Oma äiti kehottaa hyväntekeväisyystyöhön

["a p"]

Onko muilla vanhempia, (äiti) jotka hehkuttavat että mene hyväntekeväisyystyöhön?

Millä ajalla ja resursseilla?

Onko muilla nin, että jos omat tai miehen vanhemmat ovat kaukana, asuvat kaukana, he ovat niin vieraantuneita teidän arjesta ja elämästä, että eivät tiedä siitä yhtään mitään?

ja sen lisäksi he eivät enää muuta käsityksiä mistään. Se on ihan sama sanotko että ei aikaa ja resursseja, he ovat jotain muuta päättäneet niin se on niin.

 

["vieras"]

Saahan sitä ehdottaa, mutta ei kai sitä toisen puolesta voi päättää meneekö tämä tekemään hyväntekeväisyyttä vai ei.

 

["a p"]

Juu ei.
Mutta onko muilla vanhemman polven ihmisiä vanhempina, jotka eivät oikein tunnu elävän tätä päivää?

Jos ennen korkeasti koulutetun puolison vaimon tehtävä oli tehdä jotain tuollaista, niin ei nykyaikana korkea koulutus takaa korkeita palkkoija , joilla maksaa vaikka siivoojia, lastenhoitajia, jne jotta voi itse häärätä hyväntekeväisyydessä?

 

["a p"]

Oikeastaan tämä olisi uuden aloituksen aihe, mutta miten jotkut ihmiset pysyvät ajan kärryllä ja tietoisena nuorten perheiden elämästä? Toiset eivät. Jotkut vanhenevat ihmiset muumioituvat.

tai sitten eivät hyväksy sitä että perheet elävät eri tavalla kuin hän haluaisi. Esim. harrastaa eivät lapset saisi niinpaljon, ym.

 

["vieras"]

Minusta se on melko ymmärrettävää, ettei toisten ihmisten elämästä niin paljon tiedä, sukulaistenkin. Etenkin jos on välimatkaa ja se sukupolvien välinen kuilu, ihan todellinenhan se on. Emmehän mekään niin usein muista tai tiedosta sitä, mitä ne omien vanhempien ikäisten elämät on. Saatetaan ihmetellä, miksei löydy kiinnostusta auttaa, olla lasten hoitajina, tarjota tukea taloudellisti yms. Kukin ajattelee elämästä omalla tavallaan ja se oma vaihe on se tärkein ja sen kautta peilataan muidenkin elämää.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="a p";27152262]Oikeastaan tämä olisi uuden aloituksen aihe, mutta miten jotkut ihmiset pysyvät ajan kärryllä ja tietoisena nuorten perheiden elämästä? Toiset eivät. Jotkut vanhenevat ihmiset muumioituvat.

tai sitten eivät hyväksy sitä että perheet elävät eri tavalla kuin hän haluaisi. Esim. harrastaa eivät lapset saisi niinpaljon, ym.[/QUOTE]
Olemalla tekemisissä nuorten ihmisten kanssa. Saatan mä itsekin vielä joskus muumioitua, mutta ainakin vielä näin viiskymppisenä mulla on itseäni paljon nuorempiakin ystäviä ja kavereita. Ja tietty omat aikuiset lapseni ja muut lähipiirin nuoret kertovat elämästään. Seuraan myös ajankohtaisohjelmia, jotka liittyvät nuoriin tai yleensä yhteiskunnallisiin asioihin.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="a p";27152235]Onko muilla vanhempia, (äiti) jotka hehkuttavat että mene hyväntekeväisyystyöhön?

Millä ajalla ja resursseilla?

Onko muilla nin, että jos omat tai miehen vanhemmat ovat kaukana, asuvat kaukana, he ovat niin vieraantuneita teidän arjesta ja elämästä, että eivät tiedä siitä yhtään mitään?

ja sen lisäksi he eivät enää muuta käsityksiä mistään. Se on ihan sama sanotko että ei aikaa ja resursseja, he ovat jotain muuta päättäneet niin se on niin.[/QUOTE]

Kyllä vanhemmat olettavat, että teen jotain hyväntekeväisyystyötä.
Samoin odottavat että aikuiset lapseni osallistuvat.
(Samoin kuin jotta sisarukseni perheineen, he itse, ystävänsä, sisaruksensa jne.)

En pidä sitä erityisenä vieraantumisena vaan pikemminkin tapana hahmottaa toimiva arki ja onnellinen elämä. Heidän käsityksensä mukana moinen on "automaattista" jos ihminen itse terve ja tasapainoinen.

 

[as if]

Mun isällä ei ainakaan ole mitään käsitystä tavallisen perheen taloudesta. Itse on hyvätuloinen ja mullekin (pienellä äitiysrahalla olevalle) sanoo vaan esim. että mene ja osta sellainen ja sellainen auto niinkuin se ois vaan niin yksinkertaista... Tai ihmettelee miksei koko porukka lähdetä parin päivän varoitusajalla ajamaan 1000km jonnekin kissanristiäisiin (mihin pitäis ainakin puolelle poppoolle ostaa uudet juhlavaattet yms).

Muutama lasten harrastuksissa oleva vanhempi on ehdotellut että voisin lähteä esim. joukkueenjohtajaksi kun mulla äitiyslomalla/hoitovapaalla ei ole muuta kuin aikaa, jokseenkin ärsyttävää.

 

[Littledeath]

Ei todellakaan mun äiti moisia ehdottele. Itsekin työssäkäyvänä yksinhuoltajana tietää miten raskasta tää välillä on.

