Olisitteko te hypänneet nuorena vieraan auton kyytiin?

["..."]

Olen nyt lukenut tuolla murha.info -sivulla tuota KK:n katoamista koskevan, reilut 400-sivuisen ketjun.

Itse olen saanut hyvin yksiselitteisen "yöelämäkasvatuksen" kotoa:
- vieraiden kyytiin ei pidä mennä yksin
- yöllä ei pidä kävellä yksin, taksilla kotiin jos ei muuten (=tutun kyydillä) pääse
- jos ottaa alkoa, ei aja
- juopuneen kyytiin ei pidä mennä
- baarissa jos on lasin päästänyt silmistään, niin siitä ei enää juoda vaan tilataan uusi drinkki
- ei juoda niin paljoa, ettei pysty pitämään itsestään huolta
- nuorempana asialliset kotiintuloajat, joita noudatettiin
- kavereista pidettävä huolta

Nämä siis koskevat tilanteita, kun on ollut yksin, eli kavereilla eri kotimatka tai ei poikaystävää matkassa joka katsoisi perään.

Mutta näitä päähäni iskostettuja ohjeita noudattamalla ei minulle ole käynyt mitään pahaa. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä tuiki tuntemattomien matkaan kuten ilmeisesti Karoliina Kesti, jolla ei ole ollut laisinkaan itsesuojeluvaistoa, on tehnyt. Muutaman kerran olen nuorena kävellyt yön pikkutunteina baarista kotiin (alle kilometri), ja pelännyt aivan hulluna, vaikka kaikki on sitten loppujen lopuksi mennytkin ihan hyvin ja saanut karistettua perässä juoksijat ja huutelijat kintereiltäni. Yöaikaan sitä vaan alkaa mielikuvitus laukkaamaan.

Mites itsellänne, oletteko olleet "rohkeita" nuoria ja onko teille koskaan käynyt mitään?

Peesi tälle. Lisäksi Raisa Räisänen oli mua vuotta vanhempi, ja katoamisen muistan hyvin, joten oli aika tehokas pelote käyttäytyä kunnolla.

 

["Vieras"]

Joo en mutta sinä näköjään tulit just kaapista ylpeästi ulos ja tunnustit uskosi.

Mutta arvaas mitä? Muslimina sinä saat shokin seuraavasta mitä tunnustan mutta nyt aion avata ulko-oven, astua siitä ulos KOIRIENI kanssa!!! Huh huh, teidän muslimien mielestä koirat ovat saastaisia ja niin ovat naisetkin! Meidän ulko-ovesta purkautuu kohta ulos jättimäinen saastarykelmä!!!!

Taas sinä kiersit asian, kuten aina ennenkin. Et koskaan pysy itse asiassa, vaan aina alat venkoilemaan. Ihan miten vaan. Mene nyt vain sinne omiesi joukkoon ja pysy siellä.

 

["vieras"]

Kyllä on tullut oltua vieraiden kyydissä ja tulee edeleenkin. Ei jaksa elää pelossa, voihan sitä toki pelätä vaikka kotonakin, että katto romahtaa päälle. Itse nautin elämästä täysillä ja uskon, että päiväni on päätetty miklloin täältä lähdetään.

 

[Phoebsi]

En olisi, enkä mennyt vieraiden kyytiin. En edes jatkoille minnekään.

 

["eee"]

Mut on kasvatettu todella tiukasti, tiukat kotiintuloajat, alkoholia ei sallittu lainkaan jne. Olin kiltti tyttö, hoidin koulut kunnialla. Silti olen kyllä hölmöyksiä aikoinani tehnyt. Koska alkoholia ei sallittu ja kotiin oli tultava yöksi, ajoin skootterilla kännissä kotiin. Liftaamistakin olen yrittänyt (kukaan ei ottanut kyllä kyytiin).

Nyt parikymppisenä opiskelijana kävelen baarista kotiin valomerkin aikoihin vähintään kerran viikossa, parhaimpina viikkoina kolmekin kertaa viikossa. Tätä olen harjoittanut nyt useamman vuoden ajan. Haluaisinpa nimittäin nähdä sen opiskelijan, joka ottaa pari kertaa viikossa taksin baarista kotiin eikä koskaan kävele ulkona yöaikaan.

 

[tytsi-89]

En olisi. En ole ikinä liftannut tms. Olen ennemmin jopa ylivarovainen kuin varomaton.

 

[KiviäkinKiinnostaa]

Never. Itse en ole elänyt ja asunut Suomessa "missä ei ikinä tapahdu mitään pahaa" vaan maassa jossa tapahtuu rikoksia paljon enemmän kuin täällä.

