On todella kurjaa kun ei osaa ottaa kohteliaisuuksi vastaan.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Ja tämä pätee kaikkien sanomiin ja sanoi mitä tahansa. Ajattelen aina et tarkoittikohan toi sitä vai oliko vaan vittuilua - ja yleensä aina käännän sen niin et olis vaan veetuilua.

Esimerkki tältä päivältä, tulin koiran kanssa lenkiltä ja mies katseli minua ja sanoi että olet kyllä hyvässä kunnossa.

Tai aamulla juuri heränneenä mies kehuu kauniiksi.

Tai että sinulla on hyvä peppu jne jne.

En vaan osaa ottaa noita vastaan ja kommentoin takas tyyliin höpö höpö tai just joo tms.

Tämä on peruja lapsuudesta kun tunsin itseni aina vaan tyhmäksi. Perheessä mollattii kaikesta ja vähäteltiin.. tyylin jos pelattiin jotain naurettiin jo valmiiksi ettet tiedä ja kun vastaa väärin niin nauretaan paskasta naurua .. en tiedä tehtiinkö sitä tietoisesti/tahallaan, mutta tuosta minulle on jäänyt mm. esiintymiskammo, joka on toisinaan niin paha, että saan paniikkikohtauksen tai jätän menemättä. (näin siis kouluaikoina)

Muistan kuinka aina sisaruksia vain kehuttiin ja minä olin se "ei niin suosittu" lapsi. Olin aina kaiken pahan alku ja juuri ja aika usein kaikki syyt meni minun niskoille.
Minulle vitsailtiin usein että olenkohan oikeasti edes tätä perhettä vai olenko ulkoavaruudesta.
Ja kaikkein pahin oli se (muistan sen vieläkin hyvin, koska näin siitä lapsena usein painajaisia) kun minulle sanottiin että sinut pitäisi myydä mustalaisille. Oli tarkoitettu mukamas vitsiksi.

Tämmöistä.. on vaikka mitä muutakin mutta ei kukaan jaksaisi lukea niin pitkiä tarinoita.


Kysymys siis oli se kuinka saisin oman itsetuntoni takaisin jota tuskin on koskaan ollutkaan.?
 

Yhteistyössä