Oma äiti ärsyttää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja memmu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

memmu

Vieras
Voi että osaa oma äiti ottaa joskus niin pahasti kupoliin. Meillä on tuo kuopus ollut hankala tapaus. Valvottaa välillä vieläkin öitä vaikka ikää kohta vuoden. Yö tissiä söi kahden tunnin välein tonne 10kk ikään asti ja sitä ennen oli vielä jaksoja kun huuti yöt läpeensä. Joten vaikea vuosi meillä takana. Noh.. sitten kun tuo kuopus on vielä päivisin ollut vaativa. On pitänyt pitää sylissä ja kun vasta tuossa 10kk iässä lähti konttaamaan niin piti aina joka paikkaan kiikuttaa ja kun tahtoi sitten aina kitistä lattialla. Ja aina kun minä olen paikalla niin pitäis vaan saada olla sylissä muuten kuulun kaameaa karjumista ja kitinää. Niin...sitten kun ei aina jaksa kuunnella kovin kauaa sitä kitinää ja karjumista niin otan sitten kuopuksen syliin ja teen sitten samalla hommia tai keksin kuopukselle jotain kivaa tekemistä että kitinä loppuu tai anna jokun kivan lelun käteen. Niin äitini tuo ah niin enkelimäinen ja erehtymätön maailman napa KEHTAA VIELÄ SANOA kun kitinä alkaa että "kitise vaan, kyllä se äiti kohta taas heittää kärrynpyörää että loppuu kitinä" ja "ette te (siis veljeni ja minä) koskaan lapsena tuollalailla kitisseet" ja "anna joskus huutaa niin oppii ettei sillä huudolla saa periksi"!!!! Ja minä oon ihan raivonpartaalla (varsinkin sillon jos on valvottuja öitä takana ) Kun jotenki en ihan usko ettei KOSKAAN oltais lapsena kitisty ja kun ei viittis aina 24/7 kuunnella sitä kauheeta huutoo niin mieluummin sitten keksii lapselle jotain kivaa kun antaa huutaa.
Sanoin sitten tänään äiteelleni suoraan, että hermot menee sen kanssa ja ottaa sitten vaan nuo lapset ittelleen hoitoon kun on kerta niin erinomainen kasvattaja itte. Ja totesin vielä että hänkään ole ilman virheitä meitä taatusti kasvattanut. Että mua rupes jurppiin.

Niin kysynkin että olenkos minä nyt niin kauhean huono kasvattaja kun en anna lapseni huutaa?
 
:laugh: Naurattaa siksi, kun mun oma isä sanoo, että me ei veljen kanssa ikinä huudettu tai kitisty...Meillä esikko huutaa meinaan joskus tukka putkella. En nyt ihan usko, että me oltiin mitään enkeleitä. On tainnut aika kullata isäpapan muistot =)

Niin, ja en mäkään kuopusta 1v huudata (vaikka tuskin koskaan huutaakaan), mutta tuo 3v kyllä saa huutaa keuhkonsa pihalle, kun semmonen uhmavaihe käy päälle.
 
"ette te koskaan lapsena tuollalailla kitisseet" oiskohan niin että aika kultaa muistot =)
tää ei kyllä millään lailla vastannu sun kysymykseen..
no mun mielestä jokainen kasvattakoon niinkun parhaaks näkee
 
No et, päinvastoin, kuten itsekin tiedät. Totta kai vuoden ikäiselle pitää keksiä tekemistä: ei se vielä itse osaa ajatella, että "ahaa, luenpa tässä muutaman romaanin sillä välin, kun äitini valmistaa minulle maittavan aterian."
 
ei mustakaan ole kivaa antaa lapsieni huutaa. Ennen sitä sanottiin, että "huuda vaan, se vahvistaa keuhkoja, kyllä maailmaan ääntä mahtuu" Mun mummo aina mulle rutisi kun otin meidän lapsia (vauvana) syliin kun ne itki. Sen mielestävauvan kuuluu antaa huutaa.

Ei sinänsä, kyllä itsekkin joskus olen vaan antanut huutaa kun ei vaan yksinkertaisesti mikään auta. Mutta harvemmin. Kyllä sitä aina yrittää kaikkensa, että lapsi rauhoittuu ja olisi tyytyväinen. meillä kun tuo kuopus ei tuttia koskaan ole osannut syödä niin sen kaa ollaan välillä kilpaa huudettu :whistle:

Mutta sellaiset ihmiset on ärsyttäviä, jotka tietävät kaikesta kaiken ja ovat itse täydellisiä, virheettömiä esimerkkejä |O vaikka se olisi oma äiti...
 
Meijän äiti hokee muuten kanssa aika paljon tota,että "ette te ikinä tommosta tehny".. On kyllä myöntäny,et aika on saattanu muistoja kullata,mut silti. Aina ku esikoinen saa kauheen uhmaraivarin ni totee,että ei me koskaan oltu sellasia. Ja siitä tulee sellanen olo,et siis mä teen jotain väärin,ko mun lapseni raivoaa kun ei osaa laittaa takkia päälleen tai vastaavaa. Vaikka tuskin se sitä niin tarkottaa.. Se on tosi ärsyttävää kyllä..
 

Yhteistyössä