Ongelma parisuhteessa

[idal]

Mä en tiedä mitä mun pitäisi tehdä..
Enkä mä oikein tiedä miten mä tän ongelman kerron, mutta yritetään.
Suurin ongelma on arvostuksen ja kunnioittamisen puute minua kohtaan. olemme naimisissa ja meillä on lapsia.
ensinnäkin mies haukkuu minua eikä pidä oikeastaan minkäänlaisessa arvossa. Välillä tuntuu että olen kuin jokin kodinkone hänelle.
Toisekseen häntä ei pahemmin koskaan näy kotona, huitelee milloin missäkin.
Tätä asiaa tulisi niin paljon, etten saa sitä kaikkea tähän kirjoitettua.
Tämä saattaa kuulostaa että mitä hyvää meillä tässä suhteessa on, mutta ei se ihan niinkän ole. On meillä hyviäkin hetkiä, tosin nyt en vaan muista mitä Niitä kun ei ole viime aikoina ollut.
Mä en tosiaan tiedä mitä mä tekisin. Olisiko helpompaa olla yksin?

 

[rotti]

Senkin höpsökkä, Sinun pitää ansaita asemasi ja paikkasi reviirissä.

Hauku sinä miestäsi ja uhkaa viedä se koirakoulutukseen....ihan totta!

 

[ratkaisunsa tehnyt]

Noinkin lyhyestä viestistä tunnistin monta omaa ongelmaani. Minä lähden lapsien kanssa huomenna. En voi tietenkään suositella samaa ratkaisua sinulle, mutta sitä voin suositella, että menet paikalliseen perheasiain neuvottelukeskukseen. On hyvä puhua asioita jonkun ulkopuolisen kanssa. Ja kas kummaa, monta kertaa paljastuu, että se et olekaan sinä, tai sinun tekosi, jotka ovat suhteen ongelma. Älä pilaa elämääsi moniksi vuosiksi niinkuin minä tein, vaan hae asiantuntijan apua heti. Jo lastekin vuoksi. Voimia sinulle.

 

[idal]

Niin en mä yksin olisi, onhan meillä (minulla) lapset. Mutta yksin ololla tarkoitin parisuhdetta, eli yksin ilman miestä.
Molemmat ratkaisut tuntuvat vaikealta. Tuntuu vaikealta jäädä, mä en tiedä enää olenko edes onnellinen. Jonkinlaisia tunteita miestä kohtaan kuitenkin on. Mutta sen takia ei ole helppoa lähteäkään. Odotan että ehkä me saataisin tämä ratkaistua parhain päin ja että saataisiin vielä onnellinen liitto. Monesti olen yrittänyt miehelleni puhua mutta hänestä meillä ei ole mitään ongelmaa niin se keskustelu tyssää sitten siihen.
Olen monesti miettinyt menemistä keskustelemaan, mutta se tuntuu niin isolta askeleelta etten ole saanut aikaiseksi.
Mä vaan niin haluaisin että tämä toimisin, mutta kovin valoisalta tulevaisuus ei näytä.

 

[Asiat oikeilla nimillä]

"Monesti olen yrittänyt miehelleni puhua mutta hänestä meillä ei ole mitään ongelmaa niin se keskustelu tyssää sitten siihen."

Sinun täytyy siinä vaiheessa tuoda niin ponnekkaasti esiin mielipiteesi, ettei asiat ole hyvin, että miehesikin sen varmasti tajuaa. Ei kysymys, "Mitä mieltä olet suhteemme tilasta?" mihinkään johda. Sinun täytyy saada mies ymmärtämään, että sinä olet onneton ja että teidän täytyy tehdä asialle jotain.

 

[Akkah]

Monesti olen yrittänyt miehelleni puhua mutta hänestä meillä ei ole mitään ongelmaa niin se keskustelu tyssää sitten siihen.

