Omaa lasta ei kuulu tukea taloudellisesti, niinkö se menee??

[Vastarannankiiski]

Mietin tuota onko varaa useampaan lapseen ketjua.

Siellä on ehdottomia kirjoituksia siitä kuinka lapsen tulee kesätyöstä saamallaan palkalla hankkia kaikki ylellisyystarvikkeensa ja täysi-ikäisen tulee pärjätä omillaan.

Mietin, että ovatko jotkut todellakin niin kovasydämisiä, että ette auta sitä lasta jonka olette pienestä vauvasta asti kasvattaneet isoksi.

Istutte kotona, tilillä makaa ylimääräistä rahaa ja teillä on elämä kunnossa ja velat maksettu.
Rakas lapsenne (oma Lapsi on aina lapsi vaikka olisi 60v täyttänyt)
kärvistelee lainojen kanssa, ei tiedä miten saisi rahat riittämään ja elämä painaa.
Menee sossusta hakeamaan rahaa ja yrittää selvitä kuukaudesta toiseen.

Onko teistä tuo omalle lapsellenne todellakin parempi elämä kuin se, että omasta ylimääräisestä rahastanne auttaisitte niin, että lapsellanne olisi parempi elämä.

Vai onko tosiaankin suurin osa täällä sitä mieltä, että lapselle potku persuksille ja ulos ovesta kun ei enää lapsilisää tilille tuota?

Niin ja jos vaikka opettaisit ja tukisit sitä lasta selvitymään niin, ettei siellä soskussa tartte käydä. Vai eikö siihen muuta tietä ole kuin äitin ja isin lompakko? Todellakaan en lasteni lainoja aio maksella, eiköhän heille sen verran kykyä tule itselleenkin selviytyä.

 

[järkeä peliin]

Lasta voi tukea taloudellisesti, mutta lapsen kannalta se on parasta tehdä niin, että lapsi oppii seisomaan omilla jaloillaan ja kantamaan vastuun omista tekemisistään eikä luota siihen, että isä tai äiti tulee pelastamaan pulasta aina tarvittaessa. Pahinta on se, että lapselta katoaa oma-aloitteisuus ja itsenäisyys. Näin käy, mikäli aikuinen lapsi on vanhempiensa talutusnuorassa. Talutusnuoran vanhemmat voivat ostaa rahalla.

Mielestäni lapselle voi ostaa vaikka oman asunnon, jos samalla tuetaan lasta muutoin itsenäisyyteen. Ei siinä ole mitään väärää.

Pahinta on silloin, jos lapsi vielä 6-kymppisenä on katkera, kun vanhemmat eivät ole auttaneet riittävästi. Tämähän tarkoittaa sitä, että lasta on autettu ja opetetttu olemaan riippuvainen vanhemmistaan eikä hän ole koskaan oppinut ymmärtämään, että hän on itse vastuullinen itsestään. On surkeaa seurata tällaisia 6-kymppisiä ja nuorempiakin, jotka odottavat perintöä korjaamaan elämänsä onnettomuutta.

 

[wadelma]

Itse olen 19-vuotias opiskelija, töissä ja enemmän tai vähemmän omillaan 15-vuotiaasta asti. Tällä hetkellä asun tuon avokin kanssa omistusasunnossa, joten pystyn elättämään itseni pienellä määrällä töitä + opintotuella. Asunmis ja ruokamenot n. 300e/kk.Tämän takia en saa taloudellista avustusta vanhemmiltani. Juttu olisi toki toinen, jos olisi se vuokra 500e/kk + ruoat, siinä tapauksessa pappa voisi astua kuvioihin ja vähän auttaa elämään, eikä siinä mitään. Äidiltäni en ole saanut kuin henkistä tukea, 5 lapsen yh:lla ei aina ole rahaa ollut En ole missään nimessä katkera, rakastan sitä, että pystyn elättämään itse itseni. Eihän sitä rahaa nyt ylimääräisiin kauheasti kuukaudessa jää, mutta ei tarvitsekkaan. Kuten sanottu, pitää opetella elämään oman tulotason mukaan, ilman että mennää äiskälle ja iskälle kitisemään, kun ei ole varaa siihen autoon tai kalliisiin merkkivaatteisiin.

