Olkaa onnellisia, jos teillä on...

[Surullinen]

hyvä mies, lapsia ja teillä menee hyvin ja olet tyytyväinen elämääsi. Oikeesti. Siis toki sinkut ja lapsettomatkin saavat onnellisia, mutta nämä asiat liittyvät omaan elämäntilanteeseen, tai sen onnellisen tilanteen puutteeseen.

On NIIN surullinen olo. Yhteistä elämää takana mieheen kanssa yli viisi vuotta ja nyt sitten on alkanut tuntua ajoittain niin kauhealta tää yhdessäolo, että en tiedä jaksanko enää. Haluaisin lapsen/lapsiakin, mutta seksiä ei ole ja mieheni on toisinaan aivan kamala (riidat sellaisia 5 tuntisia..vaikka pyydän anteeksi ei anna, kostaa jne.), siis ihan kauheen ahdistava juttuja. Tänään oli käninää kello 15.00 ja edelleenkään ei ole puhetyhteyttä, vaikka olen pyytänyt anteeksi, itkenyt ja tehnyt vaikka mitä. Edelleen se istuu vaan tuolla tietokoneella ja jos kysyn vaikka ruuasta, vastaus voi olla: sä pilasti mun päivän, sä pilasit mun päivän, tätä vittua tää on aina" ja vaikka teen mitä vaan, selittelen, juttelen, halaan, ehdottelen jotain, hän ei tee mitään, hän on päättänyt, hänen ei tarvitse, hän ei tee mitään pahaa.

Toisaalta ahdistaa tää vuoristorataelämä tässä, toisaalta taas ero, siihen liiittyvät asiat, raha-asiat, asunnon hommaaminen, uuden miehen "etsiminen", saati löytäminen (löytääkö niitä edes tässä iässä?), kuulostavat niin väsyttäviltä jutuilta, että tuntuu ettei voimat riittäisi mihinkään. Kuitenkin 29 mittarissa, ettei voi montaa vuotta tässä enää miettiä...

Mua ahdistaa ihan kauheesti...

 

[omena]

Kyllä olen onnellinen perheestäni ja ymmärrän arvostaa hyvää miestäni.

Harmi, että teillä on noin takkuista. Mä aina suosittelen parisuhdeterapiaa kaikille, jotka miettii samaa kuin sinäkin. Jos molemmat haluatte jatkaa ja saada suhteenne taas toimimaan, kannattaa hakea apua. Jos ei ole väkivaltaa tai alkoholismia, on se varmasti yrittämisen arvoista. Jos ero sitten tulee kaikesta huolimatta, ehdit kyllä varmasti vielä löytää hyvän miehen ja saada lapsia. Tsemppiä! :hug:

 

[ap.]

Kiitos omena halista! Tuntuu vaan välillä siltä, että on vaan tässä eikä osaa tehdä oikein mitään. Toisaalta mun kauhuajatus on, että esim. viiden vuoden päästä olisin edelleen tässä eikä mitään olisi tapahtunut suuntan tai toiseen. Se olisi ihan kauheeta. En tiedä, auttaisiko parisuhdeterapia. Yhdessäkin ollaan puhuttu ja yritetty panostaa tähän, mutta...

 

[No]

Miks matelet sen ukon edessä!? Se leikkii marttyyriä ja sä vaan pyytelet anteeks

 

[ii]

Olen tosi onnellinen että en hankkinut aiempien miehien kanssa lapsia, vaan nykyisen, ihanan miehen, joka on ihmisenä ihana, rakastaa lapsia, riitelee rakentavasti, on tasa-arvoinen, kunnioittava, saa minut iloiseksi ja haluaa olla lastensa kanssa. Olet varmasti surullinen, mutta rakasta itseäsi, maailma on miehiä pullollaan..On ihania miehiä, joku joka jakaa elämän oikeasti kanssasi ja haluaa lapsia?

 

[ap.]

Miks matelet sen ukon edessä!? Se leikkii marttyyriä ja sä vaan pyytelet anteeks

Siksi koska olen tyhmä, idiotti, ruma, sekopäinen huora. (sori itsetunto aina vähän alhaalla riitojen jälkeen...) Koska mä niin haluaisin, että tää toimisi. Että mä voisin olla onnellinen.

