Ollako vai eikö olla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ajatusten selvittämistä ääneen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Ajatusten selvittämistä ääneen

Vieras
Olen jo iäkäs, toisessa liitossa elävä, nainen.
En tiedä mikä minua vaivaa, mutta käyttäydyn omituisesti toisinaan ja häpeän myöhemmin, etten osaa olla normikansalainen.
Asun miehen talossa, hänen lapsensa opiskelee ja on siellä viikonloppuisin. Miehen sukulaiset ja miehen ex-vaimon suku asuvat ympäristössä. Joskus tunnen suurta vihaa niitä kaikkia kohtaan, kun en tunne kuuluvani mihinkään porukkaan ja olen kaikkien tiellä.

Yleensä viikonloput ladataan, että jaksetaan taas viikko töissä. Minä lataan viikot töissä, että kestän kotielämää viikonlopun. Miehen nuori on ylimielinen, kävelee ylitseni miten sattuu, ex-vaimon sukulaiset ruokkivat hänen oikeuksiaan tehdä mitä tykkää omassa kodissaan.
Anoppi on heidän kanssaan samoilla linjoilla vaikka yrittääkin esittää kivaa edessä päin.
Mitään tältä nuorelta ei saa vaatia, ei esim. osallistumista kotitöihin.

Mies on osoittautunut viinaan meneväksi, joka viikonloppu pitää saada kännit. Eikä mitkään pikku hiprakat, vaan kunnon lärvit jolloin ei ymmärrä mistään mitään ja yleensä sammuu sohvalle. Muuten on mitä mukavin ja huomaavaisin, mutta tämä tosiasia unohtuu näissä känneissä. Kun juominen alkaa ei hänelle voi sanoa mitään, tuloksena on raivarit. Selvinpäin myöntelee ja katuu ja lupaa vähentää. Mutta ei kuitenkaan tee niin.

Viime viikonloppuna taas mittani tuli täyteen, en puhunut yhtään mitään enkä lähtenyt anopille äitienpäiville. Raadoin niska limassa ulkotöissä ihan siksi, että saisin raivoni johonkin purettua.
Anoppi oli ihmetellyt ja nyt häpeän, että enkö olisi voinut käyttäytyä kuitenkin aikuismaisesti.
Mykkäkoulua olen jatkanut siitä lähtien, enkä tiedä mitä enää edes sanoisinkaan.

Turhauttavaa, kun mikään asia ei etene mihinkään eikä mitään muutosta tapahdu. Tätäkö se elämä sitten on? Miten voisin sopeutua tähän elämään ja olisiko elämäni yksin sen parempaa? Nyt se on vähän vauraampaa, mutta korvaako sekään yhtään mitään, menetettyä rentoutusta omassa kodissa. Pitäisikö hakea jotain rauhoittavaa, että kestän ja jaksan ja osaan olla "ihmisiksi"?


 
Vastaan vain yhteen kysymykseesi: Olisiko elämäsi yksin parempaa? Erittäin todennäköisesti olisi. Loppu elämäsi on kuitenkin tuota samaa, vähintäin, ellei jopa pahene. Uskon että voimakas yhteishenki miehesi suvun puolelta saa kenet tahansa näkemään punaista.......... Sinulla on olemassa vaihtoehto, tuskin kuitenkaan huonompi, pääset eroon kaikista noista rasitteista. Mietipä mikä elämässäsi on tavoittelemisen arvoista, onko miehesi sitä mitä kumppanilta odotat?
 
Minä olen myös siinä tilanteessa, että mieheni juo joka viikonloppu. Tuntuu, että on ihan sama, onko mies kotona vai juomassa. Enää en välitä. Kerään vain rohkeutta lähteä tästä irti. Sen jälkeen en välitä, vaikka mies joisi kuinka paljon tahansa.

Miehen kanssa pitäisi sinun sopia siitä, mitkä ovat sinun oikeutesi perheessä. Saatko sinä sanoa lapsille ja mitkä ovat sinun oikeutesi perheessä? Jos vain mies saa komentaa lapsia, niin tehköön sen sitten niin, että sinullakin on mahdollisuus elää tasapainoista elämää kotonasi. Perheellä pitäisi olla yhteiset säännöt, joita noudatetaan.

