Omat vanhemmat ei tasapuolisia

["vieras"]

Tiedän ettei elämässä kaikki mene tasan eikä tarvitsekaan. Mutta tässä muutaman viime vuoden aikana on omien vanhempien käytös alkanut ihmetyttämään ja suututtamaankin.
Välillä on pitkiä aikoja et en ajattele koko asiaa ja sit taas tulee jotain mikä nostaa kaikki pintaan.

Vanhempien kanssa välit on periaatteessa ok. Ei tappelua ym.
Mutta se ongelma. Sisko asuu toisella puolella Suomea. Käyvät sen 4-5 krt vuodessa täällä. (Meiltä mummolaan on reilu 50 km) . Noista vierailuista on ainakin 2 tai 3 viikon mittaisia.
Vanhemmat käy sit tuolla siskon luona ehkä 3-4 krt vuodessa. Noista 1-2 pitempiä kuin viikonloppureissu.
Ihan hyvä et näkevät ym. Mutta sitte se toinenpuoli asiasta.

Vanhemmat käyvät meillä sen saman 3 krt vuodessa. Ja nuo vierailut on sen muutaman tunnin pituisia. Ja nekin yleensä pitkän suostuttelun jälkeen tai puolipakolla synttäreillä käyntejä.

Ite käydään n kerran kuukaudessa mummolassa. Mutta nykyään tuntuu et sekin olis parempi jos kävisin yksin tai vain osa lapsista mukana. Esim kaikki joulut äitienpäivät ym menee niin et sanovat et ei teidän tarvi tulla jos ette jaksa tai ehdi. Ite sit ei tiedä et halutaanko meitä sinne vai ei.

Viimeksi kun sisko oli kylässä ja soitin äidilleni (en tiennyt siskon tulosta) niin sain suurinpiirtein luurin korvaan et soitellaan sit ens viikolla kun vieraat on lähteny. Ja mulla oli jotain ihan oikeaa asiaa. Ja muutenkin jos siskon perhe kylässä meillä ei mitään asiaa silloin mummolaan esim kaikki joulut menee nykyään tällä kaavalla.

Pitäis vaan antaa olla vaan ei noille omille ajatuksille aina mitään voi.

 

["jkl"]

Sama tilanne meillä. Esikoinen on aina ollut jossain määrin tärkeämpi ja merkittävämpi etenkin äidilleni. Eihän tuolle minkä voi, mutta väistämättä välillä tuntee katkeruutta, kun kaikki mitä toinen tekee on niin ihmeellistä ja upeaa, ja itse saa vain motkotusta niskaansa.

 

[takkuinen ameeba]

Minä olen esikoinen, vanhin kolmesta tyttärestä. Nuorin asuu niin kaukana, että siellä vanhempani eivät juuri vieraile, eikä siskolla ole lapsia. Mulla on 4 lasta ja asutaan alle 10km päässä mun vanhemmista. Meillä he eivät käy kuin synttäreillä. Lapsia eivät juurikaan näe, eivät auta mitenkään (eikä auttaa tarvitsisikaan). Jos kysyn, voidaanko kyläillä niin 1 kerta 5 kysymisestä käy heille. Pyysin viime viikolla 1h hoitoa yhdelle lapsista, mutta eivät suostuneet koska piti imuroida.

Toisella siskolla alle 3v lapsi, asuvat 200km päässä. Hakevat noin 2-3kk välein lapsen heille yleensä pitkäksi viikonlopuksi eli to-su. Ja lisäksi aina silloin tällöin sisko tuo lapsen heille, jos vaikka haluavat vähän hurvitella.

Joo sanon suoraan, että vituttaa. Mun lapset ei kai sitten ole yhtä tärkeitä. Surullisinta on, että meidän nyt 6v tyttö oli oikean isoäidin silmäterä noin 4v asti (sattumalta noin siihen asti kun siskon lapsi syntyi). Sitten yhteydenpito loppui ja nyt lapsi itkee sitä, ettei enää koskaan näe rakasta isoäitiä.