 

[MIRKAMÖRKÖ]

Itse olen saanut hyvin yksiselitteisen "yöelämäkasvatuksen" kotoa:
- vieraiden kyytiin ei pidä mennä yksin
- yöllä ei pidä kävellä yksin, taksilla kotiin jos ei muuten (=tutun kyydillä) pääse
- jos ottaa alkoa, ei aja
- juopuneen kyytiin ei pidä mennä
- baarissa jos on lasin päästänyt silmistään, niin siitä ei enää juoda vaan tilataan uusi drinkki
- ei juoda niin paljoa, ettei pysty pitämään itsestään huolta
- nuorempana asialliset kotiintuloajat, joita noudatettiin
- kavereista pidettävä huolta


mä oon käyny nuorena koko listan läpi käänteisenä kantapään kautta...ihme kun on viellä hengissä ...

 

["vieras"]

Samat ohjeet olen saanut kuin ap ja niitä myös noudattanut.
Tuossa KKn tapauksessa tulee mieleen, että tyttö ei olisi vapaaehtoisesti lähtenyt tuntemattomien matkaan (onko sieppajat siis tuttuja), kaikki viittaa siihen. Eli tyttö on pysäytetty, tai hän kysynyt tietä ja otettu väkisin mukaan.

Tuo että kaverista pidetään huolta, kyllä on asia jota tulisi nuorille painottaa! Mutta onko kavereihinkaan luottamista? Sieppaaja, mahdollinen tappaja on jonkun kaveri!

 

["una"]

kyllä olisin ja olinkin. vaikka samat varoittelut saanut. en tiä, ei ollu järkeä päässä tuolloin.

 

[Björn]

[QUOTE="liinis";24475578]
Eihän sitä muuten vielä tiedetä olivatko ne tyypit Karoliinalle tuntemattomia?[/QUOTE]

Ei, mutta aikaisemmin on kuulemma ainakin lähtenyt tuntemattomien auton kyytiin.

Tuo kännissä ajelu on kyllä ihan puhtaasti asennekasvatuskysymys. Toisissa piireissä sosiaalinen paine estää lähtemästä ratin taakse edes parin oluen jälkeen. (Oletko ottanut tänä iltana? Sitten et voi ajaa.) Toisissa piireissä taas annetaan rattijuopumukselle hiljainen hyväksyntä. (Ethän sä ole ottanut kuin sen verran. Aivan hyvin voit ajaa).

Voi miettiä, olisiko Karoliina tällä hetkellä turvallisesti kotonaan, jos Villilän poika olisi 1. ottanut skootterin avaimet pois humalaiselta Kestiltä, 2. tilannut taksin tai 3. soittanut 112 ja antanut poliisille vihjeen humaltuneesta kuskista. Jos todella välittää kaveristaan, niin mieluummin maksattaa tällä sakkolapun. Voihan olla, että tämä tapaus on monien sattumien summa, mutta entä jos Kesti olisikin päässyt jatkamaan matkaansa kohti kotiaan Lentävänniemeen, niin olisi ollut myös riski, että hän olisi aiheuttanut vaaratilanteita muille tienkäyttäjille. Minusta vastuu on myös kaverilla, joka antoi Kestin lähteä liikenteeseen. Aina voi soittaa 112.

 

[vier]

Yhdellä liftausreissulla kyydin ensimmäiset lauseet olivat: "Vapauduin tuossa vasta vankilasta. Istuin taposta." Sen jälkeen jatkoi kertomalla uskoon tulostaan vankilassa ja soitti mulle jotain lempparisaarnaajaansa kasetilta.

Mulla on käynyt just samalla tavalla! Matkalla mua häiritsi enemmän ne siionin virret kun tyypin vankilamenneisyys...

 

[Lunatic]

Ei, mutta aikaisemmin on kuulemma ainakin lähtenyt tuntemattomien auton kyytiin.

Tuo kännissä ajelu on kyllä ihan puhtaasti asennekasvatuskysymys. Toisissa piireissä sosiaalinen paine estää lähtemästä ratin taakse edes parin oluen jälkeen. (Oletko ottanut tänä iltana? Sitten et voi ajaa.) Toisissa piireissä taas annetaan rattijuopumukselle hiljainen hyväksyntä. (Ethän sä ole ottanut kuin sen verran. Aivan hyvin voit ajaa).

