Olisitko ystävä ihmisen kanssa, joka on yrittää päästä päihteistä eroon tai on masentunut?

[???]

Voisitko olla ystävä sellaisen kanssa joka on joku näistä:
a) toipuva alkoholisti
b) käytti lääkkeitä väärin/yrittää lopettaa
c) on ollut pahasti masentunut
d) on hukassa eikä selvillä tulevaisuuden suunnitelmistaan?

Entä jos tutustuisit mielenkiintoiseen ihmiseen jonka kanssa heti olisitte samalla aaltopituudella ja juttu luistaisi poikkeuksellisen hyvin vaikka juuri tapasitte ja sitten selviäisi joku yllä olevista asioista, juoksisitko karkuun vai haluaisitko tavata uudelleen?

 

[Echo]

Yksikään noista ei välttämättä leimaa koko ihmistä tai kerro hänestä kaikkea. Tänään treffaan yhtä masennuslääkkeitä käyttävää kaveriani, mutta hän on huippua seuraa, fiksu ja elämä on muutoin hänellä kivasti.
Samoin yksi tuntemani rapa-alkoholisti on muutoin aivan ihana ihminen.

 

[fghj]

Tottakai voisin olla

 

["a.p."]

Itsellenikään mikään noista ei olisi este. Tapasin juuri yhden noista ja tämä ihminen oli hämmästynyt ja ihmetteli miksi haluan viettää hänen kanssaan aikaa siitä huolimatta että hän on vaativassa vaiheessa. Ilmeisesti huono itsetunto vaivaa lisäksi...

 

[Näin oikeasti ajattelen]

No vähän riippuu ihmisen käytöksestä ja olemuksesta. Jos ystävyys esim. masentuneen kanssa tarkoittaa sitä, että joudun tuntikausia kuuntelemaan valitusta elämän vaikeudesta saamatta itse suunvuoroa omista asioistani, niin ei kiitos! Sama juttu noissa muissakin, eli jos ystävyys menee jostain syystä liian raskaaksi tai siihen, että en itse saa mitään ystävyydestämme, niin sellaista en kovin pitkään jaksa. Aika usein tuollaiset elämän vaikudet kuitenkin lyövät leimansa ihmiseen, muuttavat ihmisen persoonaa. Jos itse on tällainen peruspositiivinen, jolla elämässä ei kovin suuria vaikeuksia ole ollut tai on pystynyt ratkomaan ongelmansa ns. rakentavasti, niin se voi olla kovin vaikea ymmärtää toisenlaista elämänkokemusta. En pidä ystävyyttä mahdottomana, mutta kyllä siinä varmasti omat haasteensa olisi.

 

[En ehkä...]

Jos joku nykyisistä ystävistäni joutuisi tällaiseen tilanteeseen, niin en hylkäisi.

Mutta jos tutustuisin uuteen ihmiseen, ja paljastuisi näitä, en välttämättä jaksaisi ystävyyssuhdetta rakentaa... Kokemusta löytyy näistä kaikista, ja se raastaa.. (Tietysti toi "on ollut pahasti masentunut", jos hän on siitä parantunut, eihän se periaatteessa enää vaikuta..)

Ilkeältä kuulostan, ajattelen kuitenkin omaa hyvinvointiani ja jaksamistani...

 

["Sirkkeli"]

Juu, riippuu persoonasta. Hyvin usein päihteiden käyttäjät ovat tosi rumia luonteeltaan.

Mutta jos noin muuten hyvin natsaa ja hyvä tyyppi, niin kyllä. Olen hyvä tsemppaaja

 

["a.p."]

"Näin oikeasti ajattelen" ajattelin itsekin ennen juuri noin. Minäkään en jaksaisi tuntikausia kuunnella valitusta, mutta on eri asia jos toinen yrittää aktiivisesti muuttaa elämäänsä. Toki silloin on rankkaa katsoa vierestä, kun toinen repsahtaa tai tekee vääriä valintoja tottumuksesta, mutta muuten ystävyys voi olla jopa aidompaa kuin jonkun "tavallisen" kanssa, koska asioista voidaan puhua oikeasti ja rehellisesti kun kummankaan ei tarvitse vetää mitään roolia ja kumpikaan ei kritisoi toista. Yleensä jokainen ihminen on kohdannut joitain vaikeuksia eikä kukaan ole täydellinen. Tottakai kaikki kokemukset vaikuttavat ihmiseen, mutta me kaikkihan muutumme koko ajan pikkuhiljaa, huomaamme sitä tai emme. Tämä ystäväni on yksi parhaista ystävistäni vaikkemme ole tunteneet kauaa, ja minua tosiaan kiinnosti olisiko muut yhtä avoimia vai pelottaisiko erilaisuus.

"Sirkkeli", miten tsemppaisit henkilöä joka yrittää päästä päiheistä eroon? Kuulisin mielelläni vinkkejä, jotta voin auttaa ystävääni