omakehu haisee "kokeneemmalla" äidillä - vai olenko väärässä?

[Hankkii korvatulpat]

Mitäpä olette mieltä asiasta, etenkin te joilla on jo täysi-ikäisiä lapsia?

Työpaikalla on yksi pienen lapsen äiti (nelikymppinen) ja yksi (50+) jonka lapset on jo parikymppisiä. Tuon pienen lapsen äiti on aika uupunut jäätyään yksinhuoltajaksi (taustalla pitkään jatkunutta perheväkivaltaa ja häirintää) ja nyt lapsen ollessa uhmaikäinen ja heräilevän usein yöllä. Lapsi on myös joutunut useampaa leikkaukseen ensimmäisen 2 elinvuotensa aikana (korjattu synnynnäistä rakennevikaa). Noissa leikkauksissa lapsi on meinannut menehtyä pari kertaa leikkauspöydälle.
Sen pari kertaa kun tuo nuorempi äiti erehtyy ääneen mainitsemaan että lapsi on valvottanut tai että joutuu taas lääkärinpakeille. Tuo kokeneempi äiti toteaa kaikkitietävästi että "pieni lapsi pienet huolet". Joskus tuo nuorempi on erehtynyt sanomaan että onhan siinä ollut jonkin verran huolta kun lapsi on meinannut heittää henkensä jo pariin otteeseen. Tuohon kokeneempi, että "pieniä ovat" palataan asiaan 18 vuoden päästä, kun jotain tiedät huolista.
Jessus, kaikkea sitä joutuukin kuuntelemaan työpaikalla. Varmaan viisainta hankkia korvatulpat.

 

[kaikilla eritaustat.]

Joo näitä kaikkitietäviä mamma mammoja löytyy. Sama koskee äitejä joilla monta lasta esim, 3 ylöspäin... Jos yhden tai kahden lapsen äiti valittaa väsymystä. Aletaan heti kilpailemaan. Että eihän tuo viellä mitään. kun meillä sitä ja sitä. HUOKAUS!! Ihminen näyttää oman tyhmyytensä.

 

[oho]

Oho, onpa tahditon ihminen, aikamoista.. Kunpa joku voisi osoittaa myös pienen tukea antavan kommentin tuolle ihmiselle.

 

[no huhhuh]

ei vittu mikä ääliö

 

[ghfhf]

Oletko sinä tuo nuorempi äiti?

Vai oletteko te muut työyhteisön jäsenet lapsettomia kun ette osaa mitään kommentoida asiaan?

 

[Kvart över]

Huoh, noita kaikkitietäviä typeryksiä näyttää olevan joka paikassa.

Tosiasia on että tää 50+ rouva ei muista enää millaista pienen lapsen kanssa on yöheräilyt ym. eikä hänellä ole mitään kokemusta vakavasti sairaasta lapsesta huolehtimisessa.

Ikävää tällä nuorelle äidille

 

[Blue]

Minä avaisin sinuna oman suuni seuraavan kerran kun tämä vanhempi taas vähättelee, ja osoittaisin täyden tukeni tälle nuoremmalle äidille. Ettäs kehtaa vähätellä toisten murheita noin.

 

[Hankkii korvatulpat]

Juu itselläni on myös pieni lapsi ja siksi minun on helpompi asettua tuon nuoremman asemaan. Luulen että kohunkin ikävaiheeseen kuuluu omat huoolensa. Epäilen myös että tuo "kokeneempi" on ohtanut mitä se arki on koliikkki- tai uhmisperheessä (ei varmaan hirveästi poikea teiniuhmasta, mitä nyt vaan teinit temppuilevat myös koulussa ja kodin ulkopuolella - siis vähän laajemmalla "kentällä").

 

[Kvart över]

Joo näitä kaikkitietäviä mamma mammoja löytyy. Sama koskee äitejä joilla monta lasta esim, 3 ylöspäin... Jos yhden tai kahden lapsen äiti valittaa väsymystä. Aletaan heti kilpailemaan. Että eihän tuo viellä mitään. kun meillä sitä ja sitä. HUOKAUS!! Ihminen näyttää oman tyhmyytensä.