Lukiosta sain nyt stipendin "itsenäisyydestä ja kypsyydestä" + ihan kivoista arvosanoista Sanoisin, että tämä ratkaisu vanhemmiltani on ollut erittäin hyvä ja on auttanut minua eteenpäin elämässä. Olen myös ehtinyt paljon pohtimaan, mitä haluan elämältäni, kun olen kituutellut niissä hanttihommissa nuoresta, eikä raha ole tippunut puusta Syksyllä alkaa kätilön opinnot!!, olemme ostamassa yhteistä asuntoa avomiehen kanssa ja elämä hymyilee muutenkin. Nyt väännän vielä kesän kahvilatöissä, säästän rahaa niin paljon kuin suinkin kykenen ja odotan valoisaa tulevaisuutta =)

Mies tuntuu taas saaneen kaiken suhteellisen helpolla, ja välillä maailmankuva tuntuukin vähän naiivilta. Kyllä se tässä minun kanssa on vähän alkanut ymmärtämään maailmaa myös eri kanteilta Ikää on 6 vuotta enemmän kuin minulla, mutta ei uskoisi.

Sitten voidaan miettiä, onko se nyt niin tavoiteltavaa se varhainen itsenäistyminen? Itse koen tässä hyviksi puoliksi sen, että en tipu koulumaailmasta välivuosien takia, koska olen ymmärtänyt miettiä näitä asioita paljon, joita useimmat ikäiseni eivät ole tehneet. Odotan ammattiani, mahdollisia lapsia ja muutenkin vakiintunutta elämää! Sehän on periaatteessa ihmiselon tarkoitus...

Eli jokainen vanhempi, joka miettii miten lastaan taloudellisesti tukee, niin tästä perspektiivistä kannattaisin sellaista taloudellista avustusta, että lapsella riittää ruoka, rahat pakollisiin laskuihin ja johonkin pieneen luukkuun. Jokaisen on jossain vaiheessa elämää kuitenkin kokeiltava vähän kivikkoista tietä, jotta henkistä kypsymistä ja itsenäistymistä tapahtuu! Nuoret tekee fiksumpia päätöksiä, mitä enemmän he ovat lukion/amiksen jälkeen perillä omista tulevaisuuden toiveistaan (koulutus, ammatti, perhe). Jotkut pilaavat elämänsä väärillä ja huonoilla valinnoilla, toiset pääsevät niistä keski-ikäisenä eroon ja jotkut tekevät oikeat valintansa heti alkuun. Vanhemmilla on tässä suuri rooli lapsen kasvattajana. Takokaa järkeä pentujenne päähän, ja miettikää tekojenne mahdollisia seurauksia

T. Yks itsenäinen opiskelija, onnellinen sellainen, elämä mallillaan!

 

[vieras]

Kyllä minä aion auttaa omia lapsiani taloudellisesti vielä senkin jälkeen kun ovat 18 vuotta täyttäneet, muta elättää en heitä ikuisesti aio. Kunhan on opiskelut valmiina niin se on töihinmeno edessä ja saavat alkaa kustatamana elämänsä itse. Ihan kuten minäkin kustannan oman elämäni, ei vanhempani ole minusta elatusvelvollisia enää tässä vaiheessa elämää kun olen työssäkäyvä ihminen. Toki jos eteen tulee jotain esim työttömyyttä niin vanhempani varmasti auttaisivat, kuten itsekin omia lapsiani, mutta vain väli-aikaisesti, ei niin että työtön lapsi ei enää töitä edes hakisi vaan eläisi kustannuksellani, sellainen ei tule onnistumaan.

 

[vieras]

Mä ja mieheni ollaan ainoita lapsia, eikä meitä ole vanhemmat koskaan taloudellisesti tukeneet, vaikka varsinkin mieheni vanhemmilla omaisuutta riittää. Mä en tarkoita sitä, miltä toi ehkä kuulostaa, vaan että meidät on kai kasvatettu niin, ettei olla pidetty sitä mitenkään outona, ettei olla mitään apua saatu. En ajattele niin, että vanhemman kuuluu auttaa taloudellisesti jälkikasvuaan, mutta toki auttamisen hyväksyn, kunhan aikuiset lapset eivät ala pitää itsestäänselvyytenä sitä, että vanhemmilta rahaa saa.

 

[vieras]

EIkö tähän ketjuun ole kehdanneet vastata muut kuin nämä enimmäkseen omillaan pärjäävät??? Omat vanhempani ovat tukeneet minua taloudellisesti koko ajan. Opiskeluaikana he ostivat minulle asunnon ja sain kuukausirahaa valmistumiseeni asti jne. Edelleen, vaikka asumme perheeni kanssa omassa kodissa, saamme välillä apua isompiin hankintoihin, esim. remontti, ilmalämpöpumppu, lastentarvikkeet jne. Samoin tukevat mieheni vanhemmat. Minusta tämä on ihan normaalia ja toki tulen jatkossa avustamaan omia lapsiani, jos se on taloudellisesti mahdollista. Meidän vanhemmat ovat molemmilla kohtalaisen hyvätuloisia.