Minä ihmettelen sitä, että miksi sinä olet tuollaisessa suhteessa, jossa mies juo, lapsi ei kunnioita sinua ja tunnet olevasi miehen menneisyyden keskellä? Jos hyvää on se, että mies on arkisin mukava, niin riittääkö se? Minulle se ei riittäisi, vaan olisin mieluummin yksin.
 
Mies suhtautuu todella hienosti minun aikuisiin lapsiini, ovat ihan hyviä kavereita keskenään. Minä en pidä miehen nuoresta jälkeläisestä ja siitäkin olen ottanut syyllisyyden taakan harteilleni: pitäisihän minun kun hänkin. En pidä, koska nuori käyttäytyy häiriintyneesti, elää pääomistajan elkein talossa, remuaa ja sotkee kavereineen joka viikonloppu.

Häpeän näitä vihantunteitani, en löydä oikeutusta niille. Kun olen sinne ihan vapaaehtoisesti mennyt, pitäisihän minun sopeutua?
 
kannattaa muistaa, että elämä on kuitenkin taistelua. Yksinollessa ajattelee, että tapaisinpa mukavan ihmisen ja sitten kun tapaa, niin ilmenee, että tämähän on exääkin kamalampi ja ihminen on vaihtoruletissa. Elämässä on tietty määrä vastuksia, jos aina heittää pyyhkeen kehään, niin sitten on tosiaankin parempi olla yksin ja pysyä siinä päätöksessä. parisuhde on siitä hassu suhde, että siinä joutuu hyväksymään puolison virheineen. salasuhdekin on kivempi, kun siinä ei mustia päiviä olekaan tai ainakaan niitä ei näytetä kuin puolisolle.

Siis katse kääntyy peiliin. Tulipa rangaistua anoppiakin. Ja nuori ihminenkin on ylimielinen, joka horjuttaa aikuista. Mies ryyppää ja vi...taa.

Joskus vain on tunnustettava, että ei onnistunut , taaskaan. Tulee varmaan mieleen, että mikä v..tun ongelmamagneetti minä olen, eikö tässä maailmassa ole enää yhtään omillaan toimeentulevaa, selväjärkistä ihmistä. Sorry, elämä on vaikea laji, mutta paljon pahempaakin se voisi olla, ei tarvi katsella kuin uutisia maailmalta.
 
Kyllä minä löisin nyrkin pöytään: asioiden on muututtava tai sitten lähdet omillesi. Mieti kuinka suuren %-osuuden ajasta olet onnellinen - jos tuo lähentelee 20 - 15 - 10 %:ia niin kannattaako edes jatkaa tuossa suhteessa?
Yksin on todellakin monesti parempi olla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sipsu*:
Kyllä minä löisin nyrkin pöytään: asioiden on muututtava tai sitten lähdet omillesi. Mieti kuinka suuren %-osuuden ajasta olet onnellinen - jos tuo lähentelee 20 - 15 - 10 %:ia niin kannattaako edes jatkaa tuossa suhteessa?
Yksin on todellakin monesti parempi olla.

Yksin olen elänyt aivoeron jälkeen vuosikymmenen enkä haikaile miesten perään.
Jos miehesi on viinaan menevä, käväise Al-Anon nettisivuilla tai jossakin liveryhmässä.
Irtautuminen ei kaikilta onnistu. En minä ainakaan olisi eronnut, mutta mies itse lähti menemään.
Hyvä niin. En haluaisi olla Mervi Tapolan kohtalonsisar.
 
Jatkan samassa hengessä aiemmin vastaajien tapaan, että päätökset teet sinä eli koeta päättää mitä tahdot ja mitä et.

Toisen hankalista kersoista on aina vaikea selvitä, joten et ole epäonnistuneempi kuin muutkaan. Jo saduissakin äitipuolet ovat aina inhottavia ja ne on varmasti kirjoitettu yksipuolisen tunteellisesti, kuten Tuhkimokin tai Lumikki. Jos voit kohauttaa olkapäitäsi kersan edesottamuksille, kohauta ja kun sen opit saatat kenties sanoa kersallekin painokkaasti koska juhlat loppuvat. Asuthan sinäkin siellä!