Tuohon ansaan on niin helppo mennä.
Mutta jos sinä koet että teillä on ongelma, sano se.
Sanot: mutta minun mielestäni meidän suhteessa on ongelm(i)a, ja se häiritsee minua.

 

[Onneton ja vanha]

Sivistyneetkin miehet ovat aivan samanlaisia. Kun on hyvä olla, ei tietenkään näe ongelmaa. Kodinkonehan se vaimo on. Ei nainen voi jättää asioita hoitamatta kun perheessä on lapsia, sehän on selvää. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää yksinäinen katoamistemppu. Keskustelut eivät johda mihinkään.
Näin moni mies on pilannut elämänsä eikä paluuta ainakan meillä enää ole. Tänne jää.

 

[joobadijoo]

Jos akka on noin tympääntynyt elämäänsö liitossa, niin silloin menköön haikailemaan unelmaprinssistä! Mies kyllä pärjää!

 

[mies1]

En ottaisi kantaa ap:n asiaan, koska meillä on vain hänen versionsa. Jos häntä ei arvosteta tarpeeksi, niin mikä on asteikko? Entä jos hän on prinsessa, jolla ei nyt mikään ole hyvin. Ja miten pahalta ja raskaalta elämä voi todellisuudessa tuntua ja silti se on vielä normaalia lapsiperheen elämää. Vaihtoehdot ovat vain huonoja.

Minusta elämä on aina tasaisin väliajoin piikkisillä ruusuilla tanssimista ja miehen elämä voi olla samaa kaaosta, mutta uskoisin hänenkin haluavan perheen parasta kaikesta huolimatta.

Voimia yrityksiin, liian Helpolla EI saa luovuttaa "normaalissa perheessä"

 

[Mirkku**]

^Niin, mihin sitten vetää raja "piikkisillä ruusuilla tanssimiseen" , jos toinen kokee koko parisuhteen yhdeksi isoksi ongelmaksi ja toisen mielestä ongelmia ei ole ollenkaan... Onko siinäkään mitään järkeä?

On kai hyvä, että jollakin sentään vielä on miehistä noin hyvä kuva perheasioiden suhteen, itse kun lastentarhanopena törmään jatkuvasti tapauksiin, joita ei omat lapset oikein enää kiinnosta sen jälkeen, kun huomaavat, että lasten kanssa oleminen on oikeasti aika kovaa työtä. Todella monet isät pakenevat harrastuksiin, työhön, tv:n katseluun, melkeinpä mihin vaan hommaan, että ei vaan tarvitse olla lasten kanssa. Kaikki muu on tärkeämpää kuin omat lapset. Toki tasavertaisuuden nimissä täytyy sanoa, että naisistakin löytyy samanlaisia tapauksia.

 

[Rajansa kaikella]

ensinnäkin mies haukkuu minua
Toisekseen häntä ei pahemmin koskaan näy kotona, huitelee milloin missäkin.

Ensinnäkin, kenenkään ei tarvitse kuunnella toisen haukkumista. Sanot suoraan, ettet halua kuulla haukkua, tai mies saa lähteä. Vaihdat vaikka lukot oviin.

Toiseksi, edellytät, että hän on myös kotona tai sinä lähdet.

Yksinkertaista, mutta raja on vedettävä. Ellet tee sitä, et voi syyttää muitakaan.

 

[Mitä tehdä]

Olen seurustellut vuoden verran miehen kanssa joka ei anna minulle tarpeeksi aikaansa. Meillä on nyt seinä vastassa tämän asian takia kun olen sanonut hänelle että en voi yksinäni tätä suhdetta pitää yllä. Mies tavallaan ymmärtää mutta ei kuitenkaan tee asioiden parantamiseksi mitään, eli ei järjestä lisää yhteistä aikaa.

