Omaan lapseen rakastuminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen

Vieras
Tämä on minulle todella arka aihe... Siis, kun minusta tuntuu koko ajan, että minun pitäisi tuntea tuota lasta kohtaan enemmän. :( En todellakaan tiedä, mitä se ylitsevuotava äidinrakkaus tarkoittaa. Minulla on hirveä syyllisyys asiasta, kun tuntuu, että lapsi ansaitsisi enemmän.

Miehen mielestä olen maailman paras äiti ja synnärilläkin sanoivat heti, että eipä teitä tarvi auttaa, kun kaikki näyttää sujuvan niin luontevasti. Anoppi kehuu, miten hyvin hoidan vauvaani.

Lapseni on jo 7kk ja tokihan olen häneen kiintynyt, mutta se äidinrakkaus! Mitä se on? Oonko ihan toivoton tapaus? Kyllähän hän on ihana ja suloinen ja herttaine, enkä voisi kuvitella elämää ilman häntä, MUTTA aika konemaista minulla hoitaminen tuntuu olevan, vaikka teenkin varmasti kaiken lapsen parasta ajatellen ja suurimman osan asioista oikein.

Käyn psykologin juttusilla ja hänen mielestään kaikki vaan ei tunne niin voimakkaasti ja se vaan pitää hyväksyä, mutta minä niin HALUAISIN tuntea enemmän tuota lasta kohtaan. Minulla on nyt vähintään lievää masennusta, kunnon diagnoosia en ole saanut.

Onko muita, kellä olisi se äidinrakkaus tullut myöhemmin ja kuinka myöhään? Kärsin tästä asiasta todella. En tiedä johtuuko masennukseni tästä, vai tuo "rakkaudettomuus" masennuksesta :(

Toivoisin vertaistukea...
 
ei se äidinrakkaus ole sellaista ylitsevuotavaa rakkautta, jonka säteilee sitä lasta kohtaan koko ajan. ainakaan mulla.
itsekin sanot, ettet voisi kuvitella elämää ilman häntä. se on rakkautta-
 
Onkohan vauva vaihtunut sairaalassa..? Imetätkö? Imetys saa aikaan rakkaushormoneja. Urheiletko? Urheilu saa aikaan rentoutumista ja edistää hormonitoimintaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Ehkä sulla on epärealistinen kuva rakkaudesta?

Miksi en sitten tunnista itseäni niistä äideistä, jotka hehkuttavat äitiyden onnea ja julistavat rakkauttaan lapsiaan kohtaan?

koska he eivät ole tajunneet todellisuutta, tai esittävät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Ehkä sulla on epärealistinen kuva rakkaudesta?

Miksi en sitten tunnista itseäni niistä äideistä, jotka hehkuttavat äitiyden onnea ja julistavat rakkauttaan lapsiaan kohtaan?

Ei ihmiset koe tai ilmaise rakkautta samalla tavalla. Lapsi ei tajua myöskään sitä onko sulla päässä ilotulitus vai ei, vaan sen, että hän saa ruokaa, vaippa vaihdetaan ja hän on turvassa. Sitä rakkaus on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen:
Tämä on minulle todella arka aihe... Siis, kun minusta tuntuu koko ajan, että minun pitäisi tuntea tuota lasta kohtaan enemmän. :( En todellakaan tiedä, mitä se ylitsevuotava äidinrakkaus tarkoittaa. Minulla on hirveä syyllisyys asiasta, kun tuntuu, että lapsi ansaitsisi enemmän.

Miehen mielestä olen maailman paras äiti ja synnärilläkin sanoivat heti, että eipä teitä tarvi auttaa, kun kaikki näyttää sujuvan niin luontevasti. Anoppi kehuu, miten hyvin hoidan vauvaani.

Lapseni on jo 7kk ja tokihan olen häneen kiintynyt, mutta se äidinrakkaus! Mitä se on? Oonko ihan toivoton tapaus? Kyllähän hän on ihana ja suloinen ja herttaine, enkä voisi kuvitella elämää ilman häntä, MUTTA aika konemaista minulla hoitaminen tuntuu olevan, vaikka teenkin varmasti kaiken lapsen parasta ajatellen ja suurimman osan asioista oikein.

Käyn psykologin juttusilla ja hänen mielestään kaikki vaan ei tunne niin voimakkaasti ja se vaan pitää hyväksyä, mutta minä niin HALUAISIN tuntea enemmän tuota lasta kohtaan. Minulla on nyt vähintään lievää masennusta, kunnon diagnoosia en ole saanut.