 

[piina]

Mä ajattelen niin, että mahdollisuuksieni mukaan autan lapsiani rahallisesti samoilla summilla riippuen siitä kuinka ovat elämänsä sössineet.

 

[jaahas]

Itse olen 19-vuotias opiskelija, töissä ja enemmän tai vähemmän omillaan 15-vuotiaasta asti. Tällä hetkellä asun tuon avokin kanssa omistusasunnossa, joten pystyn elättämään itseni pienellä määrällä töitä + opintotuella. Asunmis ja ruokamenot n. 300e/kk.Tämän takia en saa taloudellista avustusta vanhemmiltani. Juttu olisi toki toinen, jos olisi se vuokra 500e/kk + ruoat, siinä tapauksessa pappa voisi astua kuvioihin ja vähän auttaa elämään, eikä siinä mitään. Äidiltäni en ole saanut kuin henkistä tukea, 5 lapsen yh:lla ei aina ole rahaa ollut En ole missään nimessä katkera, rakastan sitä, että pystyn elättämään itse itseni. Eihän sitä rahaa nyt ylimääräisiin kauheasti kuukaudessa jää, mutta ei tarvitsekkaan. Kuten sanottu, pitää opetella elämään oman tulotason mukaan, ilman että mennää äiskälle ja iskälle kitisemään, kun ei ole varaa siihen autoon tai kalliisiin merkkivaatteisiin.

Lukiosta sain nyt stipendin "itsenäisyydestä ja kypsyydestä" + ihan kivoista arvosanoista Sanoisin, että tämä ratkaisu vanhemmiltani on ollut erittäin hyvä ja on auttanut minua eteenpäin elämässä. Olen myös ehtinyt paljon pohtimaan, mitä haluan elämältäni, kun olen kituutellut niissä hanttihommissa nuoresta, eikä raha ole tippunut puusta Syksyllä alkaa kätilön opinnot!!, olemme ostamassa yhteistä asuntoa avomiehen kanssa ja elämä hymyilee muutenkin. Nyt väännän vielä kesän kahvilatöissä, säästän rahaa niin paljon kuin suinkin kykenen ja odotan valoisaa tulevaisuutta =)

Mies tuntuu taas saaneen kaiken suhteellisen helpolla, ja välillä maailmankuva tuntuukin vähän naiivilta. Kyllä se tässä minun kanssa on vähän alkanut ymmärtämään maailmaa myös eri kanteilta Ikää on 6 vuotta enemmän kuin minulla, mutta ei uskoisi.

Sitten voidaan miettiä, onko se nyt niin tavoiteltavaa se varhainen itsenäistyminen? Itse koen tässä hyviksi puoliksi sen, että en tipu koulumaailmasta välivuosien takia, koska olen ymmärtänyt miettiä näitä asioita paljon, joita useimmat ikäiseni eivät ole tehneet. Odotan ammattiani, mahdollisia lapsia ja muutenkin vakiintunutta elämää! Sehän on periaatteessa ihmiselon tarkoitus...

Eli jokainen vanhempi, joka miettii miten lastaan taloudellisesti tukee, niin tästä perspektiivistä kannattaisin sellaista taloudellista avustusta, että lapsella riittää ruoka, rahat pakollisiin laskuihin ja johonkin pieneen luukkuun. Jokaisen on jossain vaiheessa elämää kuitenkin kokeiltava vähän kivikkoista tietä, jotta henkistä kypsymistä ja itsenäistymistä tapahtuu! Nuoret tekee fiksumpia päätöksiä, mitä enemmän he ovat lukion/amiksen jälkeen perillä omista tulevaisuuden toiveistaan (koulutus, ammatti, perhe). Jotkut pilaavat elämänsä väärillä ja huonoilla valinnoilla, toiset pääsevät niistä keski-ikäisenä eroon ja jotkut tekevät oikeat valintansa heti alkuun. Vanhemmilla on tässä suuri rooli lapsen kasvattajana. Takokaa järkeä pentujenne päähän, ja miettikää tekojenne mahdollisia seurauksia

T. Yks itsenäinen opiskelija, onnellinen sellainen, elämä mallillaan!

mutta sullapas on nuorena ollut varaa omistusasuntoon... ettei vanhemmat sittenki ole avustaneet?

