On mukavaa kun vauva-aika jo takanapäin ja voi vaan keskittyä tulevaan. Muita?

["vieras"]

Minusta vauva-aika on ollut mukavaa aikaa. Mikään ei voita tuhisevan vauvan tuoksua jne.
Mutta on se ihanaa kun lapset jo vähän isompia eikä niin passattavissa ja "avuttomia" enää.
Ihanaa kun tietää ettei 99,9% :n varmuudella ole enää lapsia tulossa niin voi vaan keskittyä tulevaan eikä aloittaa enää rumbaa alusta.

Tälläisiä tunteita ja ajatuksia minussa heräsi tässä taannoin kun katselin ystäväni kasvavaa vauvamahaa ja heidän esikoistaan. Näin itseni siinä noin 2,5vuotta takaperin. Ajattelin että miten ihanaa kun saavat toisen lapsen ja heilläkin sitten kaksi lasta, mutta miten ihanaa ettei itse tarvitse enää aloittaa sitä ruljanssia.

Omat lapset siis ovat 5v ja 2,5v ja pieniä tosin hekin vielä muttei niin pieniä enää. Arki on huomattavasti helpompaa kuin vaikkapa vuosi takaperin.

Onko muilla samoja mietteitä`?

 

[Keittiönoita]

On ollut samoja mietteitä ja ne vain lisääntyivät sitä mukaa kun lapset kasvoivat. Nyt kumpikin on jo aikuisia ja olen pelkästään tyytyväinen, että ei ole enää alaikäisiä lapsia vastuullani

 

["Hiphei"]

On Vauvat on ihania nyyttejä, mutta on se hienoa kun saa nukkua rauhassa ja syödä ..
Aikansa kutakin !

 

["vieras"]

Pakko myöntää että olen hiemen "kade" tilanteellesi. Itsekin uskoin vauva-ajan olevan takana ja aloin nauttia isompien lasten äitinä olosta, lapset nyt 5,9 ja 12, mutta niin vaan huomasin 5kk sitten olevani raskaana suunnittelematta ja nyt odotetaan uutta vauvaa kevääksi, eikä kyllä yhtään nappaa vauva-arjen uudelleen aloittaminen. Mutta onneksi se on kuitenkin lyhyt aika.

 

[N.O]

Minäkin olen tosi onnellinen että vauva-aika on takanä päin mulla lapset 7 ja kohta 4. Meillä kumpikin valvotti pari vuotta joten eiköhän nää meidän valvomiset nyt ole tässä kohti uusia seikkailuja ja erillaista arkea ihanaa kun lasten kanssa pääsee rinteeseen yms kaikkea kivaa. Vaikkapa vauvat ovat aivan ihania.

 

[jepjeps]

minä myös, mulla 8v. ja 6v. lapset ja on jo todella helppoa tämä lastenhoito aikaajoin kuitenkin vauvakuume nostaa päätään, mutta mukavuudenhaluni on kuitenkin ajanut edelle olisihan se vauva niin ihana ja kolmas lapsikin vielä kiva, mutta aika taitaa kullata ne kaikki yöheräilyt, taaperon perässä juoksut, korvakierteet, päivähoidon aloitukset yms. yms. ja tietenkin se rahanmeno olisi kolmen kanssa taas isompi kuin nyt kahden kanssa, eikä mulla enään mitään vauvan tarvikkeitakaan löydy, joten olisi taas ostettava vaunut,sängyt,turvakaukalot,sitterit sun muut oheistarvikkeet.

 

[2v:n äiti]

Meillä on nyt 2 vuotias ja toiveissa toinenkin n. vuoden-kahden päästä.
Olen nyt iloinen ettei perheessä enää ole sitä ihanaa vauvaa, samalla odotan että saadaan se toienen vauva ja saan jälleen olla kotiäitinä 3v.