Tää on muuten niiiiin yleistä Jos vaikka kerrot pari kuukautta omaa esikoistasi vanhemman lapsen äidille jotain, vaikka nyt että hampaita tulee niin sieltä tulee että joo, mutta odotas kun POSKIhampaat tulee. Tai että nyt mun vauvani ryömii niin "Odotas kun se lähtee KONTTAAMAAN."

Vaikka itse olen vähän sitä mieltä, että yhden tai kahden pienen lapsen kanssa olemisessa on suuri ero (useammasta ei ole kokemusta). Tää kuitenkin koskee vain MINUN lapsiani, en tiedä yhtään mitään siitä, millaista jollain toisella voi olla vaikka olisi vain yksi lapsi. Toisen elämän rankkuutta on todella vaikea toisten arvioida.

 

[Hankkii korvatulpat]

Juu itselläni on myös pieni lapsi ja siksi minun on helpompi asettua tuon nuoremman asemaan. Luulen että kohunkin ikävaiheeseen kuuluu omat huoolensa. Epäilen myös että tuo "kokeneempi" on ohtanut mitä se arki on koliikkki- tai uhmisperheessä (ei varmaan hirveästi poikea teiniuhmasta, mitä nyt vaan teinit temppuilevat myös koulussa ja kodin ulkopuolella - siis vähän laajemmalla "kentällä").

tulipas monta kirjoitusvirhettä, anteeksi vähän on jouluväsyä itselläkin (mutta pitää siitä suunsa kiinni, kun sitä on kaikilla muillakin)

 

["poikia3"]

Ap:n tapauksessa sillä nuoremmalla äidillä on poikkeuksellisen rankkaa. Ja muutenkin on hyvin perhekohtaista miten minkäkin asian ottaa. Meillä ei varmasti olisi kolmea lasta, jos olisin tiennyt kuinka rankkoja kouluvuodet voivat olla. Meillä vauvavuodet ovat olleet suhteellisen helppoja, esikoisen kanssa olin joka toisen viikon yksin, ja vauvaa oli vaikea saada nukkumaan, silti pärjättiin. Päiväsaikaa hän myös valvoi paljon ja hänen piti koko ajan nähdä minut tai hermostui.

Kaikki kolme on nukkunut perhepedissä, ja olen itse saanut jatkaa uniani, kun on tullut rintamaito tarjolle, ja se on minulta sujunut ihan hyvin.

En kuitenkaan osannut mitenkään odottaa add:n ja vaikean lukihäiriön mukanaan tuomia ongelmia, ja sitä että iltaisin on hyvin vähän omaa aikaa. Läksyjen ja lasten harrastusten kanssa menee liki koko ilta. Loppuaika kuluu kotitöissä ja sitten vähän ennen nukahtamista katson tovin tv:tä.

Mutta jossain toisessa perheessä asiat ovat taas ihan toisella tavalla.

 

["vieras"]

Onneks täällä palstalla ei KOSKAAN esiinnyt kaikkitietävyyttä ja typeriä kommentteja vanhempien taikka nuorempien äitien taholta.

 

[harmaana nyt]

täytyy tunnustaa että itsekin joskus saatan päästää aika näkyviäkin sammakoita suustani työpaikkamme pienen lapsen perhee äidille
Aina ei vaan jaksa kuunnella kuinka se minun pikku mussukka kun se on niin ihana ja täydellinen ja lässyn lässyn.
Hyvin usein porukka katoaa kahvihuoneesta kun tämä yksi sinne tulee kun jutut on vaan siinä pienessä sinappitykissä,
kun ei ole muita puheenaiheita.
Olen joskus paska ja saatan sanoa jotakin töks kun en vaan jaksa mutta ei sma jatkuu joten lopulta on ne loputkin kadonneet kahvihuoneesta.
Kiva sitten kuunnella narinaa kun hänet on jätetty yksin ja miksi kukaan ei halua olla hänen seuranaan kahvilla.