Voi miettiä, olisiko Karoliina tällä hetkellä turvallisesti kotonaan, jos Villilän poika olisi 1. ottanut skootterin avaimet pois humalaiselta Kestiltä, 2. tilannut taksin tai 3. soittanut 112 ja antanut poliisille vihjeen humaltuneesta kuskista. Jos todella välittää kaveristaan, niin mieluummin maksattaa tällä sakkolapun. Voihan olla, että tämä tapaus on monien sattumien summa, mutta entä jos Kesti olisikin päässyt jatkamaan matkaansa kohti kotiaan Lentävänniemeen, niin olisi ollut myös riski, että hän olisi aiheuttanut vaaratilanteita muille tienkäyttäjille. Minusta vastuu on myös kaverilla, joka antoi Kestin lähteä liikenteeseen. Aina voi soittaa 112.

Miksi tollasia pitäs miettiä.
Idioottimaista jälkiviisastelua, jos sitä ja jos tätä.

 

[Anatolia]

Sekä ennen että jälkeen täysi-ikäisyyden on tultu mentyä tuntemattomien kyytiin (Suomessa ja ulkomailla, tosin jälkimmäisessä ne oli aina jotain tutun tuttuja), tuntemattomien asuntoihin, yms. Yleensä ystävän tai parinkin ystävän kanssa, joskus yksinkin.

Ja kyllä, kotoa todellakin oli annettu oikeanlaiset eväät ja ohjeet siihen miten on turvallista käyttäytyä, mutta ei niitä ohjeita aina jaksa tai halua noudattaa.

 

[jepjep!]

Olen kerran niin tehnytkin, 15- tai 16-vuotiaana. Mennyt tuntemattoman kyytiin ja päätynyt vieraaseen asuntoon.

Luojan kiitos mies uskoi kun sanoin "ei".

 

[Björn]

Miksi tollasia pitäs miettiä.
Idioottimaista jälkiviisastelua, jos sitä ja jos tätä.

Ei sitä tarvitsekaan miettiä, kun vastaus on että koko keissiä ei olisi tapahtunutkaan, ellei olisi lähtenyt kännissä ajelemaan.

 

[pelko p.ssä]

täysi-ikäisenä, minä ja kaverini. Autossa 3 poikaa ja MAHTAVA (isin?) AUTO olikin. Tukka nousi pystyyn siinä vaiheessa kun keskuslukitus laitettiin päälle ja auto lähti väärään suuntaan... Nostimme mahdottoman metelin ja ilmoitimme, että jos auto ei pysähdy ilmoitamme asiasta poliisille ja rekkari on tiedossa (ei ollut). Pojat säikähtivät ja veivät meidät kiltisti takaisin lähtöpisteeseen. Ei kiva kokemus!

 

[Björn]

täysi-ikäisenä, minä ja kaverini. Autossa 3 poikaa ja MAHTAVA (isin?) AUTO olikin. Tukka nousi pystyyn siinä vaiheessa kun keskuslukitus laitettiin päälle ja auto lähti väärään suuntaan... Nostimme mahdottoman metelin ja ilmoitimme, että jos auto ei pysähdy ilmoitamme asiasta poliisille ja rekkari on tiedossa (ei ollut). Pojat säikähtivät ja veivät meidät kiltisti takaisin lähtöpisteeseen. Ei kiva kokemus!

Off topic, mutta eikö keskuslukitun auton ovetkin saa mekaanisesti auki sisäpuolelta vetämällä nuppia ylös? Kolmiovisessa (kuten KK:n tapauksessa oli) poistuminen on toki mahdotonta, samoin jos takana on lapsilukitus.

 

["vieras"]

Ihme spekulaatiota toi koko juttu, mutta kommentoin nyt sen verran, että juovuksissa oleva teini, jonka skootteri on kolaroitu ja jolla ei ole aavistustakaan reitistä kotiin, voi pitää kyydintarjoajia suorastaan pelastavina enkeleinä. Inhimillistä. Eikä tosiaan riipu kotikasvatuksesta.

Jeps.

Mä en alle 18 missään käynyt ikinä. Tai no kerran vissiin jossain koulun diskossa, josta mut haettiin selvänä kotiin reilusti ennen puoltayötä. Ei ollut tiukat vanhemmat, ei vaan kiinnostanut.

Täysikäisenä oon hypännyt varmaan satojen tuntemattomien kyytiin. Lähtenyt kännissä baarista ihan ihme paikkoihin ja nukkunut välillä jossain asemilla öitä. Taksilla en muista kertaakaan yksin tulleeni kotiin baarista vaan aina oon kävellyt tai pyöräillyt tai jotenkin rönynnyt pyörään tukeutuen jos oon ollut niin kännissä, etten ole uskaltanut ajaa.

Mut alaikäisten lasten ei tartte tuohon aikaan yöstä liikkua keskenään ulkona millään syyllä, tai nauttia alkoholia yhtään mihinkään aikaan vuorokaudesta. Sen linjan aion kasvattajana pitää.

