Ongelma nimeltään Anoppi

[turhautunut]

Kuinka te suhtautuisette anoppiin joka ihmettelee turvonnutta vatsaa synnytyksen jälkeen ja huomauttelee siitä muille ihmisille? Naureskelee vaatteillle(tapahtunut kerran omalle kohdalle). Muiden ihmisten vaatteillle naureskelee myös. Kertoo koska vauvan vaippa pitää vaihtaa ja muutenkin huomauttelee kuinka esim. isi ei osaa hoitaa jne.

Nyt asiasta on mainittu anopille ja hän vaan ihmetteli kuinka se niin voi tuntua pahalta minusta kun hän puhuu niin toisellekkin miniälle. Odotin edes anteeksi pyyntöä, mutta ei. Anoppi on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olen huomannut hänessä piirteen, joka viestii ettei hänessä ole mitään vikaa. Minulle ei puhu mitään jos olen "yksin", mutta heti jos on muita sukulaisia tai mieheni läsnä niin kyllä sitä juttua sitten riittää. Kuinka voisin sanoa anopille, että nyt riittää???

En hakuaisi olla missään tekemisissä hänen kanssaan ja toivoisin, että hän tulisi sitten käymään kun mieheni olisi myös kotona. Mutta onko hän niin tyhmä, ettei ole tajunnut että kun en paljoa puhu hänelle, niin en kaipaa hänen seuraa. Väkisin vaan tunkee kylään ja vielä ilmottamatta. Tämä kaikki on johtanut siihen että saan melkeinpä paniikkikohtauksen kun huomaan kuka on oven takana. Sydän alkaa hakkaamaan ja kädet tärisemään. Ja tämä kaikki johtuu siis vain ja ainoastaan hänen käytöksestään minua kohtaan.

Olenko vain yliherkkä tälläiselle ja kuinka voisin vain unohtaa ja antaa asioiden olla? Kuinka voisin olla takertumatta sanoihin, jotka eivät varmasti aina tarkoita sitä pahinta?

 

[myy]

Mun anoppi oli ihan samanlainen. Sitten selvis sillä olevan alzhaimer, eli ei enää osannut korrektisti käyttäytyä... siis ei ole vieläkään missään lukkojen takana kuitenkaan, mutta sairaus muutti hänen persoonansa entistä häijymmäksi. Yritä vaan ajatella, että muut kyllä tajuaa hänen olevan idiootti ja anna hänen laukoa mitä tykkää. Itse en lähtenyt samaan kilpaan hänen kanssaan ennen diagnoosia enkä varsinkaan sen jälkeen.

 

[elämä kantaa]

älä avaa ovea jos pystyt tekee sen huomaamatta...

meillä anoppi tulee aina myöhässä jos tulee kylään, viimeks piti tulla klo 11 ja klo 11.40 soitin missä ootte niin niil kuulemma kesti viel puol tuntia. sanoin että me lähdetään nyt päiväunille ulos vauvan kanssa, mies oli kotona mut ne halus vauvan nähdä. sit ku tulin takas ni sanoin ettei vauva jaksanut olla hereillä kun odotettiin niitä klo 11ksi enkä laittanu silloin nukkuu sentakia. ne ei edes pahoitellu myöhästymistään. tosi epäkohteliasta!

 

[huh]

Tuttu juttu ja se ei ikinä siitä miksikään muutu. Mä en enää vastaa puhelimeen jos siellä on anoppi. Yks kerta mulle vaan valaistui, ettei mulla ole velvollisuuksia kuunnella sen ihmisen valitusta ja kiukkua.

Helpotti kummasti, kun sen tajusin =)
Miehen on oltava asiassasi mukana, miksi se ei sano äidilleen??

 

[vieras79]

Onneks mua on siunattu aivan ihanalla anopilla.Ei puutu meidän elämään ja ymmärtää pitää mölyt mahassa.

 

[ap]

älä avaa ovea jos pystyt tekee sen huomaamatta...

Jos en oo kotona, niin anoppi soittaa oven takaa vielä varmistaakseen olenko varmasti jossain muualla. Ei siis usko jos ovea ei avata. Kertaakaan en ole jättänyt avaamatta ovea...pitäis varmaan

 

[PahaSilmä]

Ala sanomaan takaisin. Ihmettele sinä hänen makkaroitaan ja hiuksiaan, vaatteitaan ja ihoaan. Anna tulla ihan täydeltä terältä!

 

[miniä]

Ei mun mielestä kenenkään tarvi kuunnella moista löpinää. Jos mun anoppi ei osaisi käyttäytyä, en olisi tekemissä. Enhän minkään lauo totuuksia hänen ulkonäöstään tms...

 

[MargeSimpson]

älä avaa ovea jos pystyt tekee sen huomaamatta...

Jos en oo kotona, niin anoppi soittaa oven takaa vielä varmistaakseen olenko varmasti jossain muualla. Ei siis usko jos ovea ei avata. Kertaakaan en ole jättänyt avaamatta ovea...pitäis varmaan

Jätät vaan avaamatta, jos ei puhetta usko. Niin meilläkin pakko tehdä erään ihmisen kanssa. Ihan sama vaikka tietää, että ollaan kotona, ketään ei ole pakko ovesta päästää sisään.

