Omituinen isoäiti, tajuaakohan se miten se käyttäytyy?

[egge]

Meillä on kaksi lasta, kolmi- ja yksivuotiaat. Miehen äiti asuu toisella puolella Suomea, me Helsingissä. Miehen isä asuu nykyisin ulkomailla. Välimatkaa on siis paljon ja emme kovin usein tapaa.

Yritän lähetellä isoäidille ja isoisälle valokuvia lapsistamme melkein kerran viikossa ja samalla kertoa mitä on tapahtunut. Tyyliin kuva nuoremmasta ja kertomus siitä, kuinka ensiaskeleet otettiin viime viikolla. Kerran viikossa isoäiti soittelee ja vaihdetaan kuulumiset lähinnä keskittyen siihen, mitä hän on puuhaillut, ei meidän jutuista tunnu olevan ollenkaan kiinnostunut. Ei koskaan sano mitän kuvista eikä esim. tiedustele tarkemmin viestissä lähetetyistä kuulumisista. Miehen isä puolestaan ei soittele niin usein, mutta aina innoissaan haluaa tietää lasten jutuista ja kiittelee kovasti kuvista.

Meillä oli aikaisemmin tänä vuonna tappelua miehen äidin kanssa, äiti on uusissa naimisissa ja mies enkä minäkään oikein tule miehen kanssa toimeen. Miehen sisarukset asuvat äitiä lähempänä ja heidän lapsistaan isoäiti lähinnä jutteleekin, vaikka kieltämättä ei niin kauhesti kiinnosta kuunnella kehuja siitä kuinka ihana ja fiksu miehen veljen lapsi on. Nyt olemme miehen kanssa huomanneet, että tuota isoäitiä ei oikeastaan koskaan ole kiinnostanut meidän lapsemme.

Kun kyläilemme mummolassa tulee vaan huomautuksia siitä, kuinka lasten hiukset tulisi leikata, kuinka lapset meluavat liikaa, kuinka lasten tulisi olla päiväkodissa,ei kotihoidossa... Kasvatuksessakin on kaikki pielessä, vaikka lapsemme ovat ihan normaaleita ja hyvinkäyttäytyviä tenavia, käytöksestä etenkin isompi saa aina kiitosta kerhosta ja vierailta ihmisiltä. Isompi käy kerhossa ja yhdessä käymme leikkipuistossa ja ulkoilemassa, vietämmme ihan tavallista lapsiperheen elämää. Isoäidillä on aina kuitenkin jotain huomautettavaa, tyyliin lapset eivät tapaa tarpeeksi muita lapsia, vaikka hän ei edes tiedä kaikkea mitä teemme arkisin.

Nyt isoäiti oli meillä kylässä ja hän ei edes puhunut lastemme kanssa muutamaa sanaa enempää. Isompikin kysyi mummon mentyä, että miksei mummo jutellut hänelle, vaikka hän yritti kertoa jotain. Me olemme aina jotenkin se huonompi perhe verrattuna miehen sisaruksiin ja heidän lapsiinsa, vaikka syytä ei todellakaan olisi.

Olen kerran sanonut mummolle, että meillä eletään meidän tavalla, ei miehen veljen perheen tavalla, mutta se ei tuntunut menevän perille. Olen jotenkin niin täynnä miehen äitiä, että hermot menee pelkästä naisen ajattelemista. Ovatko muut saaneet jotain järkeä vastaavaan tilanteeseen?

 

[weeti]

Valitettavan yleistä tuntuu olevan tuollainen suosiminen ja syrjiminen. :/ Ei ole sinun asiasi tapella anopin kanssa vaan miehesi kuuluisi puhuä äidilleen jos hänen tylyytensä teitä loukkaa!
Sinuna myös lakkaisin lähettämästä kuvia tai kertomasta mitään. Ehkä jonain päivänä isoäiti ymmärtää menettäneensä jotain.
Anoppi ei ilmeisesti pidä sinust,a mutta miehesi veljen vaimosta kyllä? Tunnetko sitä vaimoa? Tuleeko hyvin juttuun anopin kanssa?

 

[egge]

Miehen yhden veljen perhe, joka anopista on muuten se erityisen hyvä joka tapauksessa, paitsi se "nainen, joka sukuun on naitu", näillä sanoilla hän kutsuu perheen äitiä. Eli ei todellakaan pidä poikansa vaimosta. Tämä "sukuun naitu" on lakannut täysin vastaamasta puhelimeen anopin soittaessa. Eikä muuten käy heillä kylässäkään, mutta anoppi selittelee asian esim. meille aina näin, että sillähän (miehen veljen vaimolla) on aina niin kovia kiireitä.

Mieheni puheilla ei äitinsä mielestä tunnu olevan ollenkaan painoa ja äidin aloittaessa saarnansa mieskin jotenkin taantuu taas lapseksi. Aloittaa pontevasti puhumisen ja äidin valituksen alkaessa alkaa lähes änkyttää. Onkin aina sanonut, ettei viitsi äidilleen mitään edes puhua, ei sillä ole mitään vaikutusta.

Miehen äiti kehuu kaikkialla olevansa niin hyvä isoäiti ja sitä ja tätä ja tuota. Ottaa lasten kanssa tullessaan pari valokuvaa, joita sitten esittelee töissä ja muualla. Mutta muuta kontaktia lapsiin ei edes yritä ottaa. Ei koskaan pyydä lapsia puhelimeen, ei ota syliin, ei kysy kuulumisia.