Sitä en sitten tiedä että onko hänellä elämää työpaikan ulkopuolella kun kokoajan puheet lapsessaan.
Muta ei mekään sitä jakseta.
Työkaveri meni sekaisin kun tenavan teki :/

 

["vieras"]

Mun lapset on jo parikymppisiä ja toden totta aika kultaa muistot. Noin periaatteessa se menee, että pieni lapsi pienet huolet, iso lapsi isot huolet - tämä tuli itsekin todettua. Mutta tuon ap:n mainitseman pienen lapsen äidin huolet ovat jotain muuta, mitä meidän perheessä on koettu. Vanhemman työkaverin kommentit on kyllä ilkeitä, saisi pestä suunsa saippualla ja miettiä hetken sanomisiaan.

Menee vähän ohi aiheen, mutta minun mielestäni pienen lapsen kanssa hankalin ikä oli ikävuosi vuodesta kahteen. Lapsilla oli jalat alla, mutta järkeä ei päässä, joten koko ajan sai vahtia haukan lailla. Jos olisin ollut koliikkilapsen äiti, voisin kyllä olla eri mieltä.

 

[akoille jauhot suuhun]

[QUOTE="vieras";27738531]Onneks täällä palstalla ei KOSKAAN esiinnyt kaikkitietävyyttä ja typeriä kommentteja vanhempien taikka nuorempien äitien taholta.[/QUOTE]

nii onnex ei

Mulla sama juttu kun olin töissä raskaana.kerkesin vain n3kk olemaan töissä ja siinä' ajassa heikompi ois ollut jo perumassa koko lapsen saantia niin kauheesti peloteltiin juurikin tuolla tavalla että "ootaku tulee sitä ja tätä-tuo ei ole vielä mitään"
Vanhat akat ne jaksaa aina työpaikalla vähätellä muita,pomppottaa nuorempiaan ja tietää kaikesta kaiken.(nii ja osoittaan mieltänsä nakkelemalla niskojaan,jopa mykkäkoulua on pidetty)

Mä avaisin suuni siellä töissä ja puolustaisin toista,inhoon muitten sortamista!!

 

["Vieras"]

Onhan se toisaalta ihan totta. Kyllä teini iäisten kanssa oikeasti on rankkaa, varsinkin jos pohjatyötä ei olla tehty..

 

[Vastaaja]

viitaten minä ajattelen vähän toisinpäin. Itsellä useita lapsia ja vanhin kohta täysi-ikäinen. Rennosti ottanut aina niin raskauksien aikana kuin sen jälkeenkin. Kovin ovat tuomitsevaisia nykyajan täydellisyyteen pyrkivät äidit

Toki tunnistan ap:n mainitseman äitityypin, mutta se on persoonakysymys itse en sellaiseen alennu, kukin tavallaan

 

["emppu"]

Juu itselläni on myös pieni lapsi ja siksi minun on helpompi asettua tuon nuoremman asemaan. Luulen että kohunkin ikävaiheeseen kuuluu omat huoolensa. Epäilen myös että tuo "kokeneempi" on ohtanut mitä se arki on koliikkki- tai uhmisperheessä (ei varmaan hirveästi poikea teiniuhmasta, mitä nyt vaan teinit temppuilevat myös koulussa ja kodin ulkopuolella - siis vähän laajemmalla "kentällä").

Kyllä se niin vaan on (ainakin meillä) että isojen lasten kanssa ne murheet on yleensä isommat. Pienten kanssa voi olla rankkaa heräilyjen, uhmien yms kanssa, mutta isojen kanssa saa sitten monesti käydä henkisiä taisteluita paljon pidempään. Lisäksi kun mukaan tulee mahdolliset koulunkäyntiongelmat (vaikkapa vaan motivaation puutos), tietyssä iässä päihteet/niiden "uhka" yms., niin eipä voi kun olla tyytyväinen siihen, että osa lapsista on vielä alle kouluikäisiä ja niiden kanssa pärjää helpolla, valvomisista ja kiukuttelusta huolimatta. Meillä on siis perheessä 17-, 15-, 6- ja 3-vuotiaat. On koettu koliikit, "pahat" uhmat, jatkuvat valvomiset ja korvatulehduskierteet.
Ap:n tapauksessa tosin sympatiani on nuoren äidin puolella, ei ole ihan normaali vauva-/pikkulapsiaika ollut heillä.

