas yleistämistä. Itse olin eronjälkeen lasten kanssa 7v ja sitten löysin itselle uuden miehen kenen kanssa kerkedimme olemaaan2v yhdessä ennen kuin aloimme puhumaan edes lapsen hankinnasta. Nyt olemme olleet yhdessä 5v ja toinen laspi tulossa. Joten en itse ainakaan tähän kategoriaan kuulu mihin yleistät. Ja meitä on kuitenkin paljon verrattuna niihin ketkä 2kk seurustelun jälkeen on jo pamahtanut paksuksi.
 
Olisikohan tämä taas yleistämistä. Itse olin eronjälkeen lasten kanssa 7v ja sitten löysin itselle uuden miehen kenen kanssa kerkedimme olemaaan2v yhdessä ennen kuin aloimme puhumaan edes lapsen hankinnasta. Nyt olemme olleet yhdessä 5v ja toinen laspi tulossa. Joten en itse ainakaan tähän kategoriaan kuulu mihin yleistät. Ja meitä on kuitenkin paljon verrattuna niihin ketkä 2kk seurustelun jälkeen on jo pamahtanut paksuksi.

Tottakai tapauksia on yhtä monta kuin parejakin, mutta minun tuttavapiiriini on näitä osunut muutamia, suhteellisesti paljon. Otantani on tietysti pieni, mutta ihmettelen niitä vähiäkin, jotka toimivat näin. Voi olla, että jos joku jaksaisi väätää rautalankaa minulle, ymmärtäisin aihetta paremmin :)
 
mun mielestä se on ihan yksilöllistä ja jokaisesta kiinni haluaako/jaksaako tehdä lapsen 4-kymppisenä. esim oma äitini olisi toivonut vielä iltatähteä mutta vaihdevuodet alkoivatkin jo 38v.
 
[QUOTE="jatta";22536802]Siis jos eronneet 40v naiset tai miehet hankkisivat lapsia uusiin suhteisiin joksikin yhteiseksi leluksi. Olisi jotenkin outoa, ja vähän harkitsematonta entisten lasten takia. He jäisi ihan paitsioon. Eroja kun kaiken lisäksi tulee usein monia peräkkäin, olisi perheettömiä lapsia pian joka puolella. Jos saman miehen kanssa tulee iltatähti joko harkittuna tai vahingossa, se ei ole ollenkaan yhtä kummastuttavaa.

Jos itse olisin eronnut lähes 40 v ja uuden miehen kainalossa, niin miettisin tarkasti onko oikein entistä perhettäni kohtaan että alkaisin lisämuksuja pukkaamaan. Olen sitä mieltä, että lapset tehdään yhteen suhteeseen, ja jos se ei onnistu, niin lisää ei enää hommata, ainakaan iäkkäänä.[/QUOTE]

Helvetinkö väliä sillä iällä on. Minun mielestäni nuorempienkaan äitejen ei pitäisi vääntää kakaroita uusiin suhteisiin. Heillä on VIELÄ ISOMPI RISKI huorata useamman äijän kanssa ja leikkiä muka kotia näiden kanssa kun he ovat nuorempia eli aikaa on edessä enemmän vielä.

Sitäpaitsi, höpötät itsesi pussiin. Väität olevasi sitä mieltä että lapset tehdään YHTEEN SUHTEESEEN. Eli iällä ei ole merkitystä. Yhteen suhteeseen, muista että tätä mieltä olet! Tuollaiset tuulihatut joiden mielipiteetkin horjuvat jo yhden kappaleen aikana äärilaidasta toiseen, tuollaisten ei pitäisi hankkia lapsia leluikseen YHTEENKÄÄN suhteeseen! Se on fakta!
 
Mun kaveri sai hedelmöityshoidoilla ensimmäisen lapsensa 35-vuotiaana. Oli ollut miehensä kanssa yhdessä 15 vuotta. Siitä muutaman vuoden kuluttua mies päätti vaihtaa vaimonsa parikymppiseen neitiin. Nyt kaveri on ollut melkein neljä vuotta uudessa, vakaassa parisuhteessa ja odottaa lasta uudelle miehelleen. Kaveri on nyt 43-vuotias. Ja mä olen vilpittömästi kovin onnellinen hänen puolestaan!

