H
höhh
Vieras
Miten teidän mies suhtautuu teidän menoihin? Ovatko ne vain ilmoitusluontoisia asioita vai neuvotellaanko niistä paljon?
Meillä on kaksi alle 10-v lasta. Mä käyn omissa harrastuksissa noin kerran viikossa. Noin kerran(-pari) kuukaudessa on työhön liittyviä vapaaehtoisia iltakoulutuksia. Nyt olen käynyt syksyn aikana vähemmän koulutuksissa, kun on ollut muuta menoa lapsiin liittyen ja jopa pari harvinaista illanviettoa minulla, ja tuntuu että jotain hiukan pitää vähentää (mies natkuttaa).
Nyt huomenna on yksi iltakoulutus ja myönnän, että tuli vasta tänään siitä mainittua. Olin juuri koko viikonlopun omissa menoissa, näin vanhoja tuttavia joita olen viimeksi nähnyt noin 5-6 vuotta sitten. Mies vähän antoi palautetta, kun vasta nyt kerroin huomisesta. En toisaalta sitä ihmettele, kun tuli vasta nyt kerrottua, mutta nykyään tuntuu, että mä joudun miettimään, missä välissä mä viitsin hänelle kertoa, että mulla olis muuten jonain iltana menoa.
Mulla on ensi viikollakin yksi kokous, ja tuntuu hankalalta, että taas mä joudun sanomaan, että olen illan pois kotoa.
Mulla ei ole mitään elämää muutoin. Käyn töissä ja kaikki muut illat olen kotona tai sitten lasten harrastuksissa, mitä mies ei arvostele. Mä olen muuttanut miehen perässä vieraalle seudulle ja mulla ei ole täällä hyviä kavereita yhtään. Mä en näe muita ihmisiä, joiden kanssa tulee hiukan juteltuakin, muuta kuin kerran viikossa harrastuksessa. Koulutuksia nyt näen aika tarpeellisena työn kannalta, tämä minua eniten ärsyttää, kun mies arvostelee tätäkin, kun olen tämänkin takia jopa kerran kuukaudessa pois kotoa yhden illan. Varsinaiset humputus ja illanvietot ovat tosi harvinaisia mulla, pari kertaa vuodessa.
Sitten ihmettelee näitten arvostelujen jälkeen, kun mua ei huvita kotona mikään.
Joskus toivon, että miehelläkin olisi jotain omaa menoa, niin minunkin olisi helpompi perustella omia juttuja. Ehkä ongelmana on myös se, että miestä ei minun harrastukset ja kokousaiheet kiinnosta. En mä osaa vain olla kotona, ja keskusteluaiheet alkaa loppua, kun on vain mun työ ja lapset ja lasten harrastukset. En tiedä auttaisko joku yhteinen harrastus, mutta mä kuitenkin kaipaan vielä jotain omaa, ei minusta ole vain kotona kököttämään töiden jälkeen.
Mun mielestä mun harrastamiset on aika kohtuurajoissa, kerran viikossa harrastus ja joskus sen lisäksi koulutus/kokous, ei edes joka viikko. Mutta yksi miehen kaveri kerran muka ovelasti mainitsi, että sulla on kuulemma paljon iltakoulutuksia. Joten on kaverilleenkin valitellut.
Meillä on kaksi alle 10-v lasta. Mä käyn omissa harrastuksissa noin kerran viikossa. Noin kerran(-pari) kuukaudessa on työhön liittyviä vapaaehtoisia iltakoulutuksia. Nyt olen käynyt syksyn aikana vähemmän koulutuksissa, kun on ollut muuta menoa lapsiin liittyen ja jopa pari harvinaista illanviettoa minulla, ja tuntuu että jotain hiukan pitää vähentää (mies natkuttaa).
Nyt huomenna on yksi iltakoulutus ja myönnän, että tuli vasta tänään siitä mainittua. Olin juuri koko viikonlopun omissa menoissa, näin vanhoja tuttavia joita olen viimeksi nähnyt noin 5-6 vuotta sitten. Mies vähän antoi palautetta, kun vasta nyt kerroin huomisesta. En toisaalta sitä ihmettele, kun tuli vasta nyt kerrottua, mutta nykyään tuntuu, että mä joudun miettimään, missä välissä mä viitsin hänelle kertoa, että mulla olis muuten jonain iltana menoa.
Mulla on ensi viikollakin yksi kokous, ja tuntuu hankalalta, että taas mä joudun sanomaan, että olen illan pois kotoa.
Mulla ei ole mitään elämää muutoin. Käyn töissä ja kaikki muut illat olen kotona tai sitten lasten harrastuksissa, mitä mies ei arvostele. Mä olen muuttanut miehen perässä vieraalle seudulle ja mulla ei ole täällä hyviä kavereita yhtään. Mä en näe muita ihmisiä, joiden kanssa tulee hiukan juteltuakin, muuta kuin kerran viikossa harrastuksessa. Koulutuksia nyt näen aika tarpeellisena työn kannalta, tämä minua eniten ärsyttää, kun mies arvostelee tätäkin, kun olen tämänkin takia jopa kerran kuukaudessa pois kotoa yhden illan. Varsinaiset humputus ja illanvietot ovat tosi harvinaisia mulla, pari kertaa vuodessa.
Sitten ihmettelee näitten arvostelujen jälkeen, kun mua ei huvita kotona mikään.
Joskus toivon, että miehelläkin olisi jotain omaa menoa, niin minunkin olisi helpompi perustella omia juttuja. Ehkä ongelmana on myös se, että miestä ei minun harrastukset ja kokousaiheet kiinnosta. En mä osaa vain olla kotona, ja keskusteluaiheet alkaa loppua, kun on vain mun työ ja lapset ja lasten harrastukset. En tiedä auttaisko joku yhteinen harrastus, mutta mä kuitenkin kaipaan vielä jotain omaa, ei minusta ole vain kotona kököttämään töiden jälkeen.
Mun mielestä mun harrastamiset on aika kohtuurajoissa, kerran viikossa harrastus ja joskus sen lisäksi koulutus/kokous, ei edes joka viikko. Mutta yksi miehen kaveri kerran muka ovelasti mainitsi, että sulla on kuulemma paljon iltakoulutuksia. Joten on kaverilleenkin valitellut.
.
