Ä
Äidin vaikea valinta
Vieras
Kaks lasta, toinen menee eskariin ja toinen nyt 8kk. Taloudellisia vaikeuksia ollut jo 5 vuotta, vielä jatkuu n. parin vuoden ajan. Miehellä työttömyysuhka päällä, minä työtön kotiäiti. Yhteiset tulot pienet.
Olin työhaastattelussa, josta odotan tuloksia. Haastattelu meni hyvin. Työ olis tarkoitus aloittaa elokuussa, jos sen saan.
Plussana:
- huippu työ, josta pitäisin varmasti, vakituinen, kokopäiväinen.
Miinusta:
- Lapsella ei ole vielä hoitopaikkaa, joten saattaa olla, että joutuu päiväkotiin äitiysloman jälkeen heti. Kunnalla ei oo resursseja.
- Esikoinen aloittaa eskarin samaan aikaan, ja tarvitsee mahdollisesti iltapäivähoidon.
- Mies joutuu vaihtaa työpaikkaa (on kyllä vaihtamassakin heti kun mahdollista), sillä työ on osin reissuhommaa. Tämän joutuu tehdä joka tapauksessa, joten on kyllä positiivista ainoastaan.
- Mies Ei uskalla ilmoittaa vielä työntantajalle, että saattaa olla, että tarvitsee isäkuukauden mun töiden vuoksi elokuussa. On sairaslomalla tällä hetkellä keuhkokuumeen vuoks, ja työnantaja ei tykkää asiasta.
- Tuntuu äärimmäisen pahalta viedä toinen lapseni hoitoon yhtä pienenä, kuin esikoiseni joutui. Itkin asiaa jo tänään, ja tunnen itseni voimattomaksi.
Asiat, jotka ovat hankalia:
- Rahahuolet ja pienet tulot.
- Akuutit remontit.
- Pelko siitä, että mies saa lähteä työpaikastaan heti minun työni vuoksi ennen kuin löytää uuden.
- Lapsellani voi olla allergioita.
- Ristiriidat: jaksanko työn haasteita ja omaa epävarmuuttani tästä päätöksestä?
- Voisin jäädä työttömäksi työnhakijaksi, jolloin lasteni ei tarvisi mennä hoitoon ja saisin hakea rauhassa ehkä jotain toista työtä, ehkä. Uhkana kuitenkin karenssit ja kurssit. Mutta tukena mielenrauha siitä, että lapseni saa olla äidin kanssa vielä.
Jos en saa tätä työtä, olen katsmassa muita töitä rauhassa. On kuitenkin muutama asia, jonka vuoksi suhtaudun avoinna olevaan työhön skeptisesti. Eli se ei vastaa ehkä ihan täysin odotuksiani. Mutta haluaisin odottaa, mitä tuleman pitää.
Mitä ihmettä tekisitte tilanteessani? Rakkaus lapsiani kohtaan on suunnaton mutta koen myös ahdistusta siitä, että tilanteemme on vaikea.
Olin työhaastattelussa, josta odotan tuloksia. Haastattelu meni hyvin. Työ olis tarkoitus aloittaa elokuussa, jos sen saan.
Plussana:
- huippu työ, josta pitäisin varmasti, vakituinen, kokopäiväinen.
Miinusta:
- Lapsella ei ole vielä hoitopaikkaa, joten saattaa olla, että joutuu päiväkotiin äitiysloman jälkeen heti. Kunnalla ei oo resursseja.
- Esikoinen aloittaa eskarin samaan aikaan, ja tarvitsee mahdollisesti iltapäivähoidon.
- Mies joutuu vaihtaa työpaikkaa (on kyllä vaihtamassakin heti kun mahdollista), sillä työ on osin reissuhommaa. Tämän joutuu tehdä joka tapauksessa, joten on kyllä positiivista ainoastaan.
- Mies Ei uskalla ilmoittaa vielä työntantajalle, että saattaa olla, että tarvitsee isäkuukauden mun töiden vuoksi elokuussa. On sairaslomalla tällä hetkellä keuhkokuumeen vuoks, ja työnantaja ei tykkää asiasta.
- Tuntuu äärimmäisen pahalta viedä toinen lapseni hoitoon yhtä pienenä, kuin esikoiseni joutui. Itkin asiaa jo tänään, ja tunnen itseni voimattomaksi.
Asiat, jotka ovat hankalia:
- Rahahuolet ja pienet tulot.
- Akuutit remontit.
- Pelko siitä, että mies saa lähteä työpaikastaan heti minun työni vuoksi ennen kuin löytää uuden.
- Lapsellani voi olla allergioita.
- Ristiriidat: jaksanko työn haasteita ja omaa epävarmuuttani tästä päätöksestä?
- Voisin jäädä työttömäksi työnhakijaksi, jolloin lasteni ei tarvisi mennä hoitoon ja saisin hakea rauhassa ehkä jotain toista työtä, ehkä. Uhkana kuitenkin karenssit ja kurssit. Mutta tukena mielenrauha siitä, että lapseni saa olla äidin kanssa vielä.
Jos en saa tätä työtä, olen katsmassa muita töitä rauhassa. On kuitenkin muutama asia, jonka vuoksi suhtaudun avoinna olevaan työhön skeptisesti. Eli se ei vastaa ehkä ihan täysin odotuksiani. Mutta haluaisin odottaa, mitä tuleman pitää.
Mitä ihmettä tekisitte tilanteessani? Rakkaus lapsiani kohtaan on suunnaton mutta koen myös ahdistusta siitä, että tilanteemme on vaikea.
