H
H
"hui"
Vieras
H
hoihoihoi
Vieras
[QUOTE="hui";24312962]Kommentti siis Bluelle.[/QUOTE]
Onneksi moni hoitoalan yli-ihminen on sanonut itsensä irti ja lähtenyt täysin erialalle töihin. Niin teen minäkin, kunhan vauva on hiukan vanhempi. Työnantajat, jotka vetää alaiset työuupumukseen , jää ilman työntekijöitä.
Onneksi moni hoitoalan yli-ihminen on sanonut itsensä irti ja lähtenyt täysin erialalle töihin. Niin teen minäkin, kunhan vauva on hiukan vanhempi. Työnantajat, jotka vetää alaiset työuupumukseen , jää ilman työntekijöitä.
S
sisar rento
Vieras
Olen ollut töissä monessa palvelutalossa ja vuodeosastollakin. Nyttemmin teen töitä hammashoitajana, mutta muistoissa ovat ne kokemukset vanhusten parissa.
Olin juuri valmistunut hoitaja täynnä auttamisen halua. Olin päättänyt, että minä annan aikaani vanhuksille, teen kaikkeni luodakseni kiireettömän ilmapiirin. Olinkin pidetty hoitaja, sain positiivista palautetta vanhuksilta ja muilta hoitajilta.
Hyvin pian huomasin, kuinka epärealistiset olivat suunnitelmani. Nälissäni ja pissahädässä kiirehdin hiki hatussa paikasta toiseen, näin joutuivat toisetkin hoitajat tekemään. Itku kurkussa jouduin lähtemään vanhuksen huoneesta, riittämättömyyden tunne kurkkua kuristaen, toisen hoidettavan luokse.
Vaikka en kauaa ehtinytkään yhden vanhuksen luona viipyä, onnistuin kuitenkin luomaan siitä lyhyestä hetkestä kiireettömän ja turvallisen tuntuisen. Tästä siis sain paljon kiitosta työssäni. Perushoidon tein aina niin hyvin kuin osasin.
Vaikka teenkin nyt muuta työtä, kaipaan välillä vanhustyötä. Karvat nostaa pystyyn aina sellaiset mielipiteet, joissa hoitajia vähätellään ja vaaditaan mahdottomia. Oman kokemukseni pohjalta voin kertoa, että suurin osa hoitajista tekee työtä sydämellään.
Esim. eräässä palvelukodissa oli muutamia vanhuksia, joiden omaiset eivät koskaan käyneet heitä katsomassa. He olisivat tarvinneet vatsan toimintaa edistävää lääkettä, mutta omaiset eivät katsoneet sitä tarpeelliseksi. Hoitajat ostivat heille _omilla rahoillaan_ kyseistä lääkettä. He lisäksi toivat kotoaan vanhoja vaatteitaan ja torkkupeittojaan ym. näille hylätyille vanhuksille. Jos tämä ei ole aitoa välittämistä, niin mikä sitten on?
Olin juuri valmistunut hoitaja täynnä auttamisen halua. Olin päättänyt, että minä annan aikaani vanhuksille, teen kaikkeni luodakseni kiireettömän ilmapiirin. Olinkin pidetty hoitaja, sain positiivista palautetta vanhuksilta ja muilta hoitajilta.
Hyvin pian huomasin, kuinka epärealistiset olivat suunnitelmani. Nälissäni ja pissahädässä kiirehdin hiki hatussa paikasta toiseen, näin joutuivat toisetkin hoitajat tekemään. Itku kurkussa jouduin lähtemään vanhuksen huoneesta, riittämättömyyden tunne kurkkua kuristaen, toisen hoidettavan luokse.
Vaikka en kauaa ehtinytkään yhden vanhuksen luona viipyä, onnistuin kuitenkin luomaan siitä lyhyestä hetkestä kiireettömän ja turvallisen tuntuisen. Tästä siis sain paljon kiitosta työssäni. Perushoidon tein aina niin hyvin kuin osasin.
Vaikka teenkin nyt muuta työtä, kaipaan välillä vanhustyötä. Karvat nostaa pystyyn aina sellaiset mielipiteet, joissa hoitajia vähätellään ja vaaditaan mahdottomia. Oman kokemukseni pohjalta voin kertoa, että suurin osa hoitajista tekee työtä sydämellään.