Onko muita, kellä olisi se äidinrakkaus tullut myöhemmin ja kuinka myöhään? Kärsin tästä asiasta todella. En tiedä johtuuko masennukseni tästä, vai tuo "rakkaudettomuus" masennuksesta :(

Toivoisin vertaistukea...

Jos tunnet että voisit vaikka henkesi antaa lapsesi puolesta, niin silloin olet ylitsevuotavaisen rakastunut lapseesi.

Rakkaus on oikeastaan aika arkinen tunne, luulen että kyllä sinä rakastat lastasi juuri niin paljon kuin muutkin äidit lapsiaan. Et välltämättä vain vielä ymmärrä että "ai, se olikin tää tunne?"
 
mulla itsellá oli synnytyksen jälkeinen masennus ja tuo kuullostaa erittäin tutulta.
en itsekkään ymmärtänyt kuinka masennus voi vaikuttaa tuohon rakkauteen.
rakastat lastasi ihan varmasti ja lapsellesi parhaalla mahdollisella tavalla.
kunhan saat masennuksen hoidettua ja lapsikin kasvaa hiukan niin se "oikea äidin rakkaus" tulee kyllä kuin itsestään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ??:
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Ehkä sulla on epärealistinen kuva rakkaudesta?

Miksi en sitten tunnista itseäni niistä äideistä, jotka hehkuttavat äitiyden onnea ja julistavat rakkauttaan lapsiaan kohtaan?

koska he eivät ole tajunneet todellisuutta, tai esittävät.

Minä oon tätä monesti miettineet, että esitystäkö se vaan on...huoh. Monet sanovat, että tunsivat heti rakkauden lasta kohtaan kun saivat lapsen syliinsä ekan kerran. Itse olin synnytyksestä lähinnä järkyttynyt ja meni todella kauan, ennenkuin edes tajusin, että kyllä tämä nyt ihan oikeasti on minun lapseni. Ja kyllä, lapsi on enemmän kuin toivottu. Siksi tämä tuntuukin niin hämmentävältä. :(
 
Et ole mitenkään outo.
Mulla oli ihan sama fiilis esikoisesta. Sitä vaan hoiti, kun se siinä oli ja olihan se kiva mutta sitä ylitsevuotavaa äidinrakkautta ei ollut.
Vasta kun poika oli n. 10kk ja alkoi halailemaan ja ottamaan kunnolla kontaktia, niin se rakkaus alkoi syttymään ja nyt toi lapsi on niin IHQU!
Ja todella rakastan häntä ja tappelen hänen puolestaan kuin naarasleijona ;)
Esikoisen kohdalla sitten se äidinrakkaus oli jo olemassa, sitä ei tarvinnut uudelleen hänen kohdallaan etsiä :)

Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja rakkaus on hormoneja:
Onkohan vauva vaihtunut sairaalassa..? Imetätkö? Imetys saa aikaan rakkaushormoneja. Urheiletko? Urheilu saa aikaan rentoutumista ja edistää hormonitoimintaa.

Kyllä se ihan oma lapsi on. Täysmetin 5 kk, kunnes lopetin, kun imettäminenkin tuntui niin vastenmieliseltä. En tiedä mitä tarkoittaa, kun joku nauttii imettämisestä.

Käyn salilla ja ulkoilen koiran kanssa.
 
Minulla on ihan samanlaisia tuntemuksia, kuin ap:lla. Nyt1- vuotias oli ensimmäisen kerran yökylässä mummolassa ja koko talo oli NIIN hiljainen, ja tuli tosi kova ikävä lasta, niin ajattelin, että ehkä se rakkaus ei ole mitään ilotulitusta, vaan sen tajuaa sitten kun lapsi on vähän kauempana.:) Ja luulen, että äidinrakkaus tulee selvemmin esiin, kun lapsi kasvaa ja ikää tulee. Sitä on niin kiinni alle yksivuotiaassa a arki menee hurjaa vauhtia eteenpäin, niin eipä sitä ehdi miettiä rakkautta kovin paljon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen:
Tämä on minulle todella arka aihe... Siis, kun minusta tuntuu koko ajan, että minun pitäisi tuntea tuota lasta kohtaan enemmän. :( En todellakaan tiedä, mitä se ylitsevuotava äidinrakkaus tarkoittaa. Minulla on hirveä syyllisyys asiasta, kun tuntuu, että lapsi ansaitsisi enemmän.

Miehen mielestä olen maailman paras äiti ja synnärilläkin sanoivat heti, että eipä teitä tarvi auttaa, kun kaikki näyttää sujuvan niin luontevasti. Anoppi kehuu, miten hyvin hoidan vauvaani.