Kysymykseni siis kuuluu: jos miehessä esiintyy tällaisia taipumuksia jo näin alkuvaiheessa suhdetta, millä todennäköisyydellä hän koskaan muuttuu?? Ja vielä: jos ylipäätään on tällainen taipumus, millä todennäköisyydellä siitä koskaan pääsee eroon?

Eli jos mies haluaa mennä omia menojansa eikä uhraa aikaansa suhteeseen vaikka kuinka sanoo rakastavansa, ei tule niin koskaan tekemäänkään? Voiko suhteen lopettaminen saada silmät avautumaan?

 

[Päästä irti]

Olen seurustellut vuoden verran miehen kanssa joka ei anna minulle tarpeeksi aikaansa.
Eli jos mies haluaa mennä omia menojansa eikä uhraa aikaansa suhteeseen vaikka kuinka sanoo rakastavansa, ei tule niin koskaan tekemäänkään? Voiko suhteen lopettaminen saada silmät avautumaan?

Mitä tarkoittaa tarpeeksi? Joka päivä vai kerran pari viikossa?
Jos koet tulevasi laiminlyödyksi jo nyt, ei tilanne varmasti tule paranemaan suhteen edistyessä. Sinuna lopettaisin suhteen, ellei se tyydytä. Parempi katkaista välit varhain kuin liian myöhään. Mitä enemmän yhteisiä kokemuksia ehtii kertyä, sen vaikeampaa irtautuminen yleensä on.

 

[savanna]

sitä yhteistä aikaa sitten pitäisi olla? Kaikki vapaa-ajatko? Olen elänyt elämän, jossa miehellä, ei ollut minulle aikaa ja sitten yhtäkkiä sitä olikin, 24h/vrk...ja jälkeenpäin voin sanoa, että tyytyväisempi olin, kun sitä aikaa ei ollut, kuin että sitä todella oli liikaa. Minusta on ihan sama sen ajanmäärän kanssa, kunhan tuntuu todella, että meillä on yhteinen elämä. Jos tuntuu heti alkuunsa, ettei edes ajankäytöstä päästä sopimukseen, niin ongelmia tulee asiasta kuin asiasta.

 

[Kaaliperhonen]

Miksi nainen jää kotiin kodinkoneeksi? Miksi mies voi katsoa telkkaria tai harrastaa kun nainen hoitaa lapsia? Usein siksi, että nainen sallii sen. Ensin äiti ja sitten vaimo.

Nainen kuvittelee, että mies oma-aloitteisesti ottaa vastuuta ja jos (monen miehen kohdalla kun) näin ei käy niin nainen katkeroituu ja nalkuttaa, mutta on silti kodinkoneena ja hoitaa lapsia kun mies makaa sohvalla.

Jos mies ei oma-aloitteisesti tee mitään, hänet täytyy pakottaa siihen, erota tai sopeutua tilanteeseen. Alkakaa toimia niinkuin miehet: Aloittakaa itse harrastus ja ilmoittakaa miehelle, koska hänen on oltava kotona lasten kanssa. Ja sitten lähdette sinne harrastukseen tasan sillä kellonlyömällä kun sanoitte, ja jätätte loput miehen ongelmaksi. Ilmoittakaa, että nyt haluatte katsoa tämän leffan ja on miehen vuoro laittaa lapset nukkumaan. Sitten rojahdatte sohvalle ja katsotte sen leffan ja suljette silmät ja korvat lapsilta, joiden pitäisi olla jo nukkumassa ja jätätte sen miehen ongelmaksi (kun väsyneet lapset seuraavana aamuna kiukuttelevat, älä sano miehelle mitään). Jne loputtomiin... Siis yksinkertaisesti jätät miehen tehtäväksi ne asiat, joita et halua/ehdi tehdä ja oletat itsestäänselvästi hänen tekevän ne.