Esim. eräässä palvelukodissa oli muutamia vanhuksia, joiden omaiset eivät koskaan käyneet heitä katsomassa. He olisivat tarvinneet vatsan toimintaa edistävää lääkettä, mutta omaiset eivät katsoneet sitä tarpeelliseksi. Hoitajat ostivat heille _omilla rahoillaan_ kyseistä lääkettä. He lisäksi toivat kotoaan vanhoja vaatteitaan ja torkkupeittojaan ym. näille hylätyille vanhuksille. Jos tämä ei ole aitoa välittämistä, niin mikä sitten on?
Mua ahdistaa työssä, erityisesti kotihoidossa, se kun ei ole aikaa vanhuksille. Kotihoitokin on sellaista että pitää mahdollisimman äkkiä tehdä ja käynti kestää 5min. Vaikka sitä haluaisi istua kahvikupin ääreen juttelemaan vanhuksen kanssa, niin ei ole aikaa. Jos jäät juttelemaan, olet myöhässä seuraavasta paikasta ja taas omaiset valittaa. 
Työntekijöitä ei palkata lisää kun kunnalla ei ole varaa.
Hoitoala on kutsumusammatti, ja luulin että tosiaan saan olla tekemisissä vanhusten kanssa joista pidän hyvin paljon. No joo, toki saa olla tekemisissä mutta kun kaikki pitää tehdä kuin liukuhihnalla. Ahdistavaa.
Työntekijöitä ei palkata lisää kun kunnalla ei ole varaa. Hoitoala on kutsumusammatti, ja luulin että tosiaan saan olla tekemisissä vanhusten kanssa joista pidän hyvin paljon. No joo, toki saa olla tekemisissä mutta kun kaikki pitää tehdä kuin liukuhihnalla. Ahdistavaa.
H
hoihoihoi
Vieras
Niinpä, kiitosta saan itsekkin, kun olen vanhukselle ystävällinen ja kiirettä en heille näytä.. alalle lähdin samoin ajatuksin, hoidan heitä yhtä hyvin, kuin oman vaarin. Nyt uupunut, väsynyt... ja niin myös työkaverit. Riita tulee, kun pomo pyytää jäämään tuplavuoroon " kun ketään sijaista en saa töihin". Kotona olisi pieni lapsi, joka odottaa äitiä kotiin.
Ja tosiaan, yleinen kuva on jotenkin sellainen että hoitajat ovat ihan vittuuntuneita työhönsä ja vanhuksia ei kunnioiteta ollenkaan. Näitäkin on kyllä, niin kuin varmaan joka ammatissa, mutta suurin osa on sellaisia jotka oikeasti rakastavat työtään ja vanhuksia ja haluavat tehdä kaiken niin hyvin kuin mahdollista.
K
"kääk"
Vieras
ja kun hoitohenkilökunnasta on huutava pula, lähihoitajaksi pääsee lähes kuka vaan ja se kyllä näkyy sit siellä hoitotyössä :/ olen törmännyt muutamaan niin epämiellyttävään lähihoitajaan, että erään nuoren mieshoitajan käytöksestä tein jopa valituksen...
H
hoihoihoi
Vieras
Uskotko, että kun tekee vaikka 8 päivää putkeen ja siihen vaikka yhden tuplavuoron (aamu 7-ilta 21). Niin kaikki ei jaksa olla ystävällisiä, kiire ja kireys tekee tehtävänsä. Meilläkin vanhimmat työntekijät (ei kaikki) on aika ärtyneitä- joskus heidän ärtymys meinaa tarttua. Täällä tuo huonompi osasto oli välillä vielä tiukemmalla ja aina sen puolen työntekijät muuttui kireiksi ja ärtyisäksi.. ymmärrän heitä, kun meidänkin osastolla työntekijöitä on sairastunut työuupumukseen. Sen osaston taakkaa kevennettiin työnkierrolla, eli kukin vuorollaan käy siellä väsymässä. No, kuinka sairaslomalaista paikataan, muut tekee ylimääräistä (vaikka ovat väsyneitä). No, siitä sitten saikkulaisen olo vain pahenee, kun tietää että muut todella raataa.
Y
yyhoo
Vieras
Juurikin näin, sillä palkan takia tuota ei kannata tehdä...
