Oma jaksaminen kortilla..

[Vanessa-73]

Meillä on kaksi lasta. 2v ja 2 viikon ikäiset. Oma olo ja jaksaminen ovat nyt jo kortilla huonojen yöunien jälkeen. Nyt on jo 3. vkoa menty ihan 2-4h unien kanssa ja pää alkaa tuntua aika paksulta, en jaksa mitään, hermo kireellä, masennus ja ahdistus alkavat oireilla pahemmin yms. Kärsin ahdistuksesta ja masennuksesta esikoisen ajoilta ja niitä hoidettiin ennen tätä toista raskautta lääkkeillä. Lopetin kuitenkin lääkkeet koska suunnittelimme toista lasta.

Mies auttaa minua todella paljon ja esikoinen on tarhassa, en vaan jaksa kun en saa nukkua ja päivisin en saa unta. Ellei vauva valvota mahakrampeillaan ja 2h syöttöväleillään niin esikoinen valvottaa kun haluaa öisin viereen jne, Mies autta tässäkin, mutta en pysty nukkumaan kun kuulostelen esikoisen yöllisiä liikkeitä.

Haluan imettää toista lasta sen 9kk kuten ensimmäistäkin mutta se tarkoittaa että menen itse aina vaan pahempaan kuntoon. Huolestuttaa miten kroppani kestää pienillä unilla, miten mies jaksaa mennä töihin pienillä unilla, miten mun psyykkinen puoli kun Seronil on kielletty imetyksen aikana. Olen pattitilanteessa!

Mun pitäisi liikkua, haluaisin liikkua ja tehdä kaikkea kivaa, en vaan jaksa muuta kun maata sohvalla tällaisten unien jälkeen. Päivä päivältä oloni pahenee. Miten voin ikinä selvitä tästä? Odotin jo lääkitystä, mutta tosiaan mitä olen asiasta ottanut selvää Seronil ei ole suositeltavaa ja se sopisi mulle muuten todella hyvin!

Miten tulen jaksamaan?

 

[keisari]

Kannattaako tosiaan imettää 9kk, jos jo nyt tiedät, että se tulee olemaan tosi raskasta? Minä itse imetin ekaa lastani about 11kk ja toistakin olisin halunnut imettää niin kauan, mutta imetys jäi sitten vain 4kuukauteen. Ja hyvä näin. Jos kolmannen teen, en yritäkään mitään maratonimetystä, tyydyn vaikka kahden kuukauden imetykseen. Itselläni ei masennusta, mutta sairaus, jonka lääkitystä ei voi käyttää imetys- tai raskausaikana.

 

[Sekamelska]

Kuulostaa tutulta tuo sinun kirjoituksesi.Itselläni on 1,5v vanha tyttö. Odotusaikana sairastuin vakavasti masennukseen, paniikkihäiriöön ja pakkoajatuksiin.Kuvittelin jo odotusaikana että minusta tulee maailman paras äiti, ja teen lapseni kanssa kaikkea kivaa jokapäivä..huoli oli suuri vauvan terveydestä vaikka kaikki oli kunnossa. Ajattelin että imetän kauan. Toisin kävi. Sain jo raskausaikana masennuslääkityksen, sellaisen joka ei niin haitallinen vauvalle. Oloni helpottui huomattavasti jo viikon päästä lääkkeitä syötyäni.Pakkoajatukseni katosivat kokonaan. Huh, mikä helpotus. Tiesin itsekin, samoin lääkärit, neuvola psykologi, että kun nyt aloitan paranemisen jo odotusaikana, on se parempi kun vauva syntyy.Jaksan hänen kanssaan paremmin.

Lääkkeitä ei mielellään suositella odotusaikana, mutta jos äidin olo on kamala, ja äiti ei voi hyvin, niin lääkitys ja terapia ovat kohdallaan!Imetin lastani 6kk, hän oli myös tietyllä tapaa koliikkivauva eikä nukkunut ensimmäiseen 3:een kk oikeastaan ollenkaan, eikä hän viihtynyt autossa, saati vaunuissa.Olimme siis koko kesän melkein seinien sisällä.

Toivon että haet apua masennukseesi, puhut neuvolassa asiasta suoraan.Masennus on niin yleistä tänäpäivänä, että apua saa aika helposti, eikä kukaan sinua sano hulluksi.Niinhän monet ajattelevat!
Jaksat olla parempi äiti, ja kumppani jos itsekin voit hyvin.

Toivon sinulle voimia, ja paljon haleja.
Kirjoittele jos jaksat. :hug:

 

[PangPang]

Hei!

Mulla on neljä lasta. Vanhin 8, seuraava 5, toisix pienin täytti just 2 ja nuorimmainen on 6kk. aina olen imettänyt sinne 8-9kk ikään. Nyt vaan on tilanne toinen. Lääkäri kehoitti mun alkaa vähentää imetystä nyt pikkuhiljaa... Syy on se että olen nyt neljännen raskauden jälkeen sitten sairastunut raskauden jälkeiseen masennukseen. Siihen on monta tekijää, yksi on huonot yöunet. Kuitenkin sit taas muut lapset vaatii osansa päivisin, ei mulla oo aikaa nukkua..
Koska tiedän ettei meille enempää lapsia tule, on tää mulle kova isku.. koska tiedän että mua helpottais jos saisin vauvan oppimaan pulloon ja isäkin vois yösyöttöjä toteuttaa, saisin univelkojani pois..

mutta katsellaan, päivä kerrallaan. Voimia sulle. Mut se ei oo kenekään edunmukaista että äiti on väsynyt ja huonovointinen henkisesti.. siksi kehottaisin sinuakin miettimään kumpi painaa vaakakupissa enemmän - oma jaksamisesi vaiko se että saat imettää?? Tiedän itse että ei oo helppoa luopua äidin ja vauvan yhteisestä jutusta, mutta jos moni muu asia alkaa kärsimään sen takia, on mietittävä mikä on kenenkin etu ja miten voisi itse tilannetta helpottaa.. tsemppii sulle ja jos tahdot, mulle saa laittaa yyveetä :hug: