ollakko vai eikö olla

[Masentunut]

Kuukausi sitten isäni kuoli yllättäen. Olen ollut surun murtamana siitä lähtien, ainoa ""valo"" minun elämässäni on ollut se että ainakin minulla on poikaystävä joka rakastaa ja tukee minua tänä vaikeana aikana. Eilen sain kuulla että hän on pettänut minua toisen naisen kanssa vain pari päivää sitten. Maailmani musteni entisestään. Hän väittää että mitään ei täpahtunut vaikka he viettivätkin yön saman katon alla, mutta tietolähteeni sanoo toista. En luota häneen enää enkä voi antaa anteeksi. Olen niin pettynyt häneen kun hän tekee minulle tällaista kahden yhteisen vuoden jälkeen ja vieläpä tällaisena aikana. On kovasti katuvinaan eikä haluaisi minusta luopua. sanoo että alkaa elämään ihmisiksi jos vain en jätä häntä. Mutta miten voin uskoa enää mihinkään mitä hän minulle sanoo. Rakastan häntä, mutta voinko enää kuvitellakaan eläväni hänen rinnallaan? kommentteja? Kokemuksia?

 

[mies]

En päästäisi poikaystävääsi vähällä. Katso miten nöyrästi hän katuu ja käyttäytyy. Ota takaisin vain nöyrtynyt mies, jos vähänkin saat uhmaa vastaasi, niin jätä?

Kaikille pettäjille: ap on kokenut läheisen kuoleman ja petoksen ja hän kysyy apua petoksesta selviämiseen. Toivottavasti kaikki petturit tajuavat miten vakavan asian kanssa leikkivät.

Ap, voimia sinulle, selviät kyllä.

 

[alkuperäiselle]

Minulle kävi ihan samoin!

Isäni kuoli ,ja viikko myöhemmin tuon surullisen tapahtuman jälkeen tuli sattumalta ilmi, että miesystäväni jonka kanssa seurustelin myös jo 2 vuotta ,oli pettänyt minua jo 2 kuukautta entisen naisensa kanssa.
( olin jo kyllä saanut ihmetellä miehen kummallista jopa paskamaista käytöstä minua kohtaan,mies oli yht'äkkiä välinpitämätön /etäinen silloin kun isäni sairastu yht'äkkiä,en saanut tukea mieheltä ollenkaan,mies oli paljon poissa piti muka tehdä ylitöitä..)
Sitten kun petoksesta tuli ilmi justis sen jälkeen kun isäni oli kuollut mies alko rukoilla /anoa/ itki minua takaisin mies lupasi kuut ja taivaat,olin ainoa nainen hänelle, uskoin mutta..
Tuo oli kamalaa aikaa.
En ikinä unohda miten olen saanut kärsiä noitten kahden takia kun ajattelen tuota aikaa niin vieläkin suutun tolle petturille ja sille naiselle.
En saanut ollenkaan mahdollisuutta surra rauhassa isäni kuolemaa kun kaikki energia meni kuitenkin jotenkin tuon petturin pohtimiseen myös, koska rakastin tätä miestä kuin ketään muuta!
Siis surutyö jäi minulle jotenkin ihan kesken tuon petoksen jälkeen esim. aloin epäillä miestä kaikessa tyyliin 'missä se nyt on? miksi se ei vastaa puhelimeen? onkohan se taas sen naisen luona? miksei se soita mulle vaikka lupasi?? lähteekö se oikeasti sen kaverin luokse tai ehkä se valehtelee mulle?? ovatko ehkä salaa yhteyksissä? jne jne.
Luotto meni suoraan kaivoon,mutta silti rakastin miestä vielä,ja tämänhän takia en saanut enää mahdollisuutta surra rauhassa isäni kuolemaa kun olin niin huolissani meidän suhteesta ja etten voi luottaa miestä,kaikki energia meni miehen pohtimiseen/lupauksiin/valheisiin, ja kun mies alko soutaa edes takaisin, kun se toinen nainen otti aina salaa uudelleen yhteyttä mieheen,tämänkin takia surutyö jäi minulta jotenkin kesken,menin ihan rikki noitten kahden takia.
Suhde on nyt onneksi loppu.