Käsitän myös, ettet jaksanut mennä anoppilaan äitienpäivää viettämään. Ja miksi ihmeessä? Missäs sinun omat aikuiset lapsesi ovat? Miltähän heistä tuntuu, jos olet uuden ukkosi ja hänen sukunsa tossun alla? Näitäkin juttuja kuulee, ettei mutsista saa enää kiinni kun se vouhkaa sen uuden äijänsä perässä kuin paraskin pissis. Joten jos ei muuta, niin lastesi tähden. Olet heidän äitinsä loppuun asti ja tarvitset heitä vanhetessasi.Pidä välit vaan hyvässä kunnossa.

Koska ukkos juo ja kersakin kavereineen, niin voitko ottaa auton/pyörän/veneen/jalat allesi ja mennä tekemään jotakin kivaa muualle? Nyt on kevät, kaunista ja paljon katseltavaa kaupungeissa ja luonnossa. Aina ei tartte mennä jonkun luokse kylään evakkoon, vaan opettele vain lähtemään ja siten myös teoin näyttämään, ettet pidä viikonlopuistanne. Jo puoli tuntia riittää rauhoittamaan mieltäsi ja jatkossa huomaat viihtyväsi oloissasi pitempäänkin, mutta niin pidät puolesi.

Tehtäväsi ei myöskään ole suojella ukkoasi kännäämisiltä ja anopille ois voinut sanoa ihan suoraan, ettet jaksanut tulla kun poikas viinankäyttö vie voimasi joka viikonloppu. Saman ohjeen saat alkoholistien tukiryhmistä tai entisiltä alkoholisteilta. Nyrkkirautaa vaan peliin sieltä on suositeltu.

Toivottelen onnea henkisissä mittelöissäsi, koska sinua selvästi ohjataan nyt kasvamaan lopultakin aikuiseksi ja itsenäiseksi naiseksi.














 
"Saman ohjeen saat alkoholistien tukiryhmistä tai entisiltä alkoholisteilta. Nyrkkirautaa vaan peliin sieltä on suositeltu."

Mainitsin tuossa aiemmassa viestissäni Al-Anon ryhmistä. Ohjelma ei suosittele eikä neuvo mitään. Jokainen tee itse päätökset omassa mielessään. Nyrkkirautaa varsinkin ohjelma ei missään nimessä suosittele. Väkivalta ei suositella missään vertaisryhmässä. Vihaa voi purkaa rakentavammalla tavalla. Kirjoittaminen on auttanut minua eniten.

Ulkona sataa kaatamalla. Joskus täällä Elleissä ehdotettiin oman palstan perustamista alkoholismista kärsiville. Minusta sellainen palsta pitäisi perustaa.
Siellä olisi helppo lukea vanhoja tekstejä. Hae ap. Ellit Hae-valikolla vanhoja viestiketjuja. Miksi turhaa vatvoa samaa asiaa. Ainakin minä olen kirjoittanut asiasta liikaakin. Voin nykyään äärettömän hyvin ja menee päiviä etten enää ajattele koko asiaa ollenkaan. Tunnen nykyään suurta hellyttä exääni kohtaan. Hän voi nykyään erittäin hyvin ja elämä on raiteillaan.
 
Olipas mukava saada monta näkökulmaa asiaan.
Anoppilaan en voinut mennä, kun olin niin vihainen edellisen illan kännäilyistä.
Jollakin ihmeen tavalla ne aina selitetään ihan normaaliksi ja minun toivomukseni nipottamiseksi ja pitkälti olen niin uskonut olevankin.

Omat lapset olivat kaukana, mutta viesteilimme heidän kanssaan äitienpäivänäkin. He ovat minulle kaikkein rakkainta maailmassa, sitä en ohita missään tilanteessa.

Olen lähtenyt sieltä muutaman kerran, pari kertaa ollut yötäkin pois, hotellissa ja kavereiden luona, yhden päivän ajellut monta tuntia, kävelylenkkejä ja lyhyempiä pyrähdyksiä useita, mutta ei nekään enää rauhoita.

