Omaan mieheen

[rakastunut]

Olemme olleet yhdessä kymmenisen vuotta ja rakkaus mieheeni on tietenkin muuttunut ja tullut seesteiseksi. Nyt viime päivinä olen aivan yhtäkkiä jälleen rakastunut korviani myöten. Ja rakastunut nimenomaan omaan mieheeni. Tuntuu kuin ei olisi olemassa yhtä täydellistä ihmistä ja tuntuu käsittämättömältä, että hän haluaa olla juuri minun kanssani. Ruusunpunaiset silmälasit ovat taas ilmestyneet jostakin.

Onko kenellekään muulle käynyt näin?

 

[jenni]

Kyllä, minullekkin käy näin aika ajoin. Ehkä noin muutaman vuoden välein. Nyt taas on menossa vaihe, että mies on rakastunut minuun uudelleen ja minä seuraan perässä. -kuinka voisinkaan vastustaa sitä että mies herättää keskellä yötä sanomalla että hän rakastaa minua. Onhan hän minun oma rakkaani vaikka joskus tekisi mieli nakata koko äijä jorpakkoon

 

[myös minä]

Huomasin sen, kun itselläni oli vaikeaa terveyteni kanssa. Elin epävarmuudessa siitä, mikä minun on. Mies tuki ja ymmärsi ja oli muutenkin aivan ihana. Pidin häntä aiemmin ihmisenä, joka ei ollut aiemmin ottanut niin ""vakavasti"" pikku sairauksiani, flunssaa yms. No, tämä avasi kyllä silmäni sille, että mies olisi jäänyt rinnalleni vaikka mikä minulla olisi ollut. Se sai minut rakastumaan häneen uudelleen ja ymmärsin että vikoineen huolimatta parempaa en olisi voinut saada. Yhdessä ollaan oltu kohta 20v. ja olen kovin ylpeä siitä!

 

[Kanelitanko]

Ai kun ihanaa lukea välillä tällaisiakin juttuja täältä palstalta. Muistakaa olla onnellisia, että olette löytäneet tuollaiset kumppanit rinnallenne. Oikein mukavia jatkoja toivotelleen.

 

[Sugar baby]

Täälläkin on yksi jolle käy näin muutaman vuoden välein. Olen tällä hetkellä hyvin onnellinen.

 

[hih]

Ei voi olla totta. Juuri ajattelin laittaa tänne aiheeseen liittyvän kysymyksen ja löysin sinun kirjoituksesi. Tänään nimittäin autolla ajaessani tajusin yhtäkkiä, että en koskaan tule kokemaan enää sellaista rakkauden huumaa, mikä suhteessamme oli kohdatessamme. Mietin, että olimme olleet 10 vuotta ystäviä ja yhtäkkiä rakastumme kuin hullut, menemme naimisiin teemme lapsen. Olimme aivan hulluina toisiimme ja emme saaneet toisistamme tarpeeksemme. Nyt arki on rullannut pitkään ja tänään tajusin tuon rakastumisasian aloin miettimään, onko mahdollista rakastua uudestaan ja uudestaan omaan mieheensä Kuulostanut ennen vain joltain roskaromaanihaaveelta, mutta nyt lukiessani teidän kirjoitukset, niin mahdollistahan se on. Viimeksi rakastuin mieheeni palavasti, kun odotin tytärtämme. Olin vain aivan huumassa hänestä...ja nyt todellakin tarvitsisin samaa huumaa, että saataisiin toinen lapsi alulleei kun odottelemaan tunnemyrskyä...olis se vaan niin ihanaa...RAKASTUA!

 

[rakastunut]

Kiva että muillekin käy näin hyvin. Hyvää jatkoa, mä jatkan täällä seitsemännessä taivaassa leijumista.

 

[Väsynyt]

Pelastitte päiväni! Nyt minäkin jaksan ehkä vielä uskoa. Ehkä elämässä on onneakin. Eivätkä kaikki vain tuhoa itseään ja toisiaan. Nyt jaksan ainakin huomiseen...

 

[Hope]

Yli yksitoista vuotta mieheni kanssa ja kaikki vuodet menneet rakastamisen ja aina uudelleen rakastumisen merkeissä. Juuri tällä viikolla totesin taas itsekseni, kun kuuntelin erään sinkkuystävän miesjuttuja, että voi kun ihanaa, kun mulla on toi oma mies, jota edelleen ja aina vaan rakastan sekä arvostan.

Mukavaa huomata, että täällä on muitakin!

 

[pieninainen]

Ensi kuussa tulee täyteen 19 vuotta yhdessäoloa, josta 17 v. naimisissa. Ja edelleen - uskokaa tai älkää - edelleen rakastan tuota miestä! Toki välillä voisin asustella yksinkin ja kiukuttaa ja suututtaa, mutta joka viikko palaa tämä sama ajatus: miten ihana mies ja se tykkää juuri minusta ja vielä näin monen, monen vuoden jälkeen!