Ja sitten kun suhde loppu niin voi voi kun teki pahaa, kun totesin etten voinnut surra silloin niin kuin se olisi kuullut olla ja mennä!
kaikki suru/ikävä/kaipaus isäni suhteen tuli sitten pinnalle kun suhde loppu.ja aloin vihata miestä exää...( toikin vaihe on jo ohi mutta joskus tulee pinnalle juttuja ja sitten ärsyynnyn..

Niin,varo ettei sinulle käy samoin niin kuin minulle, ettet saa mahdollisuutta surra isäsi kuolemaa rauhassa ja surutyö jää jotenkin kesken tuon miehen petoksen takia...

 

[Mari]

Minusta ihminen ei petä, jos rakastaa vilpittömästi puolisoaan/seurustelukumppaniaan. Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, että eivät sitoudu ja heidän luonteensa vaatii näitä muita suhteita, taivas tietää miksi. Valitettavasti en usko, että sellainen tapahtuu vain kerran, jos pettää kerran niin pettää jatkossakin. Tiedän ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että ""mitä toinen ei tiedä, se ei siitä kärsikään"".

Minä en jatkaisi suhdetta, jos kumppanini jäisi pettämisestä kiinni. Jokaisella on oikeus uskolliseen suhteeseen, jos sitä itse haluaa. Lisäksi tuo, että toinen pettää silloin, kun toisella on vaikeaa, tekee pettäjästä kyllä aika tunteettoman ja itsekkään ihmisen. Kaikenlainen ""katuminen"" ja surkeilu osoittaa vain, että pettäjä haluaa manipuloida pettämäänsä kumppania ja nauraa partaansa onnistuttuaan. Jonkin ajan kuluttua hän jää taas kiinni ja taas samat ""katumiset"" ja surkeilut kehiin. Lopeta tuollainen kierre ajoissa. Mieti myös, mitä tuollaisessa ihmisessä rakastat? Onko se vain tottumista tai jonkinlaista riippuvuutta? Rakkauteen kuuluu mielestäni kunnioitus, enkä minä ainakaan pystyisi kunnioittamaan ihmistä, joka pettää.

Toivon, että pystyt jättämään tuollaisen miehen, maailmassa on paljon uskollisuuteen pystyviä ja suhteeseen sitoutuvia miehiä.

 

[mies]

En nyt puhuisi mistään kierteestä. Kyllä ihminen voi tehdä virheen ja aidosti sitä katua. Jos siitä selviätte ja mies saa oppinsa, niin suhde todennäköisesti jopa paranee. En ehdota eroa, koska en voi ottaa vastuuta siitä, että menettäisit kuitenkin hyvän ihmissuhteen. Ja kun tätä palstaa lukee, niin tuo ole edes kovin harvinainen tapahtuma.

 

[Nakke]

Jaa luotat tietolähteeseesi enemmän kuin rakastettuusi?

Olisiko syytä vaihtaa kumppani vaikka sitten siihen tietolähteeseen? Luottamus on nimittäin parisuhteen kulmakivi nro 1.

 

[Mari]

Minä olen sitä mieltä, että ihminen joko pystyy pettämään tai ei. Jos siihen ryhtyy kerran, se on seuraavalla kerralla jo helpompaa. Minusta sellainen suhde, jossa toinen juoksee housut kintuissa vieraissa ei ole miltään osin hyvä ihmissuhde. Oksentaisin, jos mieheni olisi liottanut vehettään vieraissa.

 

[mies]

Mari, ollaan ihmisiä.
Mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma.

 

[Mari]

Ihmisiä, juu. Minun on mieli tehnyt mennä vieraisiin lukemattomia kertoja, mutta en ole mennyt. Samaa vaadin puolisoltani. Jos ei ole selkärankaa, ei ole minun kunnioitukseni arvoinen, enkä voisi koskea tikullakaan ihmistä, jota halveksin.

Kynnysmattovaimoja on tässä maailmassa tarpeeksi, minä en lisää sitä lukua.

 

[mies]

Mari kulta, asia on kohdaltasi ok.

Muista sitten ehdottomuutesi.