 

[vapaaehtoisuus]

Hyväntekeväisyystyön kai pitää lähtökohtaisesti olla vapaaehtoisuuteen perustuvaa, toki sen tärkeyttä voi silti markkinoida läheisille. Läheskään aina asia ei mene myöskään niin että hyväntekeväisyystyö vain kuluttaa resurssejamme, vaan saamme sitä kautta ehkä ystäviä jotka ovat valmiita auttamaan meitä joissakin asiassa tms.

Vanhempani eivät ole vieraantunut arjestamme, mutta ovat huomanneet että myös nautin vapaaehtoistyöstä, vaikka se aika on joskus pois siivouksesta tai jostakin muusta vastaavasta.

 

[Mummeliisa]

Mun isällä ei ainakaan ole mitään käsitystä tavallisen perheen taloudesta. Itse on hyvätuloinen ja mullekin (pienellä äitiysrahalla olevalle) sanoo vaan esim. että mene ja osta sellainen ja sellainen auto niinkuin se ois vaan niin yksinkertaista... Tai ihmettelee miksei koko porukka lähdetä parin päivän varoitusajalla ajamaan 1000km jonnekin kissanristiäisiin (mihin pitäis ainakin puolelle poppoolle ostaa uudet juhlavaattet yms).

Muutama lasten harrastuksissa oleva vanhempi on ehdotellut että voisin lähteä esim. joukkueenjohtajaksi kun mulla äitiyslomalla/hoitovapaalla ei ole muuta kuin aikaa, jokseenkin ärsyttävää.

Sellainen elämästävieraantunutta.

Mutta toisaalta osa nykyään hyvin tienaavista ja ennen kitkutelleista OSAA tehdä oikein. Anoppini hankkii lastenvaatteet (koska ei ainoan allergisen poikansa kanssa saanut toteuttaa "ostoviettiään" ) - lapsellani on Täydellinen prinsessagarderoobi, jonka sisällöstä olisin ostanut ehkä 10% jos mentäisiin mamman maun mukaan.)


Äitini osallisiui 80%:lla lasteni ulkomaanprojekteihin (veljeni ennen-tohtorointia-luentoihin, samoin tyttäreni Scandinavian Design-juttuun Hongkongissa...)

 

["vieras"]

Tähän on pakko todeta, että miehelleni soitti erään puolueyhdistyksen (johon mies kuuluu) aktiivi ja ystävällisesti ehdotti aktiivisempaa järjestötyötä. Mies oli kuulemma todennut, että hän on viimeisen viiden vuoden aikana keskittynyt aktiiviseen puoluetyöhön tuottamalla kolme uutta (mahdollista) jäsentä puolueeseen. Aktiivia oli asia kovin naurattanut ja kehottanut miestäni tosiaankin keskittymään tuohon tärkeään jäsenhankintaa työhön.

 

["vieras"]

Hm, millähän ajalla ja energialla minä tekisin enää mitään ylimääräistä? Hyvä kun saan omat asiani hoidettua...

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";27157206]Hm, millähän ajalla ja energialla minä tekisin enää mitään ylimääräistä? Hyvä kun saan omat asiani hoidettua...[/QUOTE]

Omituista kyllä, se "ylimääräinen" antaa usein lisäenergiaa omienkin asioiden hoitoon...

 

[idunnor]

Ei oo tuommoista tilannetta.

 

[Finla]

Me asutaan äitini kanssa ihan eri maissakin, mutta silti se jaksaa puuttua joka asiaan, varsinkin lapsen kasvatukseen. Kaikki pitäisi tehdä hänen pillin mukaan... Me taas yritämme kasvattaa lapsen kummankin maan kulttuuria soveltaen, joka saa äitini näkemään punaista. Vain se perisuomalainen äidin-äidin-äidiltä opittu tapa toimii, muita kasvatuskeinoja ei ole... Saati sitten että koskaan pukeutuisin oikein, leikkauttaisin hiuksia oikein tai tekisin mitään muutakaan hyvin...

 

["vieras"]

Omituista kyllä, se "ylimääräinen" antaa usein lisäenergiaa omienkin asioiden hoitoon...

Niin. Me olemme kotona klo 16.30 arkipäivisin. Siinä on tehokasta peliaikaa lasten kanssa jokunen tunti. Kun kersat on pedissä, kaivan minä esille tietokoneen ja alan tehdä kouluhommia. Viikonloppuisin pitää koettaa pitää talo ja tontti jossakin kuosissa, käydä sukulaisissa ja sen semmosta. Lisäksi, minä en sanottavasti pidä tuntemattomista ihmisistä. Mitä ihmettä semmoinen ihminen vapaaehtoistyöstä saa?

 

["vieras"]

Omituista kyllä, se "ylimääräinen" antaa usein lisäenergiaa omienkin asioiden hoitoon...

Siihen "ylimääräiseen" on vain niillä lapsiperheillä aikaa joilla on vahva tukiverkosto ja kaksi (oikeasti) osallistuvaa vanhempaa. Teillä niin on, hyvä, mutta ymmärrä toki niitäkin perheitä, joilla sitä ei ole.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27157277]Siihen "ylimääräiseen" on vain niillä lapsiperheillä aikaa joilla on vahva tukiverkosto ja kaksi (oikeasti) osallistuvaa vanhempaa. Teillä niin on, hyvä, mutta ymmärrä toki niitäkin perheitä, joilla sitä ei ole.[/QUOTE]

Joo, ja mieluummin minä kyllä olen omien lasteni kanssa kuin vien ne mummolaan, jotta saisin mennä tekemään jotain ihan tuntemattomien ihmisten kanssa...