 

[Lee]

Niin kauan on mennyt niin huonosti. Molemmilla ollut salasuhteet eikä juuri toisiamme tunnettu. Rakastuimme uudelleen. Kuinka pitkäksi aikaa? Sitä en voi tietää mutta nyt on ainakin hyvä olla eikä tarvetta valheisiin ja salailuun. Miltei vuosikymmen takana yhteistä taivalta.

 

[aina vain onnellinen]

Onnellinen ja rakastunut! Mentiin naimisiin vuonna -93 ja rakastan häntä aina vain enemmän. Päivä päivältä. Me hullutellaan ja ollaan vähän lapsellisia välillä. Lapset sanoo aina: ""miksi te aina suukottelette.."". Miksipä niin? Kun se tuntuu hyvältä...

 

[Tintti]

Minulle taas on käynyt niin, että seitsemän vuotta sitten, kun yhteen mentiin, koin kuuntelevani lähinnä järjen ääntä, eli tunteita ei pelissä ollut juuri lainkaan. Ajattelin vain, että tässä on hyvä mies, tästä pitää pitää kiinni, niin kiltti ja lempeä... Ja nyt sitten sydän ihan kuohuu, kun olen ajan myötä mieheeni rakastunut!

Joskus suorastaan pelottaa, sillä lapsuuteni oli kylmä ja kamala, enkä koskaan edes kuvitellut voivani tuntea näin. Mieheltä taas on riittänyt rakkautta yllin kyllin alusta asti - meillä pusitaan ja halitaan ja nykyisin sanat ""rakastan sinua"" ja ""tykkään sinusta hirrrmuisesti"" tulevat ihan sydämestä. Koen olevani todella onnekas, enkä epäile lainkaan, etteikö tämä suhde toimisi myös tulevaisuudessa. Ja vaikkei toimisikaan (kyllä, olen pessimisti), olen silti onnellinen, että olen saanut kokea tällaisen tunteen ja näin paljon hellyyttä...

 

[Ypöäiti]

Mukavaa lukea noita teidän juttujanne. Miksiköhän jotkut ihmiset ovat onnellisia parisuhteissaan? Luulen että vastaus löytyy ihmisestä itsestään.

Joku löytää sielunkumppaninsa erehtymättömästi eikä eipätoivoisesti takerru kuviteltuihin korvikkeisiin.
Joku osaa hakea ne kipinät tuhkan seasta, toiset kaivavat loputtomasti kylmennyttä tuhkaa. Yrittävät, yrittävät sielunsa verille.

Itse olen jo pitkään ajatellut että oikeastaan parisuhde on hankala ja toimimaton. Parempi olisi jonkinlainen laajempi perheyhteisö, missä nainen ei jäisi niin kauhean yksin lasten ja kodin ylläpidon kanssa.

Mutta kun luin kirjoituksianne, niistä tuli ihan mukava olo. Kun pystyy rakastumaan omaan puolisoonsa uudelleen ja uudelleen, luulisi yhteiselämällä olevan mahdollisuuksia siihen kaukaiseen vanhuuteen asti! Onnea!

 

[Onnekas]

Meillä sama juttu,yhdessä 25 v. ja monta vuotta menty eriteitä yms.. Eropaperit vireillä, se herätti miettimään mitä menetämme erossa. Tajusin miehestäni että hän on edelleen se oikea minulle ja hän sanoi samaa minusta. Nyt uskallamme olla avoimia ja näyttää tunteemme toisillemme.. Rakastamme toisiamme ja vaalimme nyt tätä mitä meillä on.. Olen Onnekas tästä uudesta mahdollisuusta olla edelleen naimisissa oman mieheni kanssa. Elämä voi olla joskus ihmeellistä!!

 

[Ellu]

Ihanaa!!! Mäki haluun!
Hienoa, et noin on käynyt! Me ei olla oltu yhdessä ku viis vuotta, mut ruusunpunaiset lasit on hävinny aikoja sitten. Haluisin nii, et ne tulis takaisin. On ihana olla rakastunut. Eikä aina vaan tätä iän ikuista arjen pyörittämistä ja unelmoimista rakkaudesta...

 

[Helmi]

Onpa ihanaa huomata että löytyy vielä tällaisia pareja muitakin! Meillä takana 16v. yhteistä taivalta, niistä 14 naimisissa ja kaksi lasta tehtynä. Välillä puuduttaa tämä elo, mutta sitten aina jompi kumpi maustaa suhdetta kivoilla jutuilla ja taas jaksaa. Joskus tuntuu että kaikki oikein odottaa meiltä erouutista kun ollaan kuulemma ""ällöttävän onnellisia"" ja ""jo niin vanha pari"". Siinähän odottavat, oikein änskälläkin näytetään ettei meillä anneta periksi!