 

[Kovajänis]

Nostat ekana nyt leuan pystyyn ja vedät ittes ulos tuollaisen molluskan luota!!
Ensinnäkin, sun elämä ei olisi elämisen arvoista JOS jäisit tuohon suhteeseen ja varsinkaan jos tekisit vielä lapsia kärsimään tuollaisesta molluskasta. Toiseksi, sinähän oot vielä NUORI, etkä elämääsi jo elänyt hapan akka, löytyy se parempi elämä jostain joka tapauksessa, ennemmin kuin jäämällä tuollaisen molluskan luokse. Jaksuja :hug: :hug:

 

[metsänpeitto]

Ei millään pahalla, mutta kasvata rakas ihminen vähän selkärankaa ja arvosta itseäsi. Miksi sä pyydät ja matelet sellaisen ihmisen edessä, joka haluaa vaan mollata?

Ja 29 vuotta Sullahan on reilusti yli vuosikymmen aikaa tulla raskaaksi. Mieti nyt ihan tosissasi, että onko teidän kahden hyvä olla yhdessä? Ei varmaa, jos on jatkuvaa riitelyä ja paha olla kummallakin osapuolella.

 

[omena]

Kiitos omena halista! Tuntuu vaan välillä siltä, että on vaan tässä eikä osaa tehdä oikein mitään. Toisaalta mun kauhuajatus on, että esim. viiden vuoden päästä olisin edelleen tässä eikä mitään olisi tapahtunut suuntan tai toiseen. Se olisi ihan kauheeta. En tiedä, auttaisiko parisuhdeterapia. Yhdessäkin ollaan puhuttu ja yritetty panostaa tähän, mutta...

Ollaan miehen kanssa käyty terapiassa, joten omalta osalta voin sanoa, että se toimii. Yritettiin itse setviä asioita, mutta ei oikein onnistuttu ja ulkopuolisen näkemykset toi uusia näkökantoja molemmille. Ja toi sun kommentti kauhuajatuksesta, että olette samassa jamassa 5 v. kuluttua tukee mun mielestä sitä, että kannattaa yrittää muuttaa tilannetta ennen kuin on liian myöhäistä. Ei se helppoa ole, mutta yrittäkää silti.

 

[ap.]

Nostat ekana nyt leuan pystyyn ja vedät ittes ulos tuollaisen molluskan luota!!
Ensinnäkin, sun elämä ei olisi elämisen arvoista JOS jäisit tuohon suhteeseen ja varsinkaan jos tekisit vielä lapsia kärsimään tuollaisesta molluskasta. Toiseksi, sinähän oot vielä NUORI, etkä elämääsi jo elänyt hapan akka, löytyy se parempi elämä jostain joka tapauksessa, ennemmin kuin jäämällä tuollaisen molluskan luokse. Jaksuja :hug: :hug:

Kiitos paljon sanoistasi ja haleistasi, vaikkakin näin virtuaalisesti, niillä on vaiktuusta muhun (eli itken ihan valtoimenaan). Asutaan paikkakunnalla, jossa mulla ei ole yhtään ystävää tai sukulaista ja olen aika yksin, yksin pitää vaan selviytyä, siksikin ottaa koville...

 

[mä lähtisin]

tossa vaiheessa jo ennen kuin lapsukaisia alkaa hommaileen. Ei se siitä paremmaksi ainakaan ajan myötä muutu. Itse olisi pitänyt lähteä silloin kun tuntui tolta,mutta empäs lähtenyt ja nyt tilanne on entistä huompi. Ollaa oltu yhdessä noiden ajatusten jälkeen 3-vuotta ja nyt on lapsikin jo kuvioissa. Ei ole enää niin helppoa lähteä. Vaikeaa se tosiaan tulee olemaan vaikka ei lapsia oliskaan mukana,mutta kyllä sinä vielä löydät sen elämäsi rakkauden vaikka ikää onkin. Meillä ollaan nyt jatkoajalla täälä...ja sekin on lopussa. Ei hyvältä näytä tällä hetkellä... Mieskin on myöntänyt että oli silloin samoihin aikoihin omannut samanlaisia eroajatuksia,mutta ei ottanut niitä vai puheeksi. Tässä sitä nyt sitten ollaan...

