On kyllä ollut taas kerran niin perästä tää päivä etten tiedä mitä tekis..

[Kerpele]

Aamulla heräsin siihen että olin nähnyt unta jossa oli mun äiti ja isä, me paettiin niitä siskon ja jonkun toisen lapsen kanssa henkihieverissä jonnekin taloon jossa mä romahdin lattialle itkemään että "auttakaa meitä, pelastakaa meidät". Siellä oli nainen joka sanoi että "Ei hätää, nyt te olette turvassa. Enää ei ole mitään hätää..". Heräsin itkien ja itkettää toi uni vieläkin.. En ole aiemmin nähnyt unia joissa olisi hyvä loppu, ja toi uni kosketti mua tosi syvältä... Lapsena me ei saatu sitä apua koskaan vaikka sitä odotti sydän kouristellen, "josko tällä kertaa joku vaan tulisi ja veisi meidät pois".

Sitten mua on ällöttänyt tosi paljon koko päivän, nyt pitäis tehdä ruokaakin enkä tiedä mitä voin tehdä kun ällöttää.. (raskaana)

Olen tosi kiukkuinen mutta oikeasti tekisi mieli vaan käpertyä ja itkeä ja huutaa? Liekö toi uni syynä, nosti niin paljon ristiriitaisia tunteita pintaan etten tiedä miten olisi.. Tuntuu taas että jos hajoaisin miljoonaksi pieneksi siruksi niin helpottaisi edes vähäsen. Oksettaa myös ihan kamalasti

Huomenna on varmaan jo parempi.. Ärsyttävää vaan kun näitä kuukauden kiintiöpikamasennuspäiviä pitää tulla. Lapsetkin varmaan taas tykkää kun koko ajan vaan teen jotain etten kiukuttelisi tai alkaisi itkemään.. Käyttäytyvät sen mukaan, tekevät jotain kolttosta koko ajan että saisivat huomiota :/

 

["Minttu"]

En saanut taaskaan nukuttua kuin neljä tuntia ja se tarkoittaa mulla sitä että ei jaksa ulkoilla vaikka piti saatika tehdä muuta ruokaa kuin kaurapuuroa, sit vituttaakin mukavasti loppu ilta..

 

[Kerpele]

[QUOTE="Minttu";26282683]En saanut taaskaan nukuttua kuin neljä tuntia ja se tarkoittaa mulla sitä että ei jaksa ulkoilla vaikka piti saatika tehdä muuta ruokaa kuin kaurapuuroa, sit vituttaakin mukavasti loppu ilta..[/QUOTE]

Tiedän tunteen.. Mä nukuin viime yönä lopulta sängyn jalkopäädyssä poikittain kun lapset olivat meidän vieressä enkä mahtunut nukkumaan kun nuo kinkeää ihan iholle.. Voi olla siis myös väsymystäkin seassa mulla myös..

 

["öö"]

Oletko vanhempiesi kanssa tekemisissä?

 

[Kerpele]

[QUOTE="öö";26282760]Oletko vanhempiesi kanssa tekemisissä?[/QUOTE]

En ole ollut isäni kanssa 13 vuoteen. Äidin kanssa en ole ollut reiluun kahteen vuoteen.

 

["öö"]

Oletko käynyt terapiassa, puhunut äitis kanssa asioista Onko myöntänyt, pahotellut mitään? Kuulostaa niin surulliselta tällaset tarinat :/

 

["hali"]

hei K, masennuspäivät ei ole huono asia, ne osoittaa että päässä asiat etenevät. se masennus suojaa sua silloin. älä inhoa sitä turhaan.

 

[Kerpele]

[QUOTE="öö";26282785]Oletko käynyt terapiassa, puhunut äitis kanssa asioista Onko myöntänyt, pahotellut mitään? Kuulostaa niin surulliselta tällaset tarinat :/[/QUOTE]

Olen käynyt, en käy juuri nyt mutta pitäis mennä, auttaa jaksamaan Tulevaisuudessa ehkä sitten psykoterapiaa, kun lapset kasvavat.