Tekniikan ongelma on siinä, että tyypillinen mies käyttää sitä naiseen luonnostaan ja huomaamatta, ja tyypillinen nainen on luonnostaan ja huomaamattaan helppo kohde tekniikalle. Tyypilliseltä naiselta tekniikka vaatii todellista yritystä ja lisäksi tyypillinen mies ei ole helppo kohde... Jos ei millään toimi niin kannattaa harkita vaihtamista helpompaan mieheen tai sellaiseen, joka on peremmin koulutettu jo lapsuudenkodissa ;-)

 

[idal]

En ottaisi kantaa ap:n asiaan, koska meillä on vain hänen versionsa. Jos häntä ei arvosteta tarpeeksi, niin mikä on asteikko? Entä jos hän on prinsessa, jolla ei nyt mikään ole hyvin. Ja miten pahalta ja raskaalta elämä voi todellisuudessa tuntua ja silti se on vielä normaalia lapsiperheen elämää. Vaihtoehdot ovat vain huonoja.

Minusta elämä on aina tasaisin väliajoin piikkisillä ruusuilla tanssimista ja miehen elämä voi olla samaa kaaosta, mutta uskoisin hänenkin haluavan perheen parasta kaikesta huolimatta.

Voimia yrityksiin, liian Helpolla EI saa luovuttaa "normaalissa perheessä"

Niin moni ulkopuolinenkin on minulta kysynyt että miten mä jaksan tälläistä elämää, eli muutkin ovat sen huomanneet.
Omasta mielestä tämä ei ole normaalia lapsiperheen elämää, tai ehkä siinä mielessä on kun siihen kuuluu vain äiti ja lapset, mutta normaalia perhe-elämää tämä ei ole (jos mä kaikki asiat tähän kirjoittaisin, siitä tulisi niin pitkä ettei sitä kukaan jaksaisi lukea. Toisaalta tekisi hyvää johonkin purkaa kaikki, ehkä se vähän helpottaisi).
Liian helpolla en todellakaan ole luovuttamassa, sitä en missään nimessä halua, mutta kun voimat vain eivät enää riitä pitämään tämä suhdetta yllä, niin että minäkin voisin onnellinen olla.
Mä en yksin jaksa olla se suhteen ylläpitäjä, jos toista osapuolta ei hirveästi kiinnosta.

Ja vielä joobadijoolle: Sitä en epäilekään etteikö mies pärjäis. Ja mä en halua mitään unelmienprinssiä, vaan tämän oman "prinssin".

JA kaaliperhosen viestiin, niin miksi jää? mutta meidän tapauksessa lapset jäisivät varmaan ilman ruokaa ja kulkisivat märissä vaipoissa koko päivän jos minä vain katsoisin telkkaria ja antaisin miehen hoitaa asiat.

 

[Jo on]

JA kaaliperhosen viestiin, niin miksi jää? mutta meidän tapauksessa lapset jäisivät varmaan ilman ruokaa ja kulkisivat märissä vaipoissa koko päivän jos minä vain katsoisin telkkaria ja antaisin miehen hoitaa asiat.

Anna hänen hoitaa edes muutama asia. Kuten todettu, voit ilmoittaa, että tiettynä iltana lähdet omaan menoosi ja miehen tehtävä tosiaankin on vaihtaa ne vaipat, tehdä ruoka ja panna lapset nukkumaan. Muuten asia ei lainkaan etene, jos et tuon vertaa anna hänen edes yrittää.

 

[mies1]

Sellainen piirre miehiin liittyy, kun nainen tekee kaiken itse, niin mies passivoituu ja mies passivoituu vielä enemmän, jos nain on kuin myrskynmerkki.

Tämä sama asia tulee sitten esiin lastenkin kanssa; liika holhoaminen vie aloitekyvyn lapsilta. Pyrkimyksenä pitäisi olla omaehtoinen asioihin tarttuminen. Minä kokeilisin ensin hyvällä.

 

[luruksi]

juurutettu se tapa/usko, että akka ja uuni pysyy paikoillaan, siis nainen/äiti on yhