Toivottavasti tekstini ei saa sulle huonoa mieltä, mutta monesti parisuhde lähtee pelaan vasta sitten kun ITSE ymmärtää osata arvostaa sitä kumppania sellaisena kuin hän on ja yrittää ymmärtää toisen käytöstä. Ja tämän lisäksi ymmärtää, että kenenkään toisen harteille ei voi omaa onnellisuutta kasata vaan se onnellisuuden tulee lähteä itsestä.
Voiko tuo asia ollakin miehen puolelta se, että hän tuntee, ettet sää kuuntele häntä tarpeeksi ja ettei hänen omia ajatuksiaan oteta huomioon kotiasioissa? Ne asiat kun voidaan tehdä monella eritapaa, eikä se sun tapa välttämättä ole juuri se oikea. Eli jos mies motkottaa jostain pienestä typerästä tavarasta, joka on taas väärin jossain (tjms), niin miksei sen paikkaa voisi yleisesti siirtää sinne mihin se mies nyt sit haluaa? Ja keskustella sit joku toinen homma sellaiseksi mitä sää haluat. Tuollainen yleinen motkotus kuulostaa hieman sille, että miehesi on yleisesti kovin tyytymätön hommiin, ehkä hänen poissaolo kodista selittyy myös sillä. En tiedä, kunhan vain arvailen, sillä tuo ei ole kovin harvinaistakaan..
Ajattele tämäkin toisinpäin empaattisesti. Jos mies huomauttaa, ettet kuuntele tarpeeksi, niin ehkä miehellä on siihen jonkinmoinen ajatus, miksi mies kokee asian niin? Ehket sinä sitten kuitenkaan kuuntele tarpeeksi ja puhut itsestäsi liikaa? Tuo, että huomautetaan toisen kuuntelemattomuudesta on oiva keino kertoa, ettei tule mielestään kuulluksi ja sitä kannattaa myös sun käyttää, jotta mies hoksaa keskeyttämisensä. Tulee myös huomata, ettei keskusteluiden ole tarkoitus mennä niin, että itse höpöttää 10minuuttia ja vaatii toisen kuuntelua... Tai höpöttää pelkästään itsestään ja kun tulee toisen vuoro, niin ei enää jaksaisikaan kuunnella..
Voi myös olla, että teillä on mennyt hommat jotenkin niin ristiin, että miehen käytös ja olemus on siksi muuttunut ei-niin-kivaksi, mutta nuo pystyisi korjaamaan. Mutta hommaa ei välttämättä korjata siten, että mies muuttuu. Sehän olisi juuri vastakohta sille, että yrittää arvostaa toista omana itsenä -mitä itse vaadit nyt mieheltä..
En nyt sano, että ei kannata eroa. Ei sitä kukaan voi sanoa. Mutta vaikea sitä on sanoa, kannattaako se ero kuitenkaan. Olethan ilmeisesti jo nähnyt muitakin suhteita, kun et kerta kuukautta paria ole ilman suhdetta yksinään ollut. Onko ne suhteet kaatuneet vähän samantyylisiin asioihin? Jos ovat, niin kyllä toimivan parisuhteen edellytys on, että itse mietit niitä asioita, ettet suotta taas joudu pettymään seuraavaan parisuhteeseen. Monesti ne parisuhteet alkavat toimimaan vasta, kun ymmärtää, että se samankaltainenkin kumppani on todella paljon erilainen kuin itse (ja samankaltaisessa vasta voi niitä ikäviä piirteitä löytyäkin ja runsaasti) ja se vain täytyy hyväksyä ja oppia elämään onnellisena pienistä vastoinkäymisistä ja ei-niin-kivoista piirteistä riippumatta.
Emme riidelleet juuri koskaan, ja viihdyimme hyvin yhdessä. Miehellä oli vain tapa juoda pari kertaa viikossa pää totaalisen täyteen, ja kännissä hän joutui usein putkaan, tappeli, hajoitti paikkoja, oli agressiivinen tms. vaikka selvinpäin oli maailman ihanin. Hän ei halunnut muuttaa juomistapojaan, niin erosimme minun toiveestani. 