Tilanne on nyt se, että en puhu enää mitään tämän miehen lapsen kanssa. Kun en saa olla vastuullinen aikuinen omassa kodissani, en ole sitten yhtään mitään, pelkkää ilmaa. Jos mies ei ole kotona viikonloppuna, keksin minäkin aina jotain menoa. Siellä en halua olla.

Nyt kun kirjoitan tätä (paljon enemmän toki risteilee päässä) niin en ymmärrä, mitä ihmeen järkeä tässä on. Iso talo ja kaunis maisemako minulle riittää elämäksi?

Omia ystäviäni en viitsi meille kutsua, kun en tiedä mikä miehitys siellä milloinkin on. Ei olisi kovin viihtyisää metelöivien teinien kanssa samassa talossa yrittää seurustella aikuisten asioissa. Onneksi on elokuvia, teattereita, kahviloita ja heidän kotejaan.
 
Hyvä, että on paikkoja minne mennä.

Tyhjennä jääkaappi, osta sinne vain raaka-aineita, sitten kun teini menee jääkaapille, niin joutuu syömään kädestäsi:) Kiusa se on pienikin kiusa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Hyvä, että on paikkoja minne mennä.

Tyhjennä jääkaappi, osta sinne vain raaka-aineita, sitten kun teini menee jääkaapille, niin joutuu syömään kädestäsi:) Kiusa se on pienikin kiusa.

Noinkos sinä ongelmat ratkot. Todella aikuista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Käytöskukka:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Hyvä, että on paikkoja minne mennä.

Tyhjennä jääkaappi, osta sinne vain raaka-aineita, sitten kun teini menee jääkaapille, niin joutuu syömään kädestäsi:) Kiusa se on pienikin kiusa.

Noinkos sinä ongelmat ratkot. Todella aikuista.

Juu, niin tekisin, laittaisin ylimielisen nuoren pyytämään ruokaa tai edes kiittämään siitä. Kukaan ei puolusta minua, jos minä en sitä itse tee. Osoittaisin asemani, että minun nenille ei hypitä, eikä muuten hypitäkään:)

 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja Käytöskukka:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Hyvä, että on paikkoja minne mennä.

Tyhjennä jääkaappi, osta sinne vain raaka-aineita, sitten kun teini menee jääkaapille, niin joutuu syömään kädestäsi:) Kiusa se on pienikin kiusa.

Noinkos sinä ongelmat ratkot. Todella aikuista.

Juu, niin tekisin, laittaisin ylimielisen nuoren pyytämään ruokaa tai edes kiittämään siitä. Kukaan ei puolusta minua, jos minä en sitä itse tee. Osoittaisin asemani, että minun nenille ei hypitä, eikä muuten hypitäkään:)

Vaimosi nuss... eiku rakastelija ainakin hyppi nenillesi... ja muuallekin;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja NamiNami:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja Käytöskukka:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Hyvä, että on paikkoja minne mennä.

Tyhjennä jääkaappi, osta sinne vain raaka-aineita, sitten kun teini menee jääkaapille, niin joutuu syömään kädestäsi:) Kiusa se on pienikin kiusa.

Noinkos sinä ongelmat ratkot. Todella aikuista.

Juu, niin tekisin, laittaisin ylimielisen nuoren pyytämään ruokaa tai edes kiittämään siitä. Kukaan ei puolusta minua, jos minä en sitä itse tee. Osoittaisin asemani, että minun nenille ei hypitä, eikä muuten hypitäkään:)

Vaimosi nuss... eiku rakastelija ainakin hyppi nenillesi... ja muuallekin;)

Juu, ennen ulkoruokintaan siirtymistään

 
Mikä on elämässäsi suurin ongelma; viikonloppujuoppo mies, vai hänen häiriköivä teininsä?

Miksi mies juo? Pystyykö hän edes selittämään asiaa? Onko noin ollut koko suhteenne ajan?

Kirjoitat, että omat lapsesi ovat sinulle elämässäsi tärkeimpiä. Niin varmasti miehellesikin hänen lapsensa. Ero ei ole lapselle koskaan helppo, eikä sitä helpota teinimyllerryskään. Onko suhteesi "teinihirviöön" ollut aina vaikea?