 

[Madicken04]

Lapset on erilaisia ja aika kultaa muistot. Toki murrosikäisten kanssa on huoli omanlaistaan koska lapsen liikkumaympäristö on erilainen eikä häntä pysty enää valvomaan samalla lailla. Ison maailman isommat vaarat. Toisaalta ei kaikki teinit hölmöile yhtälailla, joku äiti tykkääkin että hänelle ne ensimmäisten elinvuosien valvomiset ottivat kovemmille kuin nuo teiniajat.

Tuossa ap:n tapauksessa sillä pienen lapsen äidillä on ollut rankempaa kuin "keskiverto-äidillä". Ehkä se jollekin tietäjälle on kova paikka?

Eilen kun ekaluokkalaisen koulureppua tyhjensin sieltä löytyi viestikirjan välistä lappu jossa kerrottiin rinnakkaisluokkalaisen pojan menehtyneen tänään pitkälliseen sairauteensa. En tuntenut kyseistä lasta mutta tuskin siinä monivammaisen lapsen vanhemmat niin kovin pienillä murheilla selvisivät vaikka nyt välttyvätkin murrosiän isoilta huolilta...

 

[Madicken04]

Ja valvominen on muuten rankkaa vaikkei siihen liity mitään vakavampaa. Taapero tuossa 1v synttäreidensä aikoihin jostain syystä meni sekaisin nukkumisissaan. Vaikka sitä kesti ehkä viikon verran vain niin kahden täysin valvotun yön ja sen päälle useamman "nukutaan yhteensä 2-3h lukuisiin pätkiin jaettuna" yön jälkeen olin fyysisesti ihan loppu vaikka ei tarvinut edes töissä käydä. Lopulta oli pakko turvautua korvatulppiin ja jättää koko valvomisvastuu miehelle.

Ei sillä, pätkittäisiin öihin olen tottunut mutta jonkin verran niitä nukuttuja tunteja kaipaisi suurinpiirtein jokaiselle vuorokaudelle. Toki vuosien päästä noita on vaikea enää muistaa ja tietty tarkoittaahan ne lapsen kanssa valvotut yöt eri ihmisille eri asioita. Jonkun valvottu yö on toiselle hyvin nukuttu ja vaihteleehan unentarvekin.

 

["vieras"]

Jotkut pääsevät helpolla pikkuisten kanssa, jotkut pääsevät helpolla teinien kanssa. Joitain koetellaan kaikissa vaiheissa keskivertoa enemmän. Meilläkin ollut tosi rankkaa teinin kanssa, kun on alkanut olla ongelmia kavereiden kanssa ja hän on puhunut ja kirjoittanut itsemurha-ajatuksia. Todella raskasta aikaa. Mutta mitä se hyödyttää tuollaisia mustia pilviä maalailla pikkulasten äitien taivaille. Heillä on omat huolensa ja murheensa ja antaa pitää kiinni ajatuksesta, että pian tämä tästä helpottaa. Ehkä se auttaa jaksamaan pikkulapsiajan vaikeuksien yli ja luo toivoa. Miksi murentaa pienen ihmisen toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Jos on teini-ikä aikanaan rankkaa, niin ei se helpota, että sitä alkaa surra jo 10 vuotta etukäteen.

 

["näinpä"]

Nyt puolustamaan sitä pienemmän lapsen äitiä!!! Jos on jo muutenkin jaksamisensa äärirajoilla niin joku ääliö vielä vähättelee koko ajan, niin en hämmästy vaikka äiti olisi kohta suljetulla vaikka kuinka olisi superihminen.

Näin erityislapsen äitinä lähinnä raivostuttaa nämä "helppoja" ts normaaleja vauvoja omaavien kaikkietietävien äitien vähättelyt! Jos asiasta ei mitään tiedä voisi pitää suunsa kiinni.

 

[---]

Tarina ei kerro, mitä nämä tämän "kaikkitietävän" äidin huolet ovat. Ensimmäisenä tulee mieleen, että olisikohan hänen lapsellaan vakava syömishäiriö, päihdeongelma tai mielenterveysongelma. Olen sivusta seurannut, miten tällaiset aikuisen lapsen ongelmat murtavat vanhemman sydämen.

Aivan yhtä kauheaa tietenkin on pienenkin lapsen sairastelu.