 

["jep"]

Meilä toisinpäin. Äitini hyysää nuorimman lähellä asuvan lapsensa lapsia ja kertoo miten älykkäitä ja filmaattisia, kun ovat niin puheliaitakin.
Ei kai siinä. Kai se meillekin kaikkea hyvää toivoo. Mutta jos ei lapsena ollut läheinen äitinsä kanssa, ei se siitä kai sitten muutu ja lapset kärsivät, kun mummoa ei ole käytännössä elämässä mitenkään näkyvissä, vaikka on elossa.
Myös miehen äidin silmäterät asuvat lähellä häntä. Ja me myös heistä kaukana. Ja kun käymme, hän kutsuu nuo silmäterät paikalle, ja kaikkien pitää ihastella ja kuulostella monologeja tuntitolkulla, kun he juttelevat. Jos oma lapsemme yrittää jotain väliin, mummo keskeyttää heti.

Oletko ap yrittänyt kertoa tunteistasi? Kummallista, että jos teitä on vaan 2 joilla on lapsia, ei äidiltäsi riitä teille sitten yhtään mitään. Oma nuorin sisko tekee lapsia oikein urakalla, kun on mummot ja apua lähellä, niin jaksaa.

 

[Harmillista]

takkuinen ameeba, tosi surullista tyttösi takia Tosi törkeää että isovanhemmat voi viattoman lapsen (oman lapsenlapsen ) hylätä noin ...

 

["a p"]

On meitä viel 2 veljeä joilla niilläkin lapsia ja mitä heidän kanssaan oon puhunu niin aika vähän heidänkin lapsia muistavat. Mutta toisaalta veljet sit paljo suorasukasempia, menevät vaan kylään ja vievät lapsia sinne hoitoon miettimättä sen sen enempää passaako vanhemmille.
Ite en enää osaa edes kysyä kun vastaus on aina ei.
Meillä vanhimmat jo päälle 10v mut eivät jaksa heitäkään ottaa esim viikonloppuna päiväksi tai yhdeksi yöksi.
Viime kesänä isä oli ihan mielissään kun sisko oli kysynyt isää viikoksi hänelle kaveriksi. Heillä kun oli niin rankkaa. Ja sit seuraavan puoli vuotta sai kuunnella kuin työlästä siskolla on lasten kanssa.

Vaikka ite on aikaa sitten luovuttanut sen suhteen että saisin jotain apua vanhemmilta (vaikka väliin kyllä ois enemmän kuin tarpeen) mutta se loukkaa ettei voi edes kyläillä.

 

["a p"]

Takkuinen ameeba meillä vähän sama tilanne et lapset ihmeissään kun mummolaan ei voi mennä. ja kun siskoni on yhden lapsen kummi niin sitte ihmeissään kun käyvät mummolassa mut me ei nähdä läheskään joka kerta.

Meillä minä olen vanhin. Mut kait sit oon se hiljasin joka ei oo saanu kotona aikoinaan ajatuksia sanottua ääneen.
Ja jotenkin tuntuu et vanhemmat arvostaa aika paljon ulkoisia kriteerejä. Ammattia, työpaikkaa, omaisuutta. Siskon tyyli elää ja asua on se hienoin ja paras. Ja hän on niin taitava laittamaan kotia ym. Meillä sit vähän vaatimattomampaa..

 

["jep"]

[QUOTE="a p";23566565]On meitä viel 2 veljeä joilla niilläkin lapsia ja mitä heidän kanssaan oon puhunu niin aika vähän heidänkin lapsia muistavat. Mutta toisaalta veljet sit paljo suorasukasempia, menevät vaan kylään ja vievät lapsia sinne hoitoon miettimättä sen sen enempää passaako vanhemmille.
Ite en enää osaa edes kysyä kun vastaus on aina ei.
Meillä vanhimmat jo päälle 10v mut eivät jaksa heitäkään ottaa esim viikonloppuna päiväksi tai yhdeksi yöksi.
Viime kesänä isä oli ihan mielissään kun sisko oli kysynyt isää viikoksi hänelle kaveriksi. Heillä kun oli niin rankkaa. Ja sit seuraavan puoli vuotta sai kuunnella kuin työlästä siskolla on lasten kanssa.