Lapseni on jo 7kk ja tokihan olen häneen kiintynyt, mutta se äidinrakkaus! Mitä se on? Oonko ihan toivoton tapaus? Kyllähän hän on ihana ja suloinen ja herttaine, enkä voisi kuvitella elämää ilman häntä, MUTTA aika konemaista minulla hoitaminen tuntuu olevan, vaikka teenkin varmasti kaiken lapsen parasta ajatellen ja suurimman osan asioista oikein.

Käyn psykologin juttusilla ja hänen mielestään kaikki vaan ei tunne niin voimakkaasti ja se vaan pitää hyväksyä, mutta minä niin HALUAISIN tuntea enemmän tuota lasta kohtaan. Minulla on nyt vähintään lievää masennusta, kunnon diagnoosia en ole saanut.

Onko muita, kellä olisi se äidinrakkaus tullut myöhemmin ja kuinka myöhään? Kärsin tästä asiasta todella. En tiedä johtuuko masennukseni tästä, vai tuo "rakkaudettomuus" masennuksesta :(

Toivoisin vertaistukea...

Se herää jossainvaiheessa, ehkä sitten kun vauva kasvaa ja hänestä tulee lapsi jonka kanssa sinulla on sellaista vuorovaikutusta. Vauvankin kanssa sitä on, mutta ei se ole samanlaista kuin sitten myöhemmin isomman lapsen kanssa. Äidinrakkauden syntyminen ei ole mikään simsalabim juttu, vaan se voi vaatia aikaa. Ainakin minulla se haki aikaa yli vuoden ennenkuin pystyin rehellisesti sanomaan, että rakkaus lapseeni oli suurinta mitä voi olla. Toisilla se on heti voimakasta, toisilla kestää vuosi kaksikin ennekuin kokevat niin suurta. Minä uskon, että myös sinä tulet sen kokemaan, lakkaa syyllistämästä itseäsi tämänhetkisestä. Hoidat lastasi kerta hyvin, lapsella on kaikki perusasiat siis kunnossa. Toinen asia mikä tuli mieleen, että kärsitkö synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Sekin voi vaikuttaa paljon ja siis tottakai vaikuttaakin.
 
Välihuom skeptikoille, ei aapeelle: Voi olla ultimaalista rakkautta.
Mä en ainakaan esitä rakkautta.. meinaan tikahtua rakkauteen lasta kohtaan ja itken onnesta ja rakkaudesta välillä.. *polla sekaisin*. Siis joka hetki tunnen sen. Välillä se tuntuu ihan fyysisenä hyvänolon tunteena . Tunsin rakkautta jo synnytyslaitoksella. Teki mieli huutaa koko maailmalle miten tikahtuu rakkauteen.
:heart: En usko että muutkaan jotka kertoo tuntevansa suurta rakkautta niin esittäisisivät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja huh huh:
Alkuperäinen kirjoittaja Orion:
Jos sulla ois todellinen uhka menettää lapses, ni luultavasti näkisit silloin kuinka paljon lastasi rakastat.

???? Mitä toi oli?

Itse asiassa mullekin tuli toi mieleen. Mutta en viittiny sanoa ja en toivo sitä kellekään, enkä aapeelle. Vaan pelkkää hyvää toivon ja menestystä ja rakkautta .-)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ÄitiysLomalainen:
Välihuom skeptikoille, ei aapeelle: Voi olla ultimaalista rakkautta.
Mä en ainakaan esitä rakkautta.. meinaan tikahtua rakkauteen lasta kohtaan ja itken onnesta ja rakkaudesta välillä.. *polla sekaisin*. Siis joka hetki tunnen sen. Välillä se tuntuu ihan fyysisenä hyvänolon tunteena . Tunsin rakkautta jo synnytyslaitoksella. Teki mieli huutaa koko maailmalle miten tikahtuu rakkauteen.
:heart: En usko että muutkaan jotka kertoo tuntevansa suurta rakkautta niin esittäisisivät.

Kyllä tuommosta on. Mä oon tollasta tuntenut kyllä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ÄitiysLomalainen:
Välihuom skeptikoille, ei aapeelle: Voi olla ultimaalista rakkautta.
Mä en ainakaan esitä rakkautta.. meinaan tikahtua rakkauteen lasta kohtaan ja itken onnesta ja rakkaudesta välillä.. *polla sekaisin*. Siis joka hetki tunnen sen. Välillä se tuntuu ihan fyysisenä hyvänolon tunteena . Tunsin rakkautta jo synnytyslaitoksella. Teki mieli huutaa koko maailmalle miten tikahtuu rakkauteen.
:heart: En usko että muutkaan jotka kertoo tuntevansa suurta rakkautta niin esittäisisivät.

Niin voi olla. Itsekin tikahdun rakkauteen monta kertaa päivässä..
 

Yhteistyössä