ON/OFF vauvakuume?

[HmHmHmHm..]

Onko muilla ollut tälläistä vauvakuume jojottelua?

Itselläni alkoi 2 vuotta sitten vauvakuume (esikoisen ollessa n. 3kk) ja vauvakuumeilin kovasti puoli vuotta (päätettiin kuitenkin viellä odottaa, kun ei ollut kokemusta kunnolla ensimmäisestäkään). Sitten alkoi tämä ON/OFF vauvakuume. Toisena päivänä aamulla saatan kuumeilla kauheasti postista tippuneen kaksplus lehden lukemisen jälkeen ja tunnin päästä aattelen jo että ei nyt sentään viellä toista. Tätä siis jatkunut nyt sen 2 vuotta. Saattoi olla muutamia päiviä että "jätetään ehkäisy pois", sovitaan miehen kanssa että tulee jos on tullakseen (mies siis sitä mieltä että toinen saisi tulla) ja kun sitten tulee se hetki että mies jättääkin kortsun laittamatta ähkäsen siinä että "laitappas sittenki se kortsu" ja peräännyyn siis. Mies tietty loukkaantunut tästä useesti ja sanoo, että ei jaksa sitä kuinka ensin puhun koko päivän kuinka ihana se toinen lapsi olisi ja mitä kaikkea sitten olisi, mutta "tosipaikan tullen" kuitenkin peräännyn ajatuksessa ja vaadinkin kortsun käyttöä. Ymmärrän miestäni hyvin että ärsyttää tollanen, mut en vaan voi itselleni mitään.

On parempia ja huonompia päiviä. Joskus kun esikoinen on super haastava ja vaikea en voi muuta todeta kun ONNEKSI meillä on vaan yksi ja ajattelen vaan että meillä yksi lapsi on nyt hyvä. Toisena hetkenä kuitenkin taas tulee se puuttuva olo, että joku puuttuu ja ihana raskausaika fiilistelyjä vanhoista kuvista.

Toisinaan oon laittanu kaiken koulun piikkiin, muttakun pitäs se koulu käydä. (oon tännekki kirjottanu joskus "koulu vai lapsi") mutta oon nyt todennut että se koulu on täysin tekosyy vaan. Se on niin nopee käydä, lapsen ikäeroon ei voi enää vaikuttaa jälkeenpäin ja oikeasti ei tässä nyt niin elämää suurempi kiire tuon koulunkaan kanssa ole, kun talouskin on kunnossa.

Mutta mistä johtuu kauheet mielen ailahtelut tän vauva asian kanssa? Oonko mä ainoo joka on tehnyt tän "toinen vauva vai ei" mietiskelyn näin ÖVERIKSI? Nyt oli sellanen aikajakso että n. 2kk en halunnut ajatellakkaan koko asiaa ja oikeestaan alkoi jo masentamaankin koko ajatus toisesta. Nyt taas muutaman päivän vallinut kova kuume.
Pienessä maistissa ollaan muutama kerta oltu ilman ehkäisyä ja seuraavana päivänä kauhee stressi "voi ei, enkai nyt vaan ole kohta raskaana tuosta". Sitten stressaan sitä 2 viikkoa kunnes menkat alkaa ja kuitenkin se menkkojen alkaminen on pienenmoinen pettymys sekä helpotus samaan aikaan... Vaikea selittää, kamalaa .... Oonko outo ihminen vai onko kellään muulla näin sekavia ajatuksia?

Kai mua pelottaa että jos sitten vauva ilmoittaisikin tulostaan niin mitäs sitten? Jos vaikka masennunkin? Toisinaan mulla on taas niin hirveet odotukset, koska nautin niin suunnattomasti esikoisen raskausajasta..

 

[ap.]

Niin ja viellä, 2 päivää sitten paras ystäväni laittoi minulle viestillä ultrakuvan... Ja kauniin runon jóssa ilmoitti heidän perheenlisäyksestään. Pieni kateus liikeni mun päälle (en vaan voi sille mitään) vaikka oikeesti mulla ei ole mitään syytä olla kateellinen. Oon huomannu että en halua nähdä niitä raskaana olevia ( yksi toinen kaveri on raskaana ja jo kohta vauva syntyy) ja aina kun hän ehdottaa tapaamista en jostain syystä mielellään näkisi häntä, koska mulla vaan tulee niin kauhee vauvakuume itselle.. Ja sitten tyhmintä on tietty se, että oikeasti voisin itsekin mahdollisuuden vauvalle antaa tulla, muttakun ei oo munaa siihen jotenkaa... Vaikeeta. ON.

 

[..]

kuin minun suustani.koko ajan on off vaihe päällä,mielialat muuttaa päätöstä ja esikoinen 5.v välillä muistuttaa lapsien "ihanuudesta"... myös elämän tilanne ja valitettavasti raha vaikuttaa meillä...