Näin ulkopuolisin silmin jäi vaikutelma, että viikonloppuisin teillä teini-ikäinen on yhteistyöhaluton, meluisa ja puhumaton. Sinä, aikuisena, revittelet pihatöissä kiukkuasi purkamasassa, jättäydyt tarkoituksella anopin äitienpäiväkahvituksista pois, ja kotona pidät mykkäkoulua. Ettekä te ole edes sukua toisillenne. . . =oD

Puhumattomuudella ei tilannetta ainakaan paranneta.

Oletko kokeillut istuttaa sekä iskän, että teinin, ja keskustellut asioista? Oletko kertonut heille suoraan tuntemuksistasi? Kuten äitinä muistanet, niin teinille ei kannata aloittaa keskustelu syyttämällä tätä ensimmäiseksi. Jos tilanteeseen ei tule muutosta, niin eipä siinä juuri ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää taakseen se kaunis koti, kauniine maisemineen ja vähän vauraampine elämineen. Koska ne tuskin pitkän päälle helpottavat pahaa oloasi.
 
Ongelmana on koko tilanne, jossa en tiedä kuka olen, kuka minun pitäisi olla, mitkä ovat oikeuteni ja velvollisuuteni. Tiedän, että luovuttamisen sijaan pitäisi taistella, mutta mistä ja millä oikeudella. Olen vapaaehtoisesti tullut valmiiseen kuvioon, jossa ei paljon kysellä mitä minä haluan. Tuntuu, että nämä vuodet minua on väkisin yritetty tunkea yhteisön piirtämään muottiin, johon en sovi mitenkään päin.
Olen yrittänyt ihan tosissani sopeutua ja hakea paikkaani, turhautuneena nyt sitten vetäydyn omiin oloihini ja puran negatiiviset tunteeni tekemiseen.

En ymmärtänyt miehen juomista ongelmalliseksi aikaisemmin, kun alkoholi ei ole ollut elämässäni missään erityisasemassa, ihan normaali käyttötuote. Seurusteluvaiheessa yritti ilmeisesti skarpata. Olen yrittänyt keskustella, hän katuu ja myöntää, ettei se ole oikein, mutta lopputulos on nolla. Ehkä miehenkin juomisen taustalla on tämä exän ja oman suvun paine, jospa meille kummallekin tekisi hyvää häipyä muualle? Ja nuori äitinsä luo kiukuttelemaan.

 
Kauanko olet siis asunut "miehen talossa"?
Tuo termi osui heti aluksi silmiin ja siitä olisi voinut tulkita jo koko ketjun sisällön. Ette "asu yhdessä" niinkuin normaalitilanteessa ilmaistaan....

 
Olen muuttanut miehen taloon n. 4 vuotta sitten, hän on asunut siellä koko ikänsä. Me olemme kyllä naimisissa ja laillisesti se on meidän talo, mutta käytännössä ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap..:
Olen muuttanut miehen taloon n. 4 vuotta sitten, hän on asunut siellä koko ikänsä. Me olemme kyllä naimisissa ja laillisesti se on meidän talo, mutta käytännössä ei.

Ehkö teidän on nyt vain tehtävä talostanne oma.

 
Ei siitä talosta tule minun taloani, se nyt on jo selvä.
Viikonloppuna taas yhdet perskännit, toisena päivänä sentään malttoi olla selvänä koko illan.

Kyläilemässä innostui taas muiden miesten kanssa kaatamaan viinaa kurkkuunsa kaksin käsin. Oli muutkin miehet humalassa mutta eivät tolkuttomassa sönkkökännissä, mikäli ymmärrätte eron.

Sanoin asiasta seuraavana päivänä, mutta en enää kuvittele mitään muutosta tulevan. Olenkin järkännyt itselleni jo pariksi seuraavaksi viikonlopuksi ihan omaa menoa ja niin aion tehdä tulevinakin. Katsotaan nyt missä vaiheessa en mene sinne enää viikollakaan.
 

Yhteistyössä