 

[ap.]

Ei millään pahalla, mutta kasvata rakas ihminen vähän selkärankaa ja arvosta itseäsi. Miksi sä pyydät ja matelet sellaisen ihmisen edessä, joka haluaa vaan mollata?

Ja 29 vuotta Sullahan on reilusti yli vuosikymmen aikaa tulla raskaaksi. Mieti nyt ihan tosissasi, että onko teidän kahden hyvä olla yhdessä? Ei varmaa, jos on jatkuvaa riitelyä ja paha olla kummallakin osapuolella.

No kun miehelllä on kuin kaksi persoonaa! Se ihana, aivan ihana, mun unelmamies-persoona...tekee kotitöitä, on kunnollien, pussaa, kertoo rakastavansa usein, kehuu..sitten taas tää aivan kauhee puoli, joka alkaa viedä jo mukaviltakin hetkiltä pohja pois..ihmeellisiä sääntöjä, rajoituksia, draamaa..siksi on niin vaikeeta. Kyllä mä oon arvostanut itseäni tämän kaiken keskellä, muutenhan olisin varmaan nirri pois...joskus vaan tulee niin masentuntu fiilis.. Mies ei halua eroa, hänhän rakastaa minua (hänen vastaus kun oon kysynyt, että eikö ero olisi parasta nyt)

 

[Kovajänis]

Nostat ekana nyt leuan pystyyn ja vedät ittes ulos tuollaisen molluskan luota!!
Ensinnäkin, sun elämä ei olisi elämisen arvoista JOS jäisit tuohon suhteeseen ja varsinkaan jos tekisit vielä lapsia kärsimään tuollaisesta molluskasta. Toiseksi, sinähän oot vielä NUORI, etkä elämääsi jo elänyt hapan akka, löytyy se parempi elämä jostain joka tapauksessa, ennemmin kuin jäämällä tuollaisen molluskan luokse. Jaksuja :hug: :hug:

Kiitos paljon sanoistasi ja haleistasi, vaikkakin näin virtuaalisesti, niillä on vaiktuusta muhun (eli itken ihan valtoimenaan). Asutaan paikkakunnalla, jossa mulla ei ole yhtään ystävää tai sukulaista ja olen aika yksin, yksin pitää vaan selviytyä, siksikin ottaa koville...

Sitä suuremmalla syyllä tunnet olosi voittajaksi kun olet päässyt jaloillesi omillasi. Pikaisesti vain asunnon etsintään, siitä kaikki lähtee. Vaikket ottaisi mukaan kuin päällä olevat vaatteesi, sulla olisi silti oma paikka, tukikohta joka on sun, sun nimelläsi ja avain vain sulla. Ja siitä helpompi lähteä eteenpäin, koska sullahan on mahdollisuuksia vaikka mihin, noin nuorena. Mutta asia kerrallaan, nyt sun vaan päästävä pois sieltä missä ukkos on. Eikö olisi kaveria jonka luokse menisit hetkeksi jotta saisit hoitaa asuntoasiaa? Kaikilla asioilla on tapana järjestyä, usko pois, mutta sinusta se voima tultava ottaa se eka askel. Se on vaikein, mutta sen jälkeen kaikki on päivä päivältä aavistuksen helpompaa.

 

[ap.]

tossa vaiheessa jo ennen kuin lapsukaisia alkaa hommaileen. Ei se siitä paremmaksi ainakaan ajan myötä muutu. Itse olisi pitänyt lähteä silloin kun tuntui tolta,mutta empäs lähtenyt ja nyt tilanne on entistä huompi. Ollaa oltu yhdessä noiden ajatusten jälkeen 3-vuotta ja nyt on lapsikin jo kuvioissa. Ei ole enää niin helppoa lähteä. Vaikeaa se tosiaan tulee olemaan vaikka ei lapsia oliskaan mukana,mutta kyllä sinä vielä löydät sen elämäsi rakkauden vaikka ikää onkin. Meillä ollaan nyt jatkoajalla täälä...ja sekin on lopussa. Ei hyvältä näytä tällä hetkellä... Mieskin on myöntänyt että oli silloin samoihin aikoihin omannut samanlaisia eroajatuksia,mutta ei ottanut niitä vai puheeksi. Tässä sitä nyt sitten ollaan...