 

[jaahas]

Mietin tuota onko varaa useampaan lapseen ketjua.

Siellä on ehdottomia kirjoituksia siitä kuinka lapsen tulee kesätyöstä saamallaan palkalla hankkia kaikki ylellisyystarvikkeensa ja täysi-ikäisen tulee pärjätä omillaan.

Mietin, että ovatko jotkut todellakin niin kovasydämisiä, että ette auta sitä lasta jonka olette pienestä vauvasta asti kasvattaneet isoksi.

Istutte kotona, tilillä makaa ylimääräistä rahaa ja teillä on elämä kunnossa ja velat maksettu.
Rakas lapsenne (oma Lapsi on aina lapsi vaikka olisi 60v täyttänyt)
kärvistelee lainojen kanssa, ei tiedä miten saisi rahat riittämään ja elämä painaa.
Menee sossusta hakeamaan rahaa ja yrittää selvitä kuukaudesta toiseen.

Onko teistä tuo omalle lapsellenne todellakin parempi elämä kuin se, että omasta ylimääräisestä rahastanne auttaisitte niin, että lapsellanne olisi parempi elämä.

Vai onko tosiaankin suurin osa täällä sitä mieltä, että lapselle potku persuksille ja ulos ovesta kun ei enää lapsilisää tilille tuota?

Kyllä varmaan monetkin ihmiset ovat niin kovasydämisiä. Eikö tästä ole laulukin, se tyttö tappaa itsensä kun oli firma konkurssissa ja "sen vanhemmilla rahaa riittäisi, mutta ne ei haluu auttaa tytärtään, tervetuloa maailmaan... vai miten se meni.

siis joo, toiset katsoo vieressä ja matkustelevat jos kunnollinen lapsi on rahavaikeuksissa, siis normaali ahkera joka itsekin yrittää parhaansa. sen ymmärrän että ei auteta sellaista, joka vaan käsi ojossa on. Mutta suuret ikäluokat varsinkin perlkäävät niin paljon köyhyyttä ilmeisesti köyhän lapsuuden takia, että ei anneta lapsilleen mitään vaikka tilillä olisi miljoona. Pitää vaan säästää omaan vanhuuteen ja itse elää leveästi. Ei ne tiedä rakkaudesta mitään, antavat vaan jos itse saavat jotain. Ei tällainen ihmienn rakasta edes omia lapsiaan.

 

[piina]

Kyllä varmaan monetkin ihmiset ovat niin kovasydämisiä. Eikö tästä ole laulukin, se tyttö tappaa itsensä kun oli firma konkurssissa ja "sen vanhemmilla rahaa riittäisi, mutta ne ei haluu auttaa tytärtään, tervetuloa maailmaan... vai miten se meni.

siis joo, toiset katsoo vieressä ja matkustelevat jos kunnollinen lapsi on rahavaikeuksissa, siis normaali ahkera joka itsekin yrittää parhaansa. sen ymmärrän että ei auteta sellaista, joka vaan käsi ojossa on. Mutta suuret ikäluokat varsinkin perlkäävät niin paljon köyhyyttä ilmeisesti köyhän lapsuuden takia, että ei anneta lapsilleen mitään vaikka tilillä olisi miljoona. Pitää vaan säästää omaan vanhuuteen ja itse elää leveästi. Ei ne tiedä rakkaudesta mitään, antavat vaan jos itse saavat jotain. Ei tällainen ihmienn rakasta edes omia lapsiaan.

Toisaalta on taas näitä pehmo vanhempia, jotka antavat rahaa tai ruokakasseja harvase viikko, eikä lapset koskaan opi elämään varojen mukaan.

 

[järkeä peliin]

Tulen omillani toimeen, sillä olen jo yli 40-v. Mutta ensimmäisen asuntoni (hintaa 60 000 mk) olen saanut vanhemmiltani. Seuraavaan asuntooni, opiskelijayksiöön, jouduinkin jo ottamaan lainaa, mutta ensimmäisen asunnon myyntihinnasta oli iso apu. Isä kyllä sanoi, että hän auttaa tarvittaessa lainamaksussa, mutta maksoin asuntolainan itse opintolainalla. Elämiseen sain rahat opintotuesta ja töistä. Opiskeluaikana en saanut säännöllistä rahallista apua kotoa, mutta satunnaisesti saatoin saada rahaa. Muistan, että kerran ostin uuden talvitakin saamillani rahoilla.

