Jos mies tekee töitä ja sitä rakennusprojektia hoidetaan työn ohessa, niin silloin mies on kyllä tosi väsynyt jo normaalin 8 h palkkatyön jälkeen. Ei se rakentaminen 3-4 tuntia illassa mitään herkkua ole. Kyllä siinä herkästi tulee tappelua ja välit kiristyvät, kun nainen on lähes yksinhuoltajan asemessa, rahasta on tiukkaa, kaikki paikat rempallaan ja mies taas työmäärästä ihan poikki.
Jos taas mies on esim. virkavapaalla palkkatyöstään, niin esim. palkattomalla vapaalla ei tosiaankaan viitsi olla yhtään enempää kuin on pakko, joten ei sitä naisena viitsi kovin herkästi sanoa miehelle, että hoidapa lapsia 2 tuntia, niin käyn sillä aikaa jumpassa. Varsinkin jos sattuu olemaan niin, että juuri silloin on talkoot tai esim. seuraavaksi päiväksi tulee sähkömies ja tietty rakennusvaihe on pakko saada valmiiksi, jotta kallispalkkainen sähkömies pääsee tekemään sen, mitä on sovittu. Samoin kaivurikuskit yms. ovat sellaisia, että jos paikat eivät ole valmiina, niin ei sitten ole tietoakaan, että milloin mahdollisesti ylityöllistetyllä kaivurikuskilla on seuraavan kerran aikaa. Sitten taas vastaavasti seuraava ja seuraava työvaihe siirtyy eteenpäin... Tai jos miehellä on lainassa vuokraamosta tosi kallis kone, joka pitää palauttaa seuraavana päivänä, niin ei siinä välttämättä ole juuri muuta taukoa kuin mitä hätäisesti ehtii käymään vessassa ja hörpätä kahvia. Taukoja on tietysti helpompi pitää, jos mies tekee työtä aivan yksin eikä aikataululla ole kiirettä.
Nykyään myös suositellaan, että oma asunto myydään ensiksi pois ja vasta sen jälkeen ostetaan uusi. On siis asunnon kannaltakin olemassa takarajoja (esim. vanhan asunnon luovutuspäivämäärä), joita on pakko noudattaa. Samoin jos asuu vuokralla rakentamisaikana, niin esim. 800 e/kk vuokranmaksua on sellainen summa, että ei sitä huvikseen maksele yhtään kauempaa kuin on pakko, koska lainalyhennyksiinkin sitä rahaa pitäisi jäädä. Sitten taas jos koko ajan vain maksaa pelkkiä korkoja eikä lyhennä lainaa, niin sekin on lähtökohtaisesti aika surkea tilanne, jos lainan kokonaissumma on iso.
Monen haave on omakotitalo, mutta siinä on sellainen ristiriita, että lapset tarvitsevat vanhempia sitä enemmän, mitä pienempiä ovat. Moni haaveilee omasta pihasta, johon pikkulapset pääsevät leikkimään ajattelematta ollenkaan sitä, että kovin pieniä ei pihaan voi yksin päästää leikkimään, lapset kaipaavat vaihtelua ja itsekin joutuu käymään kaupassa jne, jolloin omakotitaloasukkaanakin tulee tosi usein kuitenkin käytyä yleisissä puistoissa lasten kanssa.
Itse kehtaan nyt jälkikäteen ja anonyyminä myöntää, että en ollenkaan tajunnut etukäteen omakotitalon ylläpidon vaivalloisuutta. Koti oli todella kaunis ja tehty pieniä lapsia silmällä pitäen. Kuitenkin 50 neliöstä hyppäys 150 neliöön tarkoitti myös hirvittävän paljon enemmän siivottavaa ja kerrostalon vaivattomuuteen tottuneena sitä lumenluontia, nurmikon leikkaamista jne oli tosi paljon kaiken muun kotityön esim. ruoanlaiton lisäksi.
Meillä parisuhde oli jo eroamisvaiheessa, mutta vedimme hakemukset takaisin ja pistimme asunnon myyntiin. Kaunis kotimme menikin tosi nopeasti kaupaksi ja ostajana oli pariskunta, joilla oli myös pieniä lapsia. Me puolestamme muutimme omakotitalosta vaivattomampaan rivitaloon, joka sopii elämäntilanteeseemme erittäin hyvin. Omakotitalon aika on mahdollisesti vasta joskus paljon myöhemmin. Nyt sijainti on keskustan vieressä, joten lapsia ei tarvitse kuskata harrastuksiin ja itsekin pystyy hoitamaan kaupassakäynnit kävellen. Toisesta autostakin pystyttiin luopumaan paremman sijainnin vuoksi.
. Iltaisin mullakin sitä on tunti, pari, mutta tosiaan ei silloin jaksa mitään "omia juttuja" tehdä kun on jo niin väsy. Kaipa tämä tästä jossain vaiheessa helpottaa. Täytyy vain ajatella, ettei tämä ikuista ole ja yrittää vaan jossain välissä aina väkisin omaa aikaa ottaa.
Tai rivitalo, kuitenkin puutarhan hoitaminenkin on kivaa, kunhan vain ei ole liian isoa ja monimutkaista pihaa. Kerrostaloasuminen vaan ei oo mun juttu. Mutta eikö tuohon edellisen listaukseen kuuluisi vielä kuitenkin kesämökki? ;D