V
vierailija
Vieras
Digitaalisessa ajassa kuka tahansa voi olla silminnäkijä. Taskussa kulkeva puhelin mahdollistaa sen, että merkittävä hetki, onnettomuus, historiallinen tapahtuma tai poikkeuksellinen luonnonilmiö tallentuu sekunneissa kuviksi ja videoiksi. Juuri siksi on syytä pysähtyä kysymään: miksi näitä kuvia oletetaan saatavan medioiden käyttöön ilmaiseksi?
Ainutlaatuinen valokuva tai video ei synny tyhjiössä. Se edellyttää paikalla olemista, reagointikykyä, usein myös riskiä ja nopeaa harkintaa. Joskus kuvaaja on tilanteessa sattumalta, mutta usein hän on nähnyt vaivaa, liikkunut, odottanut tai jopa altistanut itsensä vaaralle. Tämä työ ja vastuu eivät katoa sillä perusteella, ettei kuvaajalla ole lehdistökorttia.
Media on liiketoimintaa. Uutiskuvat ja -videot lisäävät klikkauksia, katseluaikaa ja tilaajia. Ne tuottavat arvoa – myös silloin, kun ne ovat “lukijoiden lähettämiä”. Kun ainutlaatuinen sisältö julkaistaan ilmaiseksi, sen todellinen arvo katoaa näkyvistä, ja samalla heikennetään kaikkien kuvaajien asemaa. Ilmainen materiaali luo väärän odotuksen siitä, että visuaalinen sisältö on loputtomasti saatavilla ilman korvausta.
Usein vedotaan näkyvyyteen. Kuvaajan nimi mainitaan, ja se nähdään vastikkeena. Todellisuudessa näkyvyys harvoin maksaa laskuja, eikä se tuo oikeusturvaa, jos kuva leviää hallitsemattomasti eteenpäin. Ilman selkeitä sopimuksia tekijänoikeudet voivat hämärtyä, ja kuva saattaa päätyä käyttöön, jota kuvaaja ei ole tarkoittanut tai hyväksynyt.
On myös eettinen ulottuvuus. Onko oikein, että yksityishenkilö luovuttaa ilmaiseksi materiaalia, joka on kuvattu järkyttävässä tai vaarallisessa tilanteessa, samalla kun media hyötyy siitä taloudellisesti? Korvaus ei ole vain rahaa, vaan myös tunnustus siitä, että kuvaajan panos on merkityksellinen.
Siksi ainutlaatuista kuvaa tai videota ei kannata luovuttaa ilmaiseksi. Asiallinen korvaus, kirjallinen sopimus ja selkeät käyttöehdot suojaavat sekä kuvaajaa että mediaa. Ne viestivät, että visuaalisella sisällöllä on arvo – ja että tekijää kunnioitetaan.
Kun seuraavan kerran joku saa käsiinsä kuvan, jota “kenelläkään muulla ei ole”, kannattaa pysähtyä. Se ei ole vain tiedonmurunen muiden joukossa, vaan osa yhteistä todellisuuttamme. Ja sellaisella on aina arvo.
Ainutlaatuinen valokuva tai video ei synny tyhjiössä. Se edellyttää paikalla olemista, reagointikykyä, usein myös riskiä ja nopeaa harkintaa. Joskus kuvaaja on tilanteessa sattumalta, mutta usein hän on nähnyt vaivaa, liikkunut, odottanut tai jopa altistanut itsensä vaaralle. Tämä työ ja vastuu eivät katoa sillä perusteella, ettei kuvaajalla ole lehdistökorttia.
Media on liiketoimintaa. Uutiskuvat ja -videot lisäävät klikkauksia, katseluaikaa ja tilaajia. Ne tuottavat arvoa – myös silloin, kun ne ovat “lukijoiden lähettämiä”. Kun ainutlaatuinen sisältö julkaistaan ilmaiseksi, sen todellinen arvo katoaa näkyvistä, ja samalla heikennetään kaikkien kuvaajien asemaa. Ilmainen materiaali luo väärän odotuksen siitä, että visuaalinen sisältö on loputtomasti saatavilla ilman korvausta.
Usein vedotaan näkyvyyteen. Kuvaajan nimi mainitaan, ja se nähdään vastikkeena. Todellisuudessa näkyvyys harvoin maksaa laskuja, eikä se tuo oikeusturvaa, jos kuva leviää hallitsemattomasti eteenpäin. Ilman selkeitä sopimuksia tekijänoikeudet voivat hämärtyä, ja kuva saattaa päätyä käyttöön, jota kuvaaja ei ole tarkoittanut tai hyväksynyt.
On myös eettinen ulottuvuus. Onko oikein, että yksityishenkilö luovuttaa ilmaiseksi materiaalia, joka on kuvattu järkyttävässä tai vaarallisessa tilanteessa, samalla kun media hyötyy siitä taloudellisesti? Korvaus ei ole vain rahaa, vaan myös tunnustus siitä, että kuvaajan panos on merkityksellinen.
Siksi ainutlaatuista kuvaa tai videota ei kannata luovuttaa ilmaiseksi. Asiallinen korvaus, kirjallinen sopimus ja selkeät käyttöehdot suojaavat sekä kuvaajaa että mediaa. Ne viestivät, että visuaalisella sisällöllä on arvo – ja että tekijää kunnioitetaan.
Kun seuraavan kerran joku saa käsiinsä kuvan, jota “kenelläkään muulla ei ole”, kannattaa pysähtyä. Se ei ole vain tiedonmurunen muiden joukossa, vaan osa yhteistä todellisuuttamme. Ja sellaisella on aina arvo.
