Esikoista kun rupesin odottamaan, mun hevosilla ratsastelu jäi jostain kumman syystä.
Sitten tulikin melkein peräjälkeen keskimmäinen ja kuopus, eikä koskaan oikein ollut 1) rahaa ja 2) aikaa.
Nyt, kiitos erään ihanan palstalaisen, pääsin uudestaan heposen selkään ja aijai sitä tunnetta taas
Hevosen selässä kun unohtuu arjen huolet.. ei pyöri päässä lasten neuvola-ajat, ei 'rahahuolet', ei pyykit, ei tiskit, ei aviomies (joo, joskus sekin ottaa päähän 
) Ainoastaan se hevonen ja kuinka sillä pitikään mennä.
Ja vaikka kroppa onkin maitohapoilla tallilla käynnin jälkeen, seuraavana aamuna luultavasti jotakin paikkaa särkee.... mutta on se sen arvoista! :heart:
Sitten tulikin melkein peräjälkeen keskimmäinen ja kuopus, eikä koskaan oikein ollut 1) rahaa ja 2) aikaa.
Nyt, kiitos erään ihanan palstalaisen, pääsin uudestaan heposen selkään ja aijai sitä tunnetta taas
Hevosen selässä kun unohtuu arjen huolet.. ei pyöri päässä lasten neuvola-ajat, ei 'rahahuolet', ei pyykit, ei tiskit, ei aviomies (joo, joskus sekin ottaa päähän ) Ainoastaan se hevonen ja kuinka sillä pitikään mennä.Ja vaikka kroppa onkin maitohapoilla tallilla käynnin jälkeen, seuraavana aamuna luultavasti jotakin paikkaa särkee.... mutta on se sen arvoista! :heart:
