On vaikea ymmärtää ystäviä jotka

[vieras]

Et ole haaveillut perheestä ja lapsista, joten minusta olet vähän eri asemassa sitten kuin nuo kaverisi. Tietenkään et kokenut, että sinulta olisi mitään puuttunut. Mutta minäpä koen, koska haaveilen noista asioista ja olen niistä haaveillut jo pitkään.

En vain keksi tässä elämäntilanteessa mitään muutakaan saavutettavissa olevaa asiaa, mitä haluaisin edes kymmenesosan tuosta. Joten on todella vaikea nauttia tästä hetkestä. Toki siis pienistä asioista nautin, vaikka tänään metsälenkistä ja kauriiden näkemisestä ja kaverin tapaamisesta. Mutta eivät ne riitä elämän sisällöksi kun iso kuvio on pielessä ja toisekseen todella pitkään aikaan noihin hienoihin hetkiin ei ole kuulunut mitään sellaista, mikä ei olisi minulle yhtä mahdollista perheellisenäkin (tai jopa vieläkin antoisampaa siinä tilanteessa). Terveydestä olen onnellinen myös, mutta tuskin se perheellistyessäkään mihinkään katoaisi.

Olisin tosi kiitollinen, jos joku keksisi, mistä voisin saada tyytyväisyyttä elämäntilanteessa, joka on kaikkea muuta kuin se, mitä elämältäni olen halunnut.

 

[vieras]

Aikoinaan kun olin sinkku, niin yhdessä vaiheessa alkoi tuntua tosi epätoivoiselta. Tuntui, etten IKINÄ löydä sitä miestä.. Murheen murtama olin.. Sit vaan tajusin, että jos en itse itsekseni onnellinen, niin mitä ihmettä mulla on tarjota sille mun unelmieni miehelle.. Olisinko sittenkään onnellinen? Ei se toinen ihminen sitä onnea tuo, itsestään se onnen tunne on löydettävä.

Mä olen perusonnellinen arkeeni, olen rakentanut sen niin kivaksi kuin näistä palikoista nyt on mahdollista. En odota, että kukaan tulisi ja pelastaisi mut ankeudelta, tylsyydeltä ja yksinäisyydeltä. Mutta yksineläminen ja lapsettomuus ei ole sitä, mitä pohjimmiltani haluaisin. Jos mulla olisi lapsia (tai jos olisin niin nuori, että aikaa niiden saamiseen olisi vaikka miten), luultavasti en haikailisi niin miehen peräänkään.

Toisin kuin moni tässä keskustelussa, en ole kyllä suhteessa ollessani sekuntiakaan haikaillut sinkkuelämän perään. Paskassa suhteessa ehkä olen toivonut, että meillä menisi paremmin, mutta se lienee aika luonnollista. Oikeasti kokemuksesta tiedän, että osaan olla tyytyväinen todella vähäisiin asioihin, joita kaikki muut pitävät ihan jokapäiväisinä, jos elämä vaan mitenkään tuntuu siltä, että se on omassa hallussa ja se olennaisin löytyy.

 

[ap]

Eli olet onnellinen. Se on hyvä. Eli et ole kuvailemani nainen. Haluaisit perustaa perheen mutta olet onnellinen ilmankin? On ihana asia jos et huoli ketä tahansa. Olen liikaa nähnyt naisia joista huonossa suhteessa tulee oman minänsä varjokuvia, tahdottomia käveleviä aaveita.
En halua loukata sinua, en edes tunne sinua, toivon että toiveesi toteutuu. Unelmista ei pidä koskaan luopua. Pyydän anteeksi jos pahoitin mielesi.
Naiset joista puhuin, ystäväni, eivät olleet tyytyväisiä elämäänsä ilman miestä. Toinen heistä halusi miehen koska halusi lapsen.

 

[vieras]

Emmä niin onnellinen kuitenkaan ole, ettenkö valittaisi todella usein siitä, kun ei ole miestä tai lasta. Tai ajattelisi salaa mielessäni, että ydinperheellisillä hyvissä suhteissa olevilla tuttavillani ei kyllä olisi varaa valittaa mistään

Eli tää on vähän samanlaista kituutusonnellisuutta, kuin että jos halvaantuisin ja joutuisin vuodepotilaaksi niin etten voisi tehdään juuri mitään niistä asioista, mistä pidän. Niin varmaan yrittäisin sopeutua niin hyvin kuin voin ja löytää kaikkea kivaa ja onnenaiheita siinäkin elämäntilanteesta, yrittäisin mm. ylläpitää ystävyyssuhteita ja alkaisin vaikka maalata suullani tauluja kun työkyvyttömänä olisi aikaa, mutta tuskin se minusta silti alkaisi tuntua ikinä ihan täydeltä elämältä tai veisi täysin pois katkeruutta terveitä kohtaan.

Mutta kiitos kuitenkin!

 

[Liekki]

Ystäväni on tuuliviiri. Itkee miesten perään kun kaipaa läheisyyttä, sitten kun löytää itselleen kivan kaverin niin ei kelpaakaan. Olen analysoinut tämän jonkinlaiseksi metsästysleikiksi. Kiva jahdata ja vähän niinku melkein seukkaa, mut sit ei kuitenkaan ku harmaata arkea pukkaa.

Alkaa menemään härmo kun kuuntelee niitä valittamisia ja "Sulla ei sitten ole mitään valittamista kun sulla on mies!". TAI "Sulla ei sitten ole mitään valittamista kun sulla on niin vakaa parisuhde!".

 

[juu]

kyllä minä tajuaisin sen valituksen. kuitenkin takaraivossa olisi pelko siitä että mitä jos ei koskaan tule ketään.
jos olisi tieto että jossain vaiheessa joku mies tulee kohdalle jonka kanssa saa sen lapsen ja perheen niin kivahan se olisi nauttia omasta rauhasta ja käyttäää rahansa ja aikansa vaan itseensä. mutta ei se olisi kivaa ikuisesti.

ihan sama asia työttömällä. kivahan se olisi pitää lomaa (varsinkin ansiosidonnaisella) jos tietäisi että kohta on taas töissä, esim. puolen vuoden päästä on työpaikka varma ja tiedossa ja odottaa. mutta helvettiä se on olla ja kituuttaa kun ei ole varmuutta saako koskaan töitä.

siis sama juttu että joku työssäkäyvä sanoo että on se kivaa olla lomalla lasten kanssa kotona. no totta helvetissä se on kivaa vaihtelua olla kotona lasten kanssa kun tietää että rahaa tulee koko ajan ja on se työ johon palata.

kun taas voi olla epätoivoista olla kotona lasten kanssa jos ei ole varmuutta mistään ja jos haluaisi että olisi työ/koulu

 

[vieras]

^ Just näin, joku ymmärsi täysin asian ytimen.

Liekki, mistä tiedät onko ne ystäväsi kumppanit sitten hänen mielestään kuitenkaan olleetkaan niin kivoja kavereita?

 

[MorbidMama]

Kun ihmiset eivät koskaan osaa tyytyä siihen mitä on..... :heart:

 

[vieras]

Jos te ette osaa olla tyytyväisiä hyvän mieheen ja lapsiin, ei se tarkoita etteikö muut osaisi jos heillä olis sama tilanne.

Ja siis kyllähän jokainen väsyy ja valittaa joskus, mutta ei se silti tarkoita, etteikö pohjimmiltaan olisi kiitollinen ja tyytyväinen siitäkin mitä on.