Mutta ehkä eniten odotan sitä kun lapset on sen ikäisiä että puuhaavat keskenään sellasia aikoja että oikeasti onnistuu joidenkin hommien teko (kaapin järjestely, wc:n siivous, puolentunnin tv- ohjelman katsominen) mulloinkin ku lasten nukkuessa. Sekä leipominen ym. pitkäjänteisempi homma lasten kanssa.

Hassulta tuntuu nää ajatukset ku siitä toisesta lapsesta ei ole vielä tietoakaan

 

["..."]

juu samoja ajatuksia. meillä lapset jo 4v ja 7v. Ihanan helppoja ja minä aloittelen juuri työelämää kun sain opiskelut juuri loppuun.

 

["minna"]

meillä on lapset nyt 6v, 5v, 3v ja kohta 2v. Ja kyllä musta tuntuu kanssa, että ihanaa kun on ne ihan vauva-ajat takanapäin. Pieniähän nämäkin vielä ovat mutta juurikin saa nukkua yönsä, juoda kahvin rauhassa ja pääsee vapaammin kotoa lähtemään esim. lenkille. En kaipaa yhtään enää sitä vauva-aikaa, vaikka se ihanaa olikin. Ja kyllähän se pieni vastasyntynyt on ihana ja herättää hetkeksi vauvakuumeen, mutta loppuu onneksi lyhyeen

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";25656533]Pakko myöntää että olen hiemen "kade" tilanteellesi. Itsekin uskoin vauva-ajan olevan takana ja aloin nauttia isompien lasten äitinä olosta, lapset nyt 5,9 ja 12, mutta niin vaan huomasin 5kk sitten olevani raskaana suunnittelematta ja nyt odotetaan uutta vauvaa kevääksi, eikä kyllä yhtään nappaa vauva-arjen uudelleen aloittaminen. Mutta onneksi se on kuitenkin lyhyt aika.[/QUOTE]

Semmoinen ylläri. Taidatte kuitenki odottaa vauvaa? Ja kun vauva syntynyt ovat varmasti ajatukset toiset ja kun vauva kasvaa ei osaisikaan ajatella ilman että tämä tuorein pienokainen olisi syntynyt.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="...";25656614]juu samoja ajatuksia. meillä lapset jo 4v ja 7v. Ihanan helppoja ja minä aloittelen juuri työelämää kun sain opiskelut juuri loppuun.[/QUOTE]

Onnea uudesta ammatista!

Itsekin pääsen palailemaan elokuussa aikuisten arkeen. Ja odotan jo innolla vaikkakin vähän samalla haikeat fiilikset.

 

["aloittaja"]

Meillä on nyt 2 vuotias ja toiveissa toinenkin n. vuoden-kahden päästä.
Olen nyt iloinen ettei perheessä enää ole sitä ihanaa vauvaa, samalla odotan että saadaan se toienen vauva ja saan jälleen olla kotiäitinä 3v.

Mutta ehkä eniten odotan sitä kun lapset on sen ikäisiä että puuhaavat keskenään sellasia aikoja että oikeasti onnistuu joidenkin hommien teko (kaapin järjestely, wc:n siivous, puolentunnin tv- ohjelman katsominen) mulloinkin ku lasten nukkuessa. Sekä leipominen ym. pitkäjänteisempi homma lasten kanssa.

Hassulta tuntuu nää ajatukset ku siitä toisesta lapsesta ei ole vielä tietoakaan

Saanko kysyä miksi noinkin "suurella" ikäerolla?
Itsestä ainakin tuntui helpolla kun teki näin liukuhihna meinigillä Kaikki väsymykset yms muut samaan pakettiin.

 

[kaiken keskeltä]

No, mulla on nyt tilanne päällä. Kotona on parin kuukauden päästä 3 v täyttävä ja nyt 7 kk ikäinen. Ja tuo kohta 3 v on alkanut osoittaa sellaisia "helppouden" merkkejä, että en voi kuin sanoa että kumpa toi toinenkin kasvaisi äkkiä ja olis tämä savotta ohi! Melkein laitan pääni pantiksi, ettei meille tule enempää (ainakaan suunniteltuja) vauvoja, aborttiin en kuitenkaan pystyisi. En ole koskaan kokenut sen kummempaa vauvakuumetta, vaan halusin lapsia, en vauvoja. Eli mulle tää vauva-aika on molempien lasten kohdalla ollut se pakollinen paha joka pitää lusia että sen lapsen saa.

 

[aika aikaa kutakin]

Meillä ensimmäisen vauva-aika jo takana ja toista toivottavasti kohta odotetaan. Nautin vauva-ajasta, mutta ihanampaa minustakn nähdä lapsen kasvavan, kehittyvän ja tulevan omaksi persoonakseen En silti kammolla odota seuraavaa vauva-aikaa, vaan ihan yhtä suurella innolla kuin ensimmäistä. Ehkäpä se on sekin, kun ehti niin kauan nauttia siitä omasta ajasta ennen lapsia ja ollaan näitä lapsia alettu saada vasta yli kolmikymppisenä. Nyt on ihanaa sitten hengähtää muutamaksi vuodeksi työelämästä, jota se kymmenen vuotta jo takana ennen ensimmäistä lasta.

 

[2v:n äiti]

[QUOTE="aloittaja";25656756]Saanko kysyä miksi noinkin "suurella" ikäerolla?
Itsestä ainakin tuntui helpolla kun teki näin liukuhihna meinigillä Kaikki väsymykset yms muut samaan pakettiin.[/QUOTE]

Meil on juuri alkamassa talonrakennus enkä halua sen aikaa "tarkoituksella" olla raskaana, ku pääosin yksin aamusta iltaan tuon 2v:n kanssa olen. Omaa jaksamistani siis ajattelen.

Haluan myös vuoden kuluttua käydä töissä, sitten voikin alkaa pikkuhiljaa laittaa toista alulle. Kuvittelisin että osaan taas nauttia eritavalla tästä kotielämästä kun käyn töissä välillä. Tosi jees tämä on kyllä nytkin. Luulen myös että vauvasta osaan nauttia paremmin kun tuo toinen on jo isompi

 

["vieras"]

Meillä ensimmäisen vauva-aika jo takana ja toista toivottavasti kohta odotetaan. Nautin vauva-ajasta, mutta ihanampaa minustakn nähdä lapsen kasvavan, kehittyvän ja tulevan omaksi persoonakseen En silti kammolla odota seuraavaa vauva-aikaa, vaan ihan yhtä suurella innolla kuin ensimmäistä. Ehkäpä se on sekin, kun ehti niin kauan nauttia siitä omasta ajasta ennen lapsia ja ollaan näitä lapsia alettu saada vasta yli kolmikymppisenä. Nyt on ihanaa sitten hengähtää muutamaksi vuodeksi työelämästä, jota se kymmenen vuotta jo takana ennen ensimmäistä lasta.

Tottakai sulla tuollaisia aatteita, koska te oikeasti tahdoitte sen tulevankin vauvan. Kukapa sitä kammolla ja kauhulla odottaisikaan jotain mitä itse halusi. Kunhan aikaa mennyt vielä pari-kolme vuotta eteenpäin kenties ymmärrät pointin.
Ja tuo omanajan viettäminen tuskin tähän liittyy millään lailla.
Minusta aina niin koomista lukea näitä tämän kaltaisia kommentteja ollaan piilo katkeria tavallaan.

 

["aloittaja"]

Meil on juuri alkamassa talonrakennus enkä halua sen aikaa "tarkoituksella" olla raskaana, ku pääosin yksin aamusta iltaan tuon 2v:n kanssa olen. Omaa jaksamistani siis ajattelen.