 

[samaa mieltä]

Kyllä varmaan monetkin ihmiset ovat niin kovasydämisiä. Eikö tästä ole laulukin, se tyttö tappaa itsensä kun oli firma konkurssissa ja "sen vanhemmilla rahaa riittäisi, mutta ne ei haluu auttaa tytärtään, tervetuloa maailmaan... vai miten se meni.

siis joo, toiset katsoo vieressä ja matkustelevat jos kunnollinen lapsi on rahavaikeuksissa, siis normaali ahkera joka itsekin yrittää parhaansa. sen ymmärrän että ei auteta sellaista, joka vaan käsi ojossa on. Mutta suuret ikäluokat varsinkin perlkäävät niin paljon köyhyyttä ilmeisesti köyhän lapsuuden takia, että ei anneta lapsilleen mitään vaikka tilillä olisi miljoona. Pitää vaan säästää omaan vanhuuteen ja itse elää leveästi. Ei ne tiedä rakkaudesta mitään, antavat vaan jos itse saavat jotain. Ei tällainen ihmienn rakasta edes omia lapsiaan.

Toisaalta on taas näitä pehmo vanhempia, jotka antavat rahaa tai ruokakasseja harvase viikko, eikä lapset koskaan opi elämään varojen mukaan.

Aivan, näin se juuri on. Monesti ne on juuri nämä köyhimmät itsekin persaukiset vanhemmat jotka eniten auttavat.

 

[Keittiönoita]

Pitää vaan säästää omaan vanhuuteen ja itse elää leveästi. Ei ne tiedä rakkaudesta mitään, antavat vaan jos itse saavat jotain. Ei tällainen ihmienn rakasta edes omia lapsiaan.

Mutta entäs jos ne lapset jo teininä osoittivat, että vanhukset vanhainkotiin....sitä vartenhan nitä vanhushautomoita on rakennettu? Eikös se oikeasti ole järkevämpää säästää rahansa omaa vanhuuttaan varten kuin hassata niitä mukuloilleen, jotka ehkä - jos sattuvat kiireiltään ehtimään - käyvät kerran vuodessa katsomassa?

Tulevaisuudessa muuten yhä useampi vanhus joutuu maksamaan palveluistaan itse. On siis hyvä, että sitä fyffeä on fikassa. On myös ihan mukavaa, että kun ne kiittämättömät ja kaikkeen tyytymättömät tenavat on viimein saanut huushollistaan ulos, voi vähän matkustella ja nauttia elämästä.

Mä ainakin toivon, ettei mun lapset edellytä mua hautaamaan haaveitani sen vuoksi, että HE kenties tarvitsisivat mun rahojani. Mä olen elättänyt lapsia jo kohta 23 vuotta ja musta neljännesvuosisata on ihan riittävä aika yhdelle ihmiselle.

Mutta...esikoinen sai just synttärilahjaksi 3 kuukauden yhtiövastikkeet, joten en mä ihan paska mutsi kuitenkaan ole

 

[näin meillä]

Mietin tuota onko varaa useampaan lapseen ketjua.

Siellä on ehdottomia kirjoituksia siitä kuinka lapsen tulee kesätyöstä saamallaan palkalla hankkia kaikki ylellisyystarvikkeensa ja täysi-ikäisen tulee pärjätä omillaan.

Mietin, että ovatko jotkut todellakin niin kovasydämisiä, että ette auta sitä lasta jonka olette pienestä vauvasta asti kasvattaneet isoksi.

Istutte kotona, tilillä makaa ylimääräistä rahaa ja teillä on elämä kunnossa ja velat maksettu.
Rakas lapsenne (oma Lapsi on aina lapsi vaikka olisi 60v täyttänyt)
kärvistelee lainojen kanssa, ei tiedä miten saisi rahat riittämään ja elämä painaa.
Menee sossusta hakeamaan rahaa ja yrittää selvitä kuukaudesta toiseen.

Onko teistä tuo omalle lapsellenne todellakin parempi elämä kuin se, että omasta ylimääräisestä rahastanne auttaisitte niin, että lapsellanne olisi parempi elämä.

Vai onko tosiaankin suurin osa täällä sitä mieltä, että lapselle potku persuksille ja ulos ovesta kun ei enää lapsilisää tilille tuota?