 

[Viblsp]

Ala sutkautella takaisin. "Ei sullakaan mikään nätti mahamakkara ole" jne. Ja jos meinaa tunkea väkisin kylään, sano että tulee vain kutsuttuna. Miksi se on niin vaikea sanoa suoraan ja niin, että varmasti uskoo?

Sori, mua jotenkin pistää sapettaan aina kun joku valittelee jonkun käytöstä, eikä kuitenkaan uskalla sanoa takaisin samalla mitalla ja kunnolla. :/

 

[Sitruuna]

Ala sutkautella takaisin. "Ei sullakaan mikään nätti mahamakkara ole" jne. Ja jos meinaa tunkea väkisin kylään, sano että tulee vain kutsuttuna. Miksi se on niin vaikea sanoa suoraan ja niin, että varmasti uskoo?

Sori, mua jotenkin pistää sapettaan aina kun joku valittelee jonkun käytöstä, eikä kuitenkaan uskalla sanoa takaisin samalla mitalla ja kunnolla. :/

Peesi, samaa mieltä! :wave:

 

[kokemusta on]

Ihan ehdottomasti sinun pitäisi kertoa miehellesi, miten haluat hommien menvän ja miehesi pitäisi sitten kertoa anopille uudet pelisäännöt. Ei sinun tarvitse yksin kestää tuollaista!
Meillä katkesi välit mieheni appivanhempiin kokonaan, kun anoppi muuttui lapsen syntymän jälkeen ihan hirviöksi. Mieheni ei heti tajunnut tilannetta, joten minä annoin itse tulla oikein kunnolla. Sen jlkeen ei anopista ole kuulunut yhtään mitään. Mieskin on sen jälkeen ollut perheensä puolella ja pitänytkin hienosti minun puoliani. Yksin ei kenenkään pitäisi tuollaista jaksaa!
Jossain vaiheessa aan mitta tuli täyteen, joten usko pois, ei tuollaista jaksa loputtomiin. Ja miksi sinun pitäisi jaksaa anoppia silloin kun miehesi ei ole kotona, tuskin hänkään sinun vanhempiesi kanssa ilman simua aikaa viettää?!
Nyt toimintaan, tai saat kärsiä tuosta vielä kauan..
Tseppiä!
P.s. Meillä anopin poistumisen meidän elämästä jälkeen on perhe- ja parisuhde ollut paremmassa kunnossa kuin koskaan!! Joten se kannattaa!!

 

[ap]

Ala sutkautella takaisin. "Ei sullakaan mikään nätti mahamakkara ole" jne. Ja jos meinaa tunkea väkisin kylään, sano että tulee vain kutsuttuna. Miksi se on niin vaikea sanoa suoraan ja niin, että varmasti uskoo?

Sori, mua jotenkin pistää sapettaan aina kun joku valittelee jonkun käytöstä, eikä kuitenkaan uskalla sanoa takaisin samalla mitalla ja kunnolla. :/

Peesi, samaa mieltä! :wave:

Kun sitä on itse niin arka sanomaan toisille takasin, kun ei haluais loukata. Ja vaikka nätisti sanoisi, niin se ei mene perille. Kun luonteeltani en ole semmoinen, joka laukoo totuuksia tosta vaan.

 

[ap]

Ihan ehdottomasti sinun pitäisi kertoa miehellesi, miten haluat hommien menvän ja miehesi pitäisi sitten kertoa anopille uudet pelisäännöt. Ei sinun tarvitse yksin kestää tuollaista!
Meillä katkesi välit mieheni appivanhempiin kokonaan, kun anoppi muuttui lapsen syntymän jälkeen ihan hirviöksi. Mieheni ei heti tajunnut tilannetta, joten minä annoin itse tulla oikein kunnolla. Sen jlkeen ei anopista ole kuulunut yhtään mitään. Mieskin on sen jälkeen ollut perheensä puolella ja pitänytkin hienosti minun puoliani. Yksin ei kenenkään pitäisi tuollaista jaksaa!
Jossain vaiheessa aan mitta tuli täyteen, joten usko pois, ei tuollaista jaksa loputtomiin. Ja miksi sinun pitäisi jaksaa anoppia silloin kun miehesi ei ole kotona, tuskin hänkään sinun vanhempiesi kanssa ilman simua aikaa viettää?!
Nyt toimintaan, tai saat kärsiä tuosta vielä kauan..
Tseppiä!
P.s. Meillä anopin poistumisen meidän elämästä jälkeen on perhe- ja parisuhde ollut paremmassa kunnossa kuin koskaan!! Joten se kannattaa!!

Kiitoksia kannustuksesta, on toisaalta helpotus tietää, että en ole tässä maailmassa kuitenkaan ainoa, joka kamppailee tällasten asioitten kanssa. Kauan sulla meni, kunnes mitta tuli täyteen? Niin ja mies on kyllä minun puolella, mutta kun sille äidille on niin vaikea sanoa....