Vaikka ite on aikaa sitten luovuttanut sen suhteen että saisin jotain apua vanhemmilta (vaikka väliin kyllä ois enemmän kuin tarpeen) mutta se loukkaa ettei voi edes kyläillä.[/QUOTE]

Heh. Just tuota samaa meillä molemminpuolin. Kiva kuunnella, miten piti tehdä sitä ja sitä kun ne eivät pärjää koskaan. Tätä miehen vanhemmilta. Eivät ymmärrä että ei se meilläkään helppoa ole kun mitään apua ei ole ksokaan. Lapsia saman verran kaikilla miehen vanhempien lapsilla.

tosi outoa, että te ette voi edes kyläillä. Ehkä sinun pitäisi ottaa vaativaisempi asenne ja olla kuten veljesi? tai sitten kertoa mitä mieltä olet asioista ja ottaa sen jälkeen kunnolla etäisyyttä. en tiedä.
Ehkä vanhempasi haluavat kuulla, miten ette pärjää ja miten heikkoja olette, niin vasta sitten tykkäävät auttaa, kun näin tuntevat itsensä tarpeelliseksi? Pitää oikein itkeä apua?

vaikea sanoa, kun ei tunne. Toisaalta voi olla, että eivät edes jaksaisi auttaa kaikkia, kun lapsia on monta, ja ovat vaan tyytyväisiä, kun te olette etäisempia, niin ei tule huono omatunto, kun ja jos olisitte enemmän tekemisissä, niin näkisivät, että ei se teilläkään helppoa ole.

 

["jep"]

Meillä myös sama juttu mitä tulee sisarussarjaan. Minä olen vanhin, ja en kai oppinut pitämään puoliani, mitä tulee äidin huomioon ja sen saamiseen. En oppinut vaatimaan.

Sekin on ihan sama, että meidän elämäntyyli on vaatimattomin myös. Ehkä sitten tämä vanhempi sukupolvi ihailee sitä menemistä ja isoja taloja ja rahaa?

 

["a p"]

Äidin kanssa välillä puhutaan puhelimessa enemmänkin. Ja oon sanonu suoraan välillä et oon poikki (ja kertonut miksi) . Veljet on tottuneet siihen et äiti suostuu melkein kaikkeen (ovat nuorimpia) mitä haluavat. Pikkuhiljaa ovat kasvaneet omilleen mut jossain välissä vaativat aika paljon vanhemmilta.
Ja ymmärrän kyllä etteivät jatkuvasti jaksa olla apuna.

Etäisyyttä tulee otettua aina ajoittain ja just siksi et ei jaksa miettiä näitä. Kaitpa joskus saan tarpeeksi ja saan suuni vielä auki. Mut toisaalta haluaa ajatella lasten kannalta et parempi edes nämä vähäiset välit entä jos sit menee riitelyn takia kokonaan poikki.

 

["jep"]

Mitä hyvää tuossakaan nyt on, niin vaalimisen arvoista? Lapsesi ovat vähn kuin ilmaa isovanhemmilleen. Ei paljon haittaisi minua, jos välit menisivätkin, tuossa tilanteessa.

 

["a p"]

[QUOTE="jep";23566689]Meillä myös sama juttu mitä tulee sisarussarjaan. Minä olen vanhin, ja en kai oppinut pitämään puoliani, mitä tulee äidin huomioon ja sen saamiseen. En oppinut vaatimaan.

Sekin on ihan sama, että meidän elämäntyyli on vaatimattomin myös. Ehkä sitten tämä vanhempi sukupolvi ihailee sitä menemistä ja isoja taloja ja rahaa?[/QUOTE]

Se voi olla. Sen verran voin kiittää äitiä et ostaa aika paljon vaatetta lapsille. Mutta kiertääkin ihan säännöllisesti kaikki kauppojen tarjoukset ja kirpparit. Mutta toisaalta sit suurinosa yhteydenpitoa on just noista vaatteista soittamista ja kyselyä.
Toisaalta äiti kerran sano sitä et kun muille sisaruksille ei kelpaa juuri mikään vaan pitää olla tietyn merkkistä jne. Kun taas mulle kelpaa ihan perusjututkin. Toisaalta kyllä sit maksan äidille ainakin osan vaatteista et ei kaikkea ilmaiseksi tuo.