Kyllä se vaan niin on että omillaan pitää jokaisen oppia pärjäämään ja ainakaan meidän perhettä eivät ole isovanhemmat auttaneet vaikka esim. äidilläni todellakin ylimääräistä olisi vaikka kuinka. Velkataakka on kauhea mutta rahoistaan eivät vanhemmat luovu, enkä toisaalta haluisikaan että vanhemmat tarttis mun elantoa maksaa. Saman aion hienovaraisesti opettaa lapselleni, toki autan sen minkä pystyn kunnes on ns. vakinaiset tulot ja elämä jonka jo pitäisi kantaa. Se on nääs nähty että aina kun autetaan ei koskaan opita itse ottamaan vastuuta mistään ja sitten menee nuorelta luottotiedot!

 

[jaahas]

Pitää vaan säästää omaan vanhuuteen ja itse elää leveästi. Ei ne tiedä rakkaudesta mitään, antavat vaan jos itse saavat jotain. Ei tällainen ihmienn rakasta edes omia lapsiaan.

Mutta entäs jos ne lapset jo teininä osoittivat, että vanhukset vanhainkotiin....sitä vartenhan nitä vanhushautomoita on rakennettu? Eikös se oikeasti ole järkevämpää säästää rahansa omaa vanhuuttaan varten kuin hassata niitä mukuloilleen, jotka ehkä - jos sattuvat kiireiltään ehtimään - käyvät kerran vuodessa katsomassa?

Tulevaisuudessa muuten yhä useampi vanhus joutuu maksamaan palveluistaan itse. On siis hyvä, että sitä fyffeä on fikassa. On myös ihan mukavaa, että kun ne kiittämättömät ja kaikkeen tyytymättömät tenavat on viimein saanut huushollistaan ulos, voi vähän matkustella ja nauttia elämästä.

Mä ainakin toivon, ettei mun lapset edellytä mua hautaamaan haaveitani sen vuoksi, että HE kenties tarvitsisivat mun rahojani. Mä olen elättänyt lapsia jo kohta 23 vuotta ja musta neljännesvuosisata on ihan riittävä aika yhdelle ihmiselle.

Mutta...esikoinen sai just synttärilahjaksi 3 kuukauden yhtiövastikkeet, joten en mä ihan paska mutsi kuitenkaan ole

jaa, itse en ymmärrä miten teini tuollaista osoittaisi tai miettisi.
Tosi on, että jos vanhemmat eivät ole paljon keskustelleet lastensa kanssa, tai viettäneet aikaa, empatiakyky kehittyy aika myöhään. esim. yli 20vuotiaana.
Jos saa rakkautta, sitä yleensä itse osaa antaa.
Ja itse puhun nyt sellaisista autoritatiivisista vanhemmista, jotka ilmaiskesi teettävät lapsillaan työtä vaikka rahaa olisi miljoona kiinteistöissä jne, mutta mitään ei takaisinpäin anneta.

 

[vieras]

Minä tulen tekemään lapsieni kanssa varmaan samoin mitä minun vanhempani. Eli tulen kustantamaan lapsen harrastukset, vaihto-oppilasvuodet, lukion, ajokortin, ekan auton ja asunnon (opiskelijakämpän), etc. Käyttörahaa en kuitenkaan tule lapselle antamaan, vaan hänen on mentävä kesätöihin 15v sitä ansaitsemaan.

Homma toimi ainakin minulla hyvin. Yliopisto-opiskelutkin sain käytyä läpi ilman lainaa, kun isä oli ostanut mulle oman pienen asunnon. Ylimääräistä minulla ei kuitenkaan koskaan ollut, vaan elelin jopa vähemmällä rahalla mitä lainaa ja tukea saavat. Itse en siis saanut edes opintotukea nuoren ikäni ja vanhempien varallisuuden vuoksi. Usean vuoden pennin venyyttäminen päivittäisissä menoissa opetti kuitenkin hyvin rahan arvon, mutta vanhempien em. avun vuoksi perusasiat olivat koko ajan kunnossa, eli lämmintä ja katto pään päällä.

 

[piina]

Se on nääs nähty että aina kun autetaan ei koskaan opita itse ottamaan vastuuta mistään ja sitten menee nuorelta luottotiedot!

Sekin on nähty, kun vanhempi viimeisillä rahoillaan kantaa ruokapusseja (lapsenlapsille)harvase kuukausi, jottei aikuisen lapsensa luottotiedot menisi... Ja aikuinen lapsi vain ostelee kaikkea krääsää osamaksuilla ja pikavipeillä. Tästä suosta kun mä näkisin ainoan keinon antaa ne luottotiedot mennä, jottei pystyisi tekemään kokoajan vain lisää lainaa. Mutta kun äiti säälii niitä lapsenlapsiaan...