Kyllä suurimmalla osalla vanhustyöhönkin on se kuuluisa kutsumus ja sillon he tekee sitä sydämellään ja antaa kaikkensa, minkä suinkin kykenenee ja mihin päättäjien puolesta annetaan mahdollisuus. En tiedä mitä tarvis tapahtua, että päättäjät ymmärtäisivät, kumpi tulee loppupeleissä halvemmaksi, näännyttää hoitajat toisensa jälkeen resurssipulan takia pitkille sairaslomille, vai antaa lisää henkilökuntaa... Toki meissäkin on paljon vikaa, kun suostumme tekemään niitä tupalvuoroja ja antamaan periksi, mutta kun ei ole sydäntä olla tekemättäkään, kun tietää mitä sitten tapahtuu tai paremminkin jää tapahtumatta, jos jonkun joutus jättämään sinne yksin 16 kanssa, joista kuitenkin suurin osa on kahden autettavia...
Ä
äiti 45 v
Vieras
Mummoille ei yleensäkään pidä antaa rauhoittavia/ unilääkkeitä. Vanhan ihmisen metabolia ja lääkeaineinteraktiot jne..., mutta hoitajille ei näistä kannata luennoida. Ei ne ymmärrä. Uskotte vaan kun lääkäri näin sanoo. Toivottavasti sanoo?
Sängyn laitoja ei myöskään pidä nostaa ylös. Rauhoittavilla sekoitettua mummoa ei laidat pidättele, kaatuu vain varmemmin kun sekopäänä kapuaa laitojen yli. Ja selväpäiset mummot eivät laitoja tarvitse.
Ja totta hitossa vanhaa ihmistä huimaa! Ja etenkin jos niitä mömmöjä syötetään kourallinen päivässä, mutta huimaa vanhusta muutenkin. Kuuluu vähän niinkuin "taudin kuvaan". Eli luonnollisesti tarvitsee jonkun vierelleen kun menee vessaan! Se ei ole mummon päänsärky, mitäs siihen vierelle hoitaja ehtii tai löytyy. Mikä palvelutalo/ vuodeosasto se sellainen on, jossa ei edes kusireissuja osata hoitaa ilman, että potilas joutuu hengenvaaraan (mitä kaatuminen mummoille aina on)? Tuskin siellä sitten mikään muukaan hoito tai hoidettava asia onnistuu jos rakon tyhjennyskin jo on ylivoimainen ponnistus hoitohenkilökunnalle.
Mä ymmärrän miten rankkaa hoitajan työ on. Mutta sitä en ymmärrä, että suostutaan vuodesta toiseen tekemään tuota samaa hommaa kiireessä, tyytyen huonoihin työoloihin ja unohtaen lopulta, mikä oli se syy lähteä siihen työhön. Monilla naisvaltaisilla aloilla näin on. Miksei me osata vaatia kunnon työoloja? Kun pistettäisiin kunnon barrikaadit, niin ehkä se johto ynnä muut tajuaisivat ettei ilman hyviä hoitajia (siivoajia, asiakaspalvelijoita, tarhatätejä yms.) ole järkeä koko hommassa. Suostutaan, suostutaan, suostutaan vaan kaikkeen oman kunnon ja asiakkaiden tyytyväisyyden uhraten. Onko tässä mitään järkeä?
Mutta samalla mä en ymmärrä sitä, että haukutaan asiakkaita. Itse ollut aspahommissa ja oppinut sen, että kusipäitä löytyy kyllä, mutta ei niitä voi yleistää ja aina etsiä syitä huonoon vointiin muista. Kun työstä nauttii ja suurin osa asiakkaista ihania, niin kyllä se palkitsee ja jaksaa sitä hommaa. Kyllä huomaa hyvin kuka nauttii ja kuka 'luulee' nauttivansa työstään. Ja jos ei itse osaa/halua vaikuttaa pomoihinsa, niin sitten ei voi sitä sysätä muillekaan.
Se on kurjaa, että toiset vanhukset vain hylätään hoitokotiin. Mutta ei taas pidä yleistää. Suurin osa sijoitetaan sinne, koska omat voimavarat eivät riitä enää hoitamaan vanhusta omien asioiden ohella. Moni haluaa kumminkin sille rakkaalleen hyvät olot ja vähiten kärismystä viimeisillä hetkillä. Ja voihan se joskus vaikuttaa, että omaiset vaativat liikoja. Eivät he kaikki kumminkaan ymmärrä/tiedä, miten vähän teitä on hommissa ja kuinka monta vanhusta joudutte hoitamaan. Eikä se omaisten asia olekaan pohtia teidän työolojanne, vaan sitä vanhuksen hoitoa ja oloja ja jos tuntuu, että jokin asia on pielessä, niin hyvähän siitä on mainita.