Ja itse olen 33-vuotias, lapsiluku tuli täyteen 29-vuotiaana, kun sain kolmannen lapsemme. Miehen kanssa tähän mennessä yhteisiä vuosia takana reilut 13.
 
Ka saahan sitä kauhuissaan olla :) mut kaikkee ei kannata laskea suustaan ulos mitä ajattelee..

Mä oon saanut lapset 24 ja 27 vuotiaana, olisin tahtonut nuorempana mutta kohtaloaan ei aina voi tietää...yksi km 19 vuotiaana ja seuraava plussa vasta 23 vuotiaana

Jokainen varmasti itse tietää milloin on valmis vanhemmaksi toinen on valmis äidiksi 18 vuotiaana, toinen 40 ja siihen ei ole kenelläkään nokan koputtamista..Mä kun sain esikon niin meita oli osatolla 16 vuotias äiti, sit minä kait noin keski-ikäinen synnyttäjä ja 44 vuotias ensi synnyttäjä ja kaikki me oltiin yhtä onnesta sykkyrällä meidän rakkaista vauvoista :)
 
Ka saahan sitä kauhuissaan olla :) mut kaikkee ei kannata laskea suustaan ulos mitä ajattelee..

Mä oon saanut lapset 24 ja 27 vuotiaana, olisin tahtonut nuorempana mutta kohtaloaan ei aina voi tietää...yksi km 19 vuotiaana ja seuraava plussa vasta 23 vuotiaana

Jokainen varmasti itse tietää milloin on valmis vanhemmaksi toinen on valmis äidiksi 18 vuotiaana, toinen 40 ja siihen ei ole kenelläkään nokan koputtamista..Mä kun sain esikon niin meita oli osatolla 16 vuotias äiti, sit minä kait noin keski-ikäinen synnyttäjä ja 44 vuotias ensi synnyttäjä ja kaikki me oltiin yhtä onnesta sykkyrällä meidän rakkaista vauvoista :)

Aivan ihana tuo viimeinen lause! :) Näin juuri!! :) Ja tosiaan, kun sitä ei aina voi tietää, miten elämässä käy, vaikka mitä ois suunnitellu...
 
Ka saahan sitä kauhuissaan olla :) mut kaikkee ei kannata laskea suustaan ulos mitä ajattelee..

Näinpä juuri, toisilla kummallinen tapa? päästellä suustaan sammakoita aina välillä,
ehkä se on vain tapa purkaa omaa huonoa oloa..

Niimpä... tää nyt ei ihan suoranaisesti aiheeseen ehkä liity, mut must on rasittavaa, kun kakskymppiset äidit jatkuvasti hokee "lapset pitää tehdä nuorena, mä en ainakaan nelikymppisenä enää jaksais!!" Niin?? Joku muu voi silti hyvin jaksaa, miks tollasta pitää toitottaa kokoajan? :O
 
Eipä jaksa kuin ihmetellä tätä tuomitsemisen halua. Ymmärtäisin ehkä, jos sinulla ap olisi jotain tositarinaa laiminlyödyistä ensimmäisen avioliiton lapsista tms. mutta se, että viitsit täällä tuomita ihan periaatteessa sitä ja tätä, se menee kyllä yli hilseen. Me ihmiset nyt vain olemme erilaisia ja teemme erilaisia ratkaisuja. Ehkä kannattaisi yrittää vähän avartaa omaa maailmankuvaa.

Onko tullut mieleen, että toi sun kuvailemasi kuvio voi mennä loistavasti ja kaikki voi olla onnellisia? Ja sitten yhden suhteen lasten elämä voi olla yhtä helvettiä, vaikka kaikki onkin mennyt sun mukaasi oikean kaavan mukaan.
 

Yhteistyössä