Kiitos kun kerroit kokemuksesi! Miehelle olen puhunut erosta, koska jotenkin olisi helpompaa vaan sopia asia, erota, jakaa kamat, mutta ei, hän ei halua erota, suuttuu kun sitä ehdotan, vaikka olisi valtakunnan suurin matsi päällä. Koska hän niin minua rakastaa...(joo siltä musta tuntuukin aina).

 

[ap.]

Nostat ekana nyt leuan pystyyn ja vedät ittes ulos tuollaisen molluskan luota!!
Ensinnäkin, sun elämä ei olisi elämisen arvoista JOS jäisit tuohon suhteeseen ja varsinkaan jos tekisit vielä lapsia kärsimään tuollaisesta molluskasta. Toiseksi, sinähän oot vielä NUORI, etkä elämääsi jo elänyt hapan akka, löytyy se parempi elämä jostain joka tapauksessa, ennemmin kuin jäämällä tuollaisen molluskan luokse. Jaksuja :hug: :hug:

Kiitos paljon sanoistasi ja haleistasi, vaikkakin näin virtuaalisesti, niillä on vaiktuusta muhun (eli itken ihan valtoimenaan). Asutaan paikkakunnalla, jossa mulla ei ole yhtään ystävää tai sukulaista ja olen aika yksin, yksin pitää vaan selviytyä, siksikin ottaa koville...

Sitä suuremmalla syyllä tunnet olosi voittajaksi kun olet päässyt jaloillesi omillasi. Pikaisesti vain asunnon etsintään, siitä kaikki lähtee. Vaikket ottaisi mukaan kuin päällä olevat vaatteesi, sulla olisi silti oma paikka, tukikohta joka on sun, sun nimelläsi ja avain vain sulla. Ja siitä helpompi lähteä eteenpäin, koska sullahan on mahdollisuuksia vaikka mihin, noin nuorena. Mutta asia kerrallaan, nyt sun vaan päästävä pois sieltä missä ukkos on. Eikö olisi kaveria jonka luokse menisit hetkeksi jotta saisit hoitaa asuntoasiaa? Kaikilla asioilla on tapana järjestyä, usko pois, mutta sinusta se voima tultava ottaa se eka askel. Se on vaikein, mutta sen jälkeen kaikki on päivä päivältä aavistuksen helpompaa.

Kun olisikin joku täällä, niin olisin varmaan viihtynyt sillä useemminkin! Ei ole ketään. Toisaalta tässä on sellainenki pointti, että muutettiin tänne miehen vaatimuksesta, hän sain töitä eikä lähtenyt tänne ilman minua, joten mulla ei täällä ole kun työpaikka tällä hetkellä. Olen hakenut kotipaikkakunnalta töitä, haku nyt meneillään. Suorastaan rukoilen, että pääsisin siihen, jotta saisi luonnollisen eron tähän alkuun, sitten katsoisi eteenpäin... Koska en välttämättä haluaisi jäädä tänne asumaan, ainakaan yksin... Mutta mun on katsottava miten homman etenee muuten tämän elämän suhteen. Työpaikkakin on mulla tosi ahdistava, käyn psykologilla koko ajan sen vuoksi, joten voimat on välillä tosi vähissä...

 

[storm]

joo mulla on kyllä lapsi muttei hyvää miestä ja lapsellakin isukki surkeimmasta päästä. mutta olen silti onnellinen

 

[Juu]

Ap:lle voimia. Kuulostaa siltä että sulla ois parempi yksin, tai jonkun paremman miehen kanssa. Miehes ei arvosta sua yhtään, ei halua erota koska ei halua olla yksin.

Se kirpasee lähteä, mutta ajattelepa että jo ensi vuonna tähän aikaan saatat olla paremmassa parisuhteessa jos nyt lähdet.