Mutta samalla mä en ymmärrä sitä, että haukutaan asiakkaita. Itse ollut aspahommissa ja oppinut sen, että kusipäitä löytyy kyllä, mutta ei niitä voi yleistää ja aina etsiä syitä huonoon vointiin muista. Kun työstä nauttii ja suurin osa asiakkaista ihania, niin kyllä se palkitsee ja jaksaa sitä hommaa. Kyllä huomaa hyvin kuka nauttii ja kuka 'luulee' nauttivansa työstään. Ja jos ei itse osaa/halua vaikuttaa pomoihinsa, niin sitten ei voi sitä sysätä muillekaan.
Se on kurjaa, että toiset vanhukset vain hylätään hoitokotiin. Mutta ei taas pidä yleistää. Suurin osa sijoitetaan sinne, koska omat voimavarat eivät riitä enää hoitamaan vanhusta omien asioiden ohella. Moni haluaa kumminkin sille rakkaalleen hyvät olot ja vähiten kärismystä viimeisillä hetkillä. Ja voihan se joskus vaikuttaa, että omaiset vaativat liikoja. Eivät he kaikki kumminkaan ymmärrä/tiedä, miten vähän teitä on hommissa ja kuinka monta vanhusta joudutte hoitamaan. Eikä se omaisten asia olekaan pohtia teidän työolojanne, vaan sitä vanhuksen hoitoa ja oloja ja jos tuntuu, että jokin asia on pielessä, niin hyvähän siitä on mainita.
S
sisar rento
Vieras
Vaan kuinkas kävi, kun hoitajat todellakin nousivat barrikadeille? Haukuttiin sydämettömiksi murhaajiksi. Ja näkyykö se kapina palkassa nyt? Juu ei.
Tuo suostumis-kysymys on kaksipiippuinen juttu. Kun kuka ne vanhukset hoitaa, jos hoitajat todellakin kieltäytyisivät tuplavuoroista ym? Miettikää oikeasti, KUKA heidät hoitaa? Kuka hoitaa silloin, kun hoitajat nousevat niille kuuluisille barrikadeille, lakkoilevat?
Kun vaakakupissa on toisen ihmisen henki, ei siinä oikein muuta voi, kuin suostua.
Y
yyhoo
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 45 v;24313246:
Oho! Aika rankkaa syyllistämistä...
Ensinnäkin, jos ei lääkäritkään ymmärrä noista lääkkeiden yhteisvaikutuksista, vaan määrää niitä kouratolkulla, niin onko kohtuullista vaatia hoitajiltakaan tietoa, jota ei sen paremmin heidänkään koulutuksessa käydä läpi? Jos joku on tämän asian itseopioskellut, niin hienoa, mutta lääkekoulutus esim. lähihoitajilla on aika olematon. Tästäkin siis syyttävä sormi muualle, kun hoitajaan. Ja toiseksi, onko hoitajalla paljon varaa uhmata lääkäriä ja jättää niitä nappuloita syöttämättä, mitä on määrätty? Huomaa, että taas ilmeisestivauhkoaa ihminen, jolla ei ole pienintäkään käsitystä käytännön työstä. Ilmeisesti korkeasti koulutettu esimietason ihminen, joka ei ole koskaan osastolla käynytkään ( kuten meidän vk:n johatja )... Hienoja asioita luettelet, ei siinä mitään, mutta menepäs "tavallisena" hoitajana sanomaan paikan vastuuläkärille, että minäpäs en muuten noita pillereitä mummun suuhun lyö, niin saat olla aika äkkiä pakkaamassa kamojasi, eikä tarvitse lähimain töitä etsiä. Eli tässäkin asiassa ollaan aika puun ja kuoren välissä. Vaikka olis tietoakin, niin hanakalasti toteutettavissa... Kyseenalaistaa ja neuvotella toki aina voi, mutta "itku kurkussa" saat yleensä palata jakamaan niitä mitä ihmeellisempiä coctaileja. : /Kyllä niitä nostellaan muutenkin, kun "sekopäisten" mummujen takia. Niitä nyt ei ole kuin pari hassua hoitolaitoksessa ja muilla se usein on muuten perusteltu syy. Esim. jos kovinkin lihavasta mummusta tai vaikka muuten vaan levottomasta nukkujasta ( vaikka olis kuinka selväpäinen ) kyse ja se kääntyykin vähän huolimattomasti kyljeltä toiselle, niin totta hitossa silloin on perusteltua nostaa se laita ylös, ettei se mummu ole siellä lattialla sen takia ja sitten on lonkat murusina ja tulee muita ongelmia. Hurjaltahan se näyttää ja kuulostaa, mutta kyllä sillä ajatellaan ihan niiden vanhusten turvallisuutta ja kyllä meillä ainakin osataan ajatella, kuka niitä laitoja tarvitsee ja kenelle se on turvallisuusriski. Jos tosiaan vanhus on "sekopäinen" tai joka muuten kuljeskelee yöllä, niin ei niitä laitoja todellakaan laiteta silloin, koska se tosiaan on enemmän turvallisuusriski, kun laidat alhaalla.