 

[minä]

EIkö tähän ketjuun ole kehdanneet vastata muut kuin nämä enimmäkseen omillaan pärjäävät??? Omat vanhempani ovat tukeneet minua taloudellisesti koko ajan. Opiskeluaikana he ostivat minulle asunnon ja sain kuukausirahaa valmistumiseeni asti jne. Edelleen, vaikka asumme perheeni kanssa omassa kodissa, saamme välillä apua isompiin hankintoihin, esim. remontti, ilmalämpöpumppu, lastentarvikkeet jne. Samoin tukevat mieheni vanhemmat. Minusta tämä on ihan normaalia ja toki tulen jatkossa avustamaan omia lapsiani, jos se on taloudellisesti mahdollista. Meidän vanhemmat ovat molemmilla kohtalaisen hyvätuloisia.

Tiettyyn pisteeseen asti tukeminen on mielestäni hyvä, mutta tuo kuukausirahan maksaminen on jo melkoista, sekä aikuisten, jo oman perheen perustaneiden lasten tukeminen... Kyllä nuoren tulee itse oppia, että raha ei puussa kasva ja mentävä esim. opiskelujen ohessa töihin sitä ansaitsemaan.

 

[piina]

Jos saa rakkautta, sitä yleensä itse osaa antaa.
Ja itse puhun nyt sellaisista autoritatiivisista vanhemmista, jotka ilmaiskesi teettävät lapsillaan työtä vaikka rahaa olisi miljoona kiinteistöissä jne, mutta mitään ei takaisinpäin anneta.

Juu kyllä munkin mieletä työstä pitää maksaa ja varmasti voisin teettää rahakastakin hommaa niille lapsilleni, jotka raha-asiansa ovat sotkeneet. Mutta ilmasta rahaa antaisisin tasapuolisesti kaikille, jos vain itelläni sitä olisi. Tietty järkikäteen ja jos jollain lapsella sattuisi olemaan sairautta yms. huolia, niin silloin pitäisi häntä toki auttaa enemmän kuin muita.

 

[jaahas]

Jos saa rakkautta, sitä yleensä itse osaa antaa.
Ja itse puhun nyt sellaisista autoritatiivisista vanhemmista, jotka ilmaiskesi teettävät lapsillaan työtä vaikka rahaa olisi miljoona kiinteistöissä jne, mutta mitään ei takaisinpäin anneta.

Juu kyllä munkin mieletä työstä pitää maksaa ja varmasti voisin teettää rahakastakin hommaa niille lapsilleni, jotka raha-asiansa ovat sotkeneet. Mutta ilmasta rahaa antaisisin tasapuolisesti kaikille, jos vain itelläni sitä olisi. Tietty järkikäteen ja jos jollain lapsella sattuisi olemaan sairautta yms. huolia, niin silloin pitäisi häntä toki auttaa enemmän kuin muita.

Toisaalta työ on usein arvokkaampaa, eli jos raha-asioissa olisin tasapuolinen, olisin myös lastenhoidossa ja muussa avussa.

 

[tilhi]

mie oon sitämieltä että mie maksan elämisen mutta vaatteet, puhelimen ja omat emnot saa lapsi maksaa itse 15v-> joko tienaamalla rahaa kesätöistä tai sitten hankkii esim mainostenjako homman etc.
kun tulee täysi-ikäiseksi niin oletan maksavan oman elämisensä, toki jos kotona viel asuu niin en mie vuokraa peri mutta sitten eletään mun säännöillä.. mun lapsen on opittava ettei raha kasva puussa ja kaiken kivan eteen saa tehdä töitä.. ja jokainen maksaa virheistään ihan itse.. toki jos rahaa tarvitsee niin lainaan jos mulla sitä on, takuuvuokriin ym. mutta en mie aikuisen ihmisen elämää ala makselemaan.. ja jos onnistuu tekemään sellaisia ratkaisuja että rahat ei tunnu riittävän elämiseen niin niinsen on sitten elettävä ratkaisujensa mukaan ( esim. perustaa perheen vaikka haluaisi opiskella...) kun elämässä ei kaikkea voi saada..

 

[vieras]

Tämä on kakspiippuinen juttu, mut ja mies on molemmat kasvatettu siten, että omillaan pitää tulla toimeen, joten on opiskeltu ammatit ja yritetty tehdä töitä samalla, hankittu omin rahoin ajokortit, hankittu työpaikat, perustettu perhe, hankittu vauvantarvikkeet ym. itse. Vanhempamme eivät ole auttaneet taloudellisesti, eikä sitä ole oletettukaan.
Omia lapsiamme autamme jos pystymme, mutta opetamme myös pärjäämistä eli tekemään kotitöitä, tuemme töidenhankinnassa ja tietysti opiskeluissa. Toivomme, että heistä tulisi itsenäisiä, mutta tarvittaessa tullaan olemaan tukenakin.