 

[elinaaa]

Mulla on kanssa ollut ihan samanlaiset fiilikset. Tosin ehkäisy jätettiin pois siinä vaiheessa, kun esikoinen oli sen ikäinen, että jos heti olisi tärpännyt, niin ikäeroa olisi tullut vähintään kaksi vuotta. Mutta niinkuin esikoisenkin kanssa, ei taida toistakaan meille tulla ilman pientä lääketieteellistä apua. Vaikka vauva olisikin meille tervetullut, niin usein huomaan ajattelevani että onneksi ei ole vielä toista tulossa ja mietin aina että pitäisikö aloittaa taas ehkäisy... Esikoinen on nyt 1v 8kk ja elämä taaperon kanssa on hauskaa, jotenkin tuntuu rankalta menettää vastikään saavutettuja etuja, kokonaisia yöunia jne. Toisaalta katselen kateellisena muiden pyöreitä vatsoja ja haaveilen voivani hakea varastosta kaikki ihanat vauva tavarat ja pikkuiset vauvan vaatteet. Usein myös mietein miten voin rakastaa toista lasta yhtä paljon kuin pientä tyttöäni ja pystynkö olemaan hyvä äiti kahdelle lapselle, riittääkö minulla aikaa esikoiselle kun on pieni vauva. Oikeastaan nyt vasta viime viikkojen aikana olen lopullisesti (tai ainakin melkein) lämmennyt vauva-ajatukselle ja varasinkin ajan gynekologille, että saan edes kierron kohdalleen ja mahdollisuuden raskaaksitulemiseen.... Minä olisin varmasti myös jahkaillut on-off kuumeeni kanssa ikuisesti, ellen olisi vaan päättänyt heittäytyä elämän vietäväksi ja katsoa rauhassa mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Lopullinen varmuus toisen lapsen suhteen minulle tulee varmasti vasta sitten kun olen raskaana ja alun epävarmoista viikoista on selvitty. Tsemppiä!

 

[ap.]

Niin, mä olen myös miettinyt että sitä vaan joko pitäisi tulla raskaaksi, tai sitten ei. Välillä oon toivonut että jos nyt vaikka tulisin raskaaksi (vaikka käytämmekin ehkäisyä) niin sillon ainakin tietäisin, että vauvan oli TARKOITUS meille tulla. Mutta en osaa itse niin isoja päätöksiä tehdä ja pelkään, että teen vääriä päätöksiä. On/off jatkuu siis jatkumistaan..katsotaan joskus mitä tapahtuu. Luultavasti jos vitkuttelen tosi pitkään, tulee se harmittamaan myöhemmin.. Jotenkaa en usko että ainakaan siinä vaiheessa haaveilisin uutta vauva rumbaa, kun ensimmäinen on jo oikeasti iso..

Oon aatellu että jos vaikka tästä kierrosta oltais ilman ehkäsyä. Ei yritetä, eikä yritetä olla yrittämättäkään. Hmm... Jos sitä vaan tulisi raskaaksi niin loppuisi ainakin tää pohtiminen ja on/off haluaminen, sitten se olis niinku haluttava ja päätös jo tehty.

 

[kyll kyll]

IHANAA..meitä on muitakin..täällä on aivan samat olotilat..välillä haluun ja sit taas en..nyt ekamuksu on 1,5v ja pari kk.alettiin "yrittämään" ekatkerrat ilman ehkäisyä oli et voi voi entäpä jos..sit taas ihanaa jos sitä oliskin raskaana,,kun ekalla ei tärpännyt ni rupes miettimään et MIIIX..haluun haluun ja siitä sit on tullut se tunne että kyllä saa toinen tulla vaikka välillä onkin se epävarmuus

ET ole omituinen ku meitä on muitaki tsemppiä tulevaan

 

[ap.]

No tänään taas oli ihan pakko ottaa puheeks kun ukko tuli töistä kotiin Ja kyllä meilläkin taas sellanen olo että sais tulla kyllä Mut katotaan taas, huomenna varmaan taas joku ristiriitanen tunnevyöry valtaa ja taas tulee tunne et kannattaakohan. No, mennään hetken mielijohteella. Jos sitä näin eläis niin tiiän jo itestäni sen että sitä vaan aina miettis et kannattaako nyt ja se jäis saamatta varmuudella ainakin... Olishan se niin ihana... Äsken iltakävelyllä näin sellasen naisen menevän kioskille iiiihan super pieni vauva sylissä.. *HUOH* sydän sulaa tälläsissä hetkissä...

 

[ap.]

Mulla muutes vauvakuume aina pahenee syksyisin.. Että kun alkaa illat pimenee ja kynttilät kotona palaa jne jne .. ja ihanat kesäillat rannalla miehen kanssa.. Tietyt tilanteet noin muutenkin saa haaveet laukkaamaan. Mutta kyllä se arki aina posauttaa silti maanpinnalle.

 

[MarieHos]

Täällä kanssa!

Esikoinen on nyt 2v3kk, kuopus 10kk. Esikoisen syntymän jälkeen iski hirveä vauvakuume, ja annettiinkin toisen tulla kun oli tullakseen. Raskauduinkin kun esikoinen oli 4kk, mutta se meni kesken. Ei tämä hiukan isompi ikäero pahitteeksikaan ollut

Nyt olen ON/OFFeillu vauvakuumeen kanssa. Järki sanoo että ei, sillä kuopuksen vauva aika oli rankka. Nyt kun alkaa helpottaa, niin ihan idioottimaista se olisi kolmatta putkeen vääntää. Ja toisaalta työelämäkin taas vähän houkuttelisi (kun kuopus on vähintään 2v). Kotona oltu jo ihan tarpeeksi..

Mutta sitten taas, kun kuulin siskoni olevan taas raskaana, se vauvakuume nousee pintaan. Tekisi mieli kasvattaa sitä mahaa, tuntea niitä potkuja ja erityisesti odottaa sitä uutta vauvaa. Vaikka raskausajoista en ole nauttinut, niin se odottaminen ja jännitys.
Olenkin järkeillyt tämän niin, että kolmatta lasta en halua vielä, mutta haluaisin olla raskaana, jännittää lapsen sukupuolta ja synnyttää. Kyllä, synnyttää!
Mutta ei vielä. Jos sit muutaman vuoden päästä..