Ei myönnä eikä ole pyytänyt anteeksi, elää jossain omassa maailmassaan. Äidin puolen lähisuku on myös mukana tuossa, meillä on kuulemma ollut todella hyvä lapsuus ja ollaan saatu kaikki mitä ollaan ikinä haluttu..

Ollaan siskon kanssa todettu että onneksi meitä on kaksi, jos olisi vain yksi niin se olisi varmaan jo haudassa tai hullujenhuoneella.

Sisko olikin tänään heti ensimmäinen kelle soitin ja kerroin pala kurkussa tosta unesta.. Että kerrankin me pelastuttiin, edes unessa.

En sitten tiedä kertooko toi uni siitä että nyt alkaa olemaan asiat jo paremmin. Ja onhan ne, sisko saa apua ja tukea ja mä olen paremmassa kunnossa kuin koskaan, ihmeparantuminen tapahtui mm. pakko-oireisen toiminnan suhteen kun laitoin välit poikki äitiin ja sen puolen lähisukuun. Sitä ennen mun elämää hallitsi monet pakko-oireet, nyt ei ole mitään

 

["öö"]

Kyllä varmasti käyt alitajuisesti unen kautta läpi, ja olette selvinneet. Teitä ei enää pysty satuttamaan kukaan; ja todella hyvä että et ole tekemisissä vanhempien kanssa. Nyt elät omaa elämääsi, ja pystyt omille lapsillesi tarjoamaan hyvät, ja onnelliset puitteet

 

[Kerpele]

Onneks mies tuli kotiin, nyt on jo parempi :heart:

Ja toi ruokaakin

...Ja lapsille uuden pyörän ja pinnasängyn ja hoitopöydän ja turvakaukalon ja.. No, ittensä!

Oli kieltäytynyt ruuasta ja vielä kahvistakin appiukon luona ja todennut että nyt on parasta mennä kotiin kun mulla on ollut niin paha olla tänään.

Kyllä mua alko vähän itkettää kun sanoin sille että toivottavasti tietää mikä enkeli on. Mun ihana..

 

[2good2be4gotten]

Onneksi nuo huonot ihmiset ovat menneisyyttä ja nyt tuo huomaavainen ja välittävä miehesi tulevaisuutta

Sukuaan ei ikävä kyllä voi valita, ne itselle tärkeät ihmiset sitten myöhemmin onneksi voi. Menneisyyden kanssa voi oppia elämään ja mikä tärkeintä niin siitä aina voi oppia jotakin ja toivottavasti jatkaa elämäänsä paljon vahvempana. Ja huonon lapsuuden koettuaan ainakin tietää miten luoda omille lapsilleen varmasti hyvän ja turvallisen lapsuuden.

Ja myrskyn ja ukkosen jälkeen varmasti arvostaa enemmän sitä auringonpaistettakin.

 

[Kerpele]

Onneksi nuo huonot ihmiset ovat menneisyyttä ja nyt tuo huomaavainen ja välittävä miehesi tulevaisuutta

Sukuaan ei ikävä kyllä voi valita, ne itselle tärkeät ihmiset sitten myöhemmin onneksi voi. Menneisyyden kanssa voi oppia elämään ja mikä tärkeintä niin siitä aina voi oppia jotakin ja toivottavasti jatkaa elämäänsä paljon vahvempana. Ja huonon lapsuuden koettuaan ainakin tietää miten luoda omille lapsilleen varmasti hyvän ja turvallisen lapsuuden.

Ja myrskyn ja ukkosen jälkeen varmasti arvostaa enemmän sitä auringonpaistettakin.

Juu, ihan totta, joka sana

Sanoin tossa lapsillekin että pyydän anteeksi että olen tänään ollut kiukkuinen ja kummallinen, kerroin asian niin että näin viime yönä pahaa unta ja sen takia olen ollut niin surullinen etten ole osannut olla samanlainen kuin yleensä.

En tiä miten paljon nuo ymmärtää, pääasia että anteeksipyynnön ainakin. Kerroin myös että ovat mulle maailman rakkaimpia siltikin, vaikka joskus kiukuttelen..