Haluan myös vuoden kuluttua käydä töissä, sitten voikin alkaa pikkuhiljaa laittaa toista alulle. Kuvittelisin että osaan taas nauttia eritavalla tästä kotielämästä kun käyn töissä välillä. Tosi jees tämä on kyllä nytkin. Luulen myös että vauvasta osaan nauttia paremmin kun tuo toinen on jo isompi

Oikein fiksut syyt
Ihanaa miten jotkut osaavat ajatella järjellä näitä juttuja, toiset vaan tekee koska haluaa sen enempi ajattelematta.

Onnea ja voimia talonrakennus projektiin. Kuulemani mukaan se on rankkaa aikaa.
Tsempit sinne! Ja lykkyä tulevaisuuden vauvan hankintaan!

 

[vvvv]

Toisaalta ... tällä hetkellä talossa vilkas/uhmakas 2 vuotias ja välillä toivon, että saisin takaisin sen ylikiltin vauvan, jonka kanssa kaikki oli niin helppoa.

 

[ikäkeskusteluako tämäkin]

[QUOTE="vieras";25656893]Tottakai sulla tuollaisia aatteita, koska te oikeasti tahdoitte sen tulevankin vauvan. Kukapa sitä kammolla ja kauhulla odottaisikaan jotain mitä itse halusi. Kunhan aikaa mennyt vielä pari-kolme vuotta eteenpäin kenties ymmärrät pointin.
Ja tuo omanajan viettäminen tuskin tähän liittyy millään lailla.
Minusta aina niin koomista lukea näitä tämän kaltaisia kommentteja ollaan piilo katkeria tavallaan.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Kumma kun nuo 30+ ensivanhemmat niin korostavat sitä että ovat saaneet mennä ja tehdä vapaasti. Mä olen sitä mieltä, että useampi aikuinen kaipaa viimeistään sanotaan nyt viiden kotonaolovuoden jälkeen jotain muutakin kuin yövalvomista, vaipanvaihtoa ja sitä että päivien sisältö on se kun taaperon kuola valuu. Oli sitä aikuista vapaata elämää ehtinyt viettää ennen lapsia tai ei.

 

["aloittaja"]

Toisaalta ... tällä hetkellä talossa vilkas/uhmakas 2 vuotias ja välillä toivon, että saisin takaisin sen ylikiltin vauvan, jonka kanssa kaikki oli niin helppoa.

Minusta 2-3vuotiaan uhma on lähinnä suloista ja "hauskaa"
Se on sitä oman itsensä löytämistä ja rajojen testaamista. Minä ite koko ajan kaikessa
Vaikkakin se on kyllä rankkaa mielellä kun toisinaan aamusta iltaan päällä kauhea uhma, mutta on ne tilanteet kyllä niin koomisia näin aikuisen vinkkelistä. Minun pitää usein oikein keskittyä siihen etten ala (hyvällä tavalla) nauraa noille meidän 2,5v:n uhmakkuuksille.

Mut mitä tulee tuohon 5vuotiaan uhmaan.. se on kaikkea muuta kuin suloista Kauhulla odotan tuota tulisielun teini-ikää. Jos yhtään minuun tulevat lapset, mikä siltä pahasti näyttää tulee heistä todella todella jääräpäisiä kiukkupusseja... *vihellys*

 

[2v:n äiti]

[QUOTE="aloittaja";25656916]Oikein fiksut syyt
Ihanaa miten jotkut osaavat ajatella järjellä näitä juttuja, toiset vaan tekee koska haluaa sen enempi ajattelematta.