Mä en ymmärrä tätä stereotypiaa "tyhmistä" hoitajista, jotka ei muka koskaan tiedä mistää mitään, eikä osaa ajatella, mitään, eikä sen paremmin halua mitään tehdäkään. Joka työpaikkaan ja alalle osuu mätämunia, kuten hoitajiin, mutta eikähän meistä suurin osa ole ihan fiksuja, ajattelevia ja sydämestään työtä tekeviä.
?
...............
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 45 v;24313246:
No ohos
Äiti45 ei ole kuullut, että vanhuksilla on dementtiaa. Tämä dementoitunut mummo voi olla myös liikuntarajoitteinen, mutta ei muista sitä. Hyvin suurella osalla muisti on merkittävästi alentunut, jonka takia vanhus on palvelutaloon joutunut. Hyvällä muistilla ja liikuntakyvyllä hän pärjäisi kotona esim. kotipalvelun avun turvin. Selväpäisille mummoille ei laitoja laitetakaan, mutta kun ne palvelutalojen mummot on hyvin usein niitä muistihäiriöisiä huonosti liikkuvia tai jo jalattomia.
Toki sen yhden mummon voi antaa huutaa koko yön omaa lasta paikalle, jolloin levottomuus tarttuu ja kohta viisi muuta huutaa myös. Samaan aikaan ne reilut kaksikymmentä kuuntelee muutaman huutoa, ei saa unta ja aamulla ovat todella kipeitä valvotun yön jälkeen.
Ja nuo pissareissut, jos kymmenen jalatonta haluaa samaan aikaan vessaan, kaikilla kamala kusihätä, niin ei helvetissä yövuorossa voi olla kymmentä hoitajaa..
Ja kun se kusihätä voi vanhuksella olla jopa tunnin välein. Joten siinä on niiinko pakko jo jonkun kusta vaippaan 
toivon, etten ikinä joudu hoidettavaksi noihin vanhusten hoitopaikkoihin. suomessa eläimetkin saa paremman hoidon ja eläinsuojelu ilmoitus tulee välittömästi, jos kaikki ei ole tehty millilleen oikein. en syytä suinkaan hoitajia, vaan esim. kuntaa ja jopa yksityisiä työnantajia, jotka ei raski palkata tarpeeksi henkilökuntaa
?
.......
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja isoäiti mölykylästä;24317848:
Ja meillä ainakin ongelmana on, ettei ole hoitajia tarpeeksi. Hoitajista on jo kova pula ja väsyneet hoitajat irtisanoutuu ja lähtee muihin töihin, vaihtavat alaa.
musta on jotenkin kohtuutonta, että yksi ihminen joutuu vastaamaan jopa 20 asukkaasta yksin yön seudun, vaikka potilaat nukkuu, niin siitä huolimatta
E
"elämänkevät"
Vieras
se on lohdullista, että nämä hoiturit todennäköisesti ovat tulevaisuudessa itsekin hoidettavia. elleivät sitten tee samaa ratkaisua kuin se eräs insuliinihoitaja.
?
"..."
Vieras
Mä jäin miettimään tätä kiistaa, että millaista hoitoa tarjotaan/saa vaatia.
