Oltiin tänään tutustumassa päiväkotiin. Tyttö 1,5v ja poika 3v kanssa.
Mentiin ensin pienten puolelle. Siellä oli aivan ihana täti ja yksi mies-avustaja. Lapset olivat iloisia ja leikkivät nätisti. Meidänkin lapset alkoi heti leikkimään ja tutustumaan hyvillä mielin uusiin paikkoihin. Juteltiin tarhan aloituksesta ym.
Sitten oli aika mennä pojan kanssa isojen puolelle, tyttö jäi iloisena pienten puolelle siksi aikaa leikkimään.
Mentiin siis isojen puolelle, kun astuttiin ovesta sisään ensi vaikutelma oli:
kauhea huuto, levottomuus, itkuisuus, tädit väsyneitä ym.
Tätejä oli siellä kaksi. Poika aika varovaisesti uskaltautui tulla isojen puolelle ja meni rauhalliseen nurkkaan tutkimaan autoja.
Kumpikaan tädeistä ei tullut ensin mitään juttelemaan, menin pojan kans tutkimaan pikkuautoja ja mies istui tuolille ja jutteli jonkun pienen pojan kans.
Mulle tuli kauhee oli. Tännekö mun pitää tuoda poika hoitoon? Mua alkoi itkettää, nielin kyyneleitä ja yritin skarpata pojan vuoksi. Sitten toinen hoitajista tuli sanomaan että yksi hoitajista on kipeä ja uusi hoitaja aloittaa viikon päästä. Mä itkin.
Toinen hoitaja sai uuden työvuorolistan, huokaisi ja pudisteli päätään. Hoitajat keskustelivat keskenään " ei tässä edes ulos päästä, vaikka vanhemmille ollaan luvattu ainakin se yksi ulkoilu..."
Tässä vaiheessa mä pyyhin jo kyyneleitä paidan hihaan ja koitin varoa ettei ripsarit ihan poskille levähtäisi. Multa kysyttiin onko pojalla allergioita, johon vastasin ei. Sitten kysyttiin eikö mulla ole mitään kysyttävää johon vastasin että ei. Sitten se hoitaja kysyi "onko sulla joku hätä?" Ja sanoin "tuntuu vaan niin haikeelta"...en osannu muuta sanoa siinä tunnetilassa eikä sekään mitään enää sanonut.
Yritin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mentiin katsomaan päiväunipaikkaa.
Hoitolapset olivat tosi levottomia, heittelivät leluja seinille, rimpuilivat hoitajien sylissä ym. Mä halusin vaan äkkiä pois sieltä.
Mentiin hakemaan tyttö pienten puolelta, ja tyttö oli iloisesti leikkinyt koko sen ajan ilman mitään hätää.
Sovittiin ensi viikolle vielä pienet tutustumiskäynnit.
Mua vaivaa kauheesti toi isojen puoli...Tuli niin huono fiilis että oon itkeä tihrustanut aika paljon tänään. Tiedän kyllä, että siellä oli huono hetki, liian vähän hoitajia niin isolle porukalle.
Iltapalalla poika sanoi "se tarha oli ihan kiva, mutta ajattelin mennä oonan kans pienten puolelle" (oona on siis pienempi lapemme).
Huh huh...miten tästä eteen päin?
Mentiin ensin pienten puolelle. Siellä oli aivan ihana täti ja yksi mies-avustaja. Lapset olivat iloisia ja leikkivät nätisti. Meidänkin lapset alkoi heti leikkimään ja tutustumaan hyvillä mielin uusiin paikkoihin. Juteltiin tarhan aloituksesta ym.
Sitten oli aika mennä pojan kanssa isojen puolelle, tyttö jäi iloisena pienten puolelle siksi aikaa leikkimään.
Mentiin siis isojen puolelle, kun astuttiin ovesta sisään ensi vaikutelma oli:
kauhea huuto, levottomuus, itkuisuus, tädit väsyneitä ym.
Tätejä oli siellä kaksi. Poika aika varovaisesti uskaltautui tulla isojen puolelle ja meni rauhalliseen nurkkaan tutkimaan autoja.
Kumpikaan tädeistä ei tullut ensin mitään juttelemaan, menin pojan kans tutkimaan pikkuautoja ja mies istui tuolille ja jutteli jonkun pienen pojan kans.
Mulle tuli kauhee oli. Tännekö mun pitää tuoda poika hoitoon? Mua alkoi itkettää, nielin kyyneleitä ja yritin skarpata pojan vuoksi. Sitten toinen hoitajista tuli sanomaan että yksi hoitajista on kipeä ja uusi hoitaja aloittaa viikon päästä. Mä itkin.
Toinen hoitaja sai uuden työvuorolistan, huokaisi ja pudisteli päätään. Hoitajat keskustelivat keskenään " ei tässä edes ulos päästä, vaikka vanhemmille ollaan luvattu ainakin se yksi ulkoilu..."
Tässä vaiheessa mä pyyhin jo kyyneleitä paidan hihaan ja koitin varoa ettei ripsarit ihan poskille levähtäisi. Multa kysyttiin onko pojalla allergioita, johon vastasin ei. Sitten kysyttiin eikö mulla ole mitään kysyttävää johon vastasin että ei. Sitten se hoitaja kysyi "onko sulla joku hätä?" Ja sanoin "tuntuu vaan niin haikeelta"...en osannu muuta sanoa siinä tunnetilassa eikä sekään mitään enää sanonut.
Yritin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mentiin katsomaan päiväunipaikkaa.
Hoitolapset olivat tosi levottomia, heittelivät leluja seinille, rimpuilivat hoitajien sylissä ym. Mä halusin vaan äkkiä pois sieltä.
Mentiin hakemaan tyttö pienten puolelta, ja tyttö oli iloisesti leikkinyt koko sen ajan ilman mitään hätää.
Sovittiin ensi viikolle vielä pienet tutustumiskäynnit.
Mua vaivaa kauheesti toi isojen puoli...Tuli niin huono fiilis että oon itkeä tihrustanut aika paljon tänään. Tiedän kyllä, että siellä oli huono hetki, liian vähän hoitajia niin isolle porukalle.
Iltapalalla poika sanoi "se tarha oli ihan kiva, mutta ajattelin mennä oonan kans pienten puolelle" (oona on siis pienempi lapemme).
Huh huh...miten tästä eteen päin?