 

[Lunatic]

Ei sitä tarvitsekaan miettiä, kun vastaus on että koko keissiä ei olisi tapahtunutkaan, ellei olisi lähtenyt kännissä ajelemaan.

Joo ja ihmistä ei olis olemassa, ellei kala ois ryöminyt maalle.

 

["vieras"]

[QUOTE="eee";24475821]Nyt parikymppisenä opiskelijana kävelen baarista kotiin valomerkin aikoihin vähintään kerran viikossa, parhaimpina viikkoina kolmekin kertaa viikossa. Tätä olen harjoittanut nyt useamman vuoden ajan. Haluaisinpa nimittäin nähdä sen opiskelijan, joka ottaa pari kertaa viikossa taksin baarista kotiin eikä koskaan kävele ulkona yöaikaan.[/QUOTE]

Jeps, varmaan ihan kaunis ajatus, mutta käytännössä kyllä todella elämälle vierasta. Jos taksilla pitää ajella, niin siinä tulee äkkiä kyllä baari-illalle hintaa.

Nyt työssäkäyvänä aikuisenakin mielummin kävelen kotiin kun jonotan taksitolpalla vähintään saman ajan. Vähän kun reippailee raittiissa ilmassa, ei tule niin pahaa krapulaakaan.

 

[Ultramariini]

Elin joskus sellaista murrosiän myrskyvaihetta, jonka yksi kantava voima oli kapinan lisäksi kaikkivoipaisuuskuvitelmat. Ajattelin, ettei minulle voi tapahtua mitään. Liftailin yksinäni pitkiä matkoja, lähdin tuntemattomien matkaan yksin. olin kännisten kyydissä... mitään kovin kamalaa minulle ei silti koskaan sattunut. Olin ohjeistettu kotoa käsin välttelemään kaikkea sellaista, mutta vanhempani tiesivät tekemisistäni vain murto-osan. Valehtelin kirkkain silmin menemisistäni ja tekemisistäni. Mutta se , ettei minulle tapahtunut ns. mitään, ei kyllä lainkaan luo sellaista.. kyllä hullu aina selviää, tai juopolla on tuuria- ajattelua omia lapsiani ajatellen. Kauhistuttaa jo ajatuskin, jos tekevät samanlaisia asioita, kuin minä aikoinani. Enkä tiedä, miten lapseni vakuuttaa siitä, ettei kaikkea kannata kokeilla ja parempi olla varovainen, kuin vastuuton ja voittamaton ( kuten minä luulin olevani).. koska en usko, että omien kokemusten kertominen ainkaan on asialle se hedelmällisin lähtökohta.

 

[Millenia]

Lapsena en olisi mennyt kenenkään kyytiin, nuorena liftasin aika paljon, mutta "houkuteltuna" en lähtenyt kenenkään kanssa ajelulle. En kyllä uskaltaisi enää lifatatakaan.

 

["mökö"]

Joskus pitää oikein ihmetellä, miten olen nuoruudestani selvinnyt..
Liftasin ympäriinsä, vietin öitä tuntemattomien luona enkä suinkaan selvinpäin. Jos ei ollut rahaa, sitä hankittiin vähemmän laillisin keinoin. Aina valmiina uusiin seikkailuihin, vaikka henkeni uhalla.

Sitä en vaan ymmärrä, miten mun vanhemmat ei tajunneet totuutta.

Peesi tälle!
Mulla kyllä oli tilanne se, ettei meidän porukat varmaan osanneet kuvitellakaan mitä kaikkea voi ihmiset tehdä. Ei koskaan kukaan sanonut mitään toimintaohjeita tms. Tosin itse kyllä tajusin hommien riskit, mutta matka paikan A ja B välillä on tärkeämpi kuin päämäärä... Juu, ehtaa teinimenoa

 

[Ihmeen kaupalla selvinnyt]

En edes kaikkia jaksanut lukea, mutta samalla tavalla näyttää menneen yhden sun toisen nuoruus. Kaikin puolin asiallisesta kotikasvatuksesta huolimatta hulluja riskejä on tullut otettua ja tyhmyyksiä tehtyä. Itse lukeudun samaan sarjaan. Nyt kolmekymppisenä kauhistuttaa ajatellakin, miten tyhmä ja varomaton olen ollut. Suoranainen ihme etten ole koskaan esim. saanut sukupuolitautia tai tullut tuomituksi useista typeristä pikkurikoksista. Kerran minut on sammuneena raiskattu - tekijä oli kaverin veli. (Itse olin silloin 15, tekijä 18.) Kyllä tällaisia lukiessa tulee ensimmäisenä mieleen, että tällaista olisi voinut tapahtua myös minulle...