 

[Keittiönoita]

jaa, itse en ymmärrä miten teini tuollaista osoittaisi tai miettisi.
Tosi on, että jos vanhemmat eivät ole paljon keskustelleet lastensa kanssa, tai viettäneet aikaa, empatiakyky kehittyy aika myöhään. esim. yli 20vuotiaana.
Jos saa rakkautta, sitä yleensä itse osaa antaa.
Ja itse puhun nyt sellaisista autoritatiivisista vanhemmista, jotka ilmaiskesi teettävät lapsillaan työtä vaikka rahaa olisi miljoona kiinteistöissä jne, mutta mitään ei takaisinpäin anneta.

Okei, nyt pyörrän aiemmat puheeni Sain vaan aiemmasta kirjoituksestasi sen käsityksen, että jos vanhempi säästää rahansa eläkepäiviään ja omaa vanhuuttaan varten eikä lahjoita rahojaan aikuisille lapsilleen, silloin tämä vanhempi ei muka rakastaisi lastaan. Joten mietin, millainen on se lapsi, joka edellyttää vanhempansa antavan vanhuudenturvansa lapselleen. Ei ainakaan kovin rakastava lapsi.

Minusta on mitä järkevintä säästää omaa tulevaisuuttaan varten eikä sitten aikanaan vaivata lapsiaan sillä, että rahat ei riitä lääkkeisiin, lääkärissäkäyntiin tai kodinhoitajaan.

Mulla on molemmat tenavat käyneet 15 veestä lähtien kesäisin töissä. Itse aloitin vuotta nuorempana. Ihan normaalia palkkaa ovat kesätöistään saaneet. Ei heidän olis tarvinnut, koska onhan mulla ja varsinkin exällä rahaa ja omaisuutta. Mutta miksi vanhempien piitäisi kustantaa kaikki, mitä teinille mieleen juolahtaa? Tietyt asiat tottakai kustannetaan, mutta jos teini haluaa kirahvin, niin ei muuta ku töihin vaan ja kirahvirahoja tienaamaan.

Mä olen myös sitä mieltä, että normaalit vanhemmat ovat jo oman aikansa ansainneet. Kun se viimeinenkin tenavista lentää pesästä, niin kasvatustyö on tehty ja on aika nauttia vapaudesta. Jos siihen nauttimiseen kuuluu maailmanympärysmatka, asunto Espanjassa, purjevene tms, niin mun mielestä aikuisilla lapsilla ei ole mitään märisemistä asian suhteen. Niillä aikuisilla lapsilla kun on alkanut oma elämänsä ja voivat alkaa säästää rahaa omaa maailmanympärysmatkaansa, Espanjan kämppäänsä ja purjevenettään varten.

Toki on varsin normaalia, että jos sille aikuiselle lapselle tulee joku ihan oikea hätä, niin häntä autetaan. Jos vaikka lapsella ei rahat riitä laskujen jälkeen ruokaan, sen lapsen voi kutsua lapsuudenkotiin syömään ja aina välillä ostaa "unicef-paketin". Anta vaikka vielä setelin kouraan lähtiessä.

Lahjat on mun mielestä taas ihan eri juttu. Lahjaksi voi mukulalleen ostaa vaikka Eiffel-tornin, jos haluaa ja tarpeeksi pätikkää löytyy.

 

[Huspati Huta]

Lahjat on mun mielestä taas ihan eri juttu. Lahjaksi voi mukulalleen ostaa vaikka Eiffel-tornin, jos haluaa ja tarpeeksi pätikkää löytyy.

*kirjoittaa muistiin lahjalistaansa*

 

[tosi on]

Mä olen myös sitä mieltä, että normaalit vanhemmat ovat jo oman aikansa ansainneet. Kun se viimeinenkin tenavista lentää pesästä, niin kasvatustyö on tehty ja on aika nauttia vapaudesta. Jos siihen nauttimiseen kuuluu maailmanympärysmatka, asunto Espanjassa, purjevene tms, niin mun mielestä aikuisilla lapsilla ei ole mitään märisemistä asian suhteen. Niillä aikuisilla lapsilla kun on alkanut oma elämänsä ja voivat alkaa säästää rahaa omaa maailmanympärysmatkaansa, Espanjan kämppäänsä ja purjevenettään varten.

AAMEN