Palvelutalossa olen töissä ja hoitajia meillä on laidasta laitaan, samoin asukkaita ja omaisiakin. Joidenkin hoitajien kohdalla ihmettelen, että miksi he vielä sitä työtä tekevät, kaikista asukkaista en pidä, mutta hoidan heidät parhaan mahdollisen kyvyn mukaan. Kyllä, jotkut omaiset ovat erittäin hankalia, mutta hoidan tilanteet ammatillisesti, kiroan vähän työkavereiden kanssa ja sitten unohdan ne tilanteet.
Omatuntoni on puhdas, koska hoidan asukkaani niin, että omaiset saisivat vaikka vieressä seistä ja olisivat tyytyväisiä. Usein perhe näkee näitä vanhuksiaan niin pienen osan ajasta, etteivät tiedä aina, mikä heille on parhaaksi. Myöskään ammattitaitoa heillä ei ole tehdä tiettyjä päätöksiä. Toki joskus ärsyttää, mutta yritän muistaa, etteivät he näe meidän arkea eivätkä tiedä, millaiset resurssit meillä on. Toistaiseksi meilläon paremmin, kuin monessa muussa paikassa: 2 hoitajaa 13 asukasta varten, joista 3 vuodepotilaita.
Paras esimerkkini siitä, että omaiset eivät aina ymmärrä mummojensa sen hetkistä tilaa, on se kun yhdelle meidän mummoista oma tyttärensä toi viime jouluna uudet kengät. Mummo ei ole kolmeen vuoteen kävellyt ilman kahta hoitajaa, puoleen vuoteen kävely ei ole sujunut enää ollenkaan ja vuodeosastolla saadun painehaavan hoito edellytti, ettei saanut istuakaan. Eli n. tämä mummo oli täydellisesti vuodepotilas, eikä ollut 4 kuukauteen kenkiä nähnytkään.
Palvelutalossa olen töissä ja hoitajia meillä on laidasta laitaan, samoin asukkaita ja omaisiakin. Joidenkin hoitajien kohdalla ihmettelen, että miksi he vielä sitä työtä tekevät, kaikista asukkaista en pidä, mutta hoidan heidät parhaan mahdollisen kyvyn mukaan. Kyllä, jotkut omaiset ovat erittäin hankalia, mutta hoidan tilanteet ammatillisesti, kiroan vähän työkavereiden kanssa
ja sitten unohdan ne tilanteet.Omatuntoni on puhdas, koska hoidan asukkaani niin, että omaiset saisivat vaikka vieressä seistä ja olisivat tyytyväisiä. Usein perhe näkee näitä vanhuksiaan niin pienen osan ajasta, etteivät tiedä aina, mikä heille on parhaaksi. Myöskään ammattitaitoa heillä ei ole tehdä tiettyjä päätöksiä. Toki joskus ärsyttää, mutta yritän muistaa, etteivät he näe meidän arkea eivätkä tiedä, millaiset resurssit meillä on. Toistaiseksi meilläon paremmin, kuin monessa muussa paikassa: 2 hoitajaa 13 asukasta varten, joista 3 vuodepotilaita.
Paras esimerkkini siitä, että omaiset eivät aina ymmärrä mummojensa sen hetkistä tilaa, on se kun yhdelle meidän mummoista oma tyttärensä toi viime jouluna uudet kengät. Mummo ei ole kolmeen vuoteen kävellyt ilman kahta hoitajaa, puoleen vuoteen kävely ei ole sujunut enää ollenkaan ja vuodeosastolla saadun painehaavan hoito edellytti, ettei saanut istuakaan. Eli n. tämä mummo oli täydellisesti vuodepotilas, eikä ollut 4 kuukauteen kenkiä nähnytkään.
Kertokaa jotain todella positiivista, ihanaa ja lohdullista jookos?
Mä aloitan lähihoitajan opiskelut toiveissa vanhustyö ensi viikolla.......
Tämä ketju pistää kyllä lannistaen :O
Mä aloitan lähihoitajan opiskelut toiveissa vanhustyö ensi viikolla.......
Tämä ketju pistää kyllä lannistaen :O
M
mn
Vieras
niin? toi on normaalia. meil tosin kerrotaan asiakkaan omaisille jo alussa millaisia sääntöjä ja toimintatapoja meillä on. ja omaisille selitetään asia niin selvästi että sen taatusti tajuavat ja jos ei ole tyytyväinen niin saaa pomon numeron joka sit sanoo sen viimeisen sanan.
Similar threads
- mielipiteitä
- Aihe vapaa 2