Onnea ja voimia talonrakennus projektiin. Kuulemani mukaan se on rankkaa aikaa.
Tsempit sinne! Ja lykkyä tulevaisuuden vauvan hankintaan! [/QUOTE]

Kiitos
Joskus musta tuntuu etten ihan täpöllä ymmärrä "ne menee siinä samalla" ku on vuoden - kahden ikäerolla. Musta on kiva lapsillekkin et saavat huomionsa eikä "mene siinä samalla"
Tai ehkä eniten en ymmärrä kuin ne vanhemmat jaksaa

 

["vieras"]

Samaa mieltä. Kumma kun nuo 30+ ensivanhemmat niin korostavat sitä että ovat saaneet mennä ja tehdä vapaasti. Mä olen sitä mieltä, että useampi aikuinen kaipaa viimeistään sanotaan nyt viiden kotonaolovuoden jälkeen jotain muutakin kuin yövalvomista, vaipanvaihtoa ja sitä että päivien sisältö on se kun taaperon kuola valuu. Oli sitä aikuista vapaata elämää ehtinyt viettää ennen lapsia tai ei.

Ja tälläistä saa kuulla vain juurikin 30+ ihmisiltä ja etenkin niiltä äideiltä
Sillä ei ole nyt tähän asiaan tuon taivaallista väliä onko ehtinyt puurtaa työelämässä vuoden vai kymmenen. Kun tosiaan on elänyt kotona vaikkapa 5-6vuotta putkeen alkaa nähdä asiat eri näkökulmasta.

 

[Criminal Mind]

On se kiva. Vauvakin vielä kelpais jos vois jotenkin varmistaa että tulis tyttö.

 

["aloittaja"]

Kiitos
Joskus musta tuntuu etten ihan täpöllä ymmärrä "ne menee siinä samalla" ku on vuoden - kahden ikäerolla. Musta on kiva lapsillekkin et saavat huomionsa eikä "mene siinä samalla"
Tai ehkä eniten en ymmärrä kuin ne vanhemmat jaksaa

Itseasiassahan se lausahdus: "menee siinä samassa" ei kyllä täysin pida paikkaansa siinä määrin että homma tulee tuplasti lisää ja joudut valvomaan samaan syssyyn toisenkin vauvan kanssa kun toinen vasta kenties alkanut nukkumaan kokonaiset yöt ja sitten toinen on uhmaikäinen
Mutta siinä mielessä menee siinä samassa että tavallaan samassa paketissa ja samoilla väsymyksillä hoidat ne molemmat. Siis ettei joudu aloittaa kaikkea ihan alusta, kuten vaikkapa joutuisi jos lapset syntyisivät 4vuoden ikäerolla.
Vaikea selittää tätä asiaa, mutta kenties ymmärsit.

Minä tykkäsin tästä 2,5vuoden ikäerosta, minusta se oli juuri passeli vaikka ensimmäiset reilut 1,5-2v olikin rankinta aikaa. Kuopus oli vielä todella huono nukkumaan. Oli refluksiaa ja vuoden täytettyään oli 10kk lähes aina kipeä 2-6viikon välein, vietettiin aikaa sairaalassa paljon ja päivystyksen seinät ja henkilökunta tulivat hyvin tutuiksi.
Nyt kuitenkin on ollut jo reilut puolisen vuotta helppompaa ja mukavaa ja tuntuu siltä että ihanaa kun ei enää paluuta sinne vauva-aikaan.
Vaikka ovathan ne vauvat aina ihania, mutta onneksi ei omia ja sen itkevän nyytin voi aina palauttaa

Ja tottahan se on jollain osin että kun lapset syntyy pienellä ikäerolla jää väistämättä se "vanhempi" lapsi hieman vähemmälle huomiolle koska vauva vie kuitenkin enemmän aikaa. Mutta kuitenkin itse tein kaikkeni sen eteen että esikoinenkin sai huomiota ja aikaa ja kävimme usein vain esikoisen kanssa keskenään jossain kumpikin vanhempi vuorotellen. Että ehtii sitä pienelläkin ikäerolla nähdä vanhemmankin lapsen kasvun ja kehityksen.

Toiselle sopii pieni ikäero toinen kaipaa suurempaa. Meitä on niin erilaisia ihmisiä, onneksi

 

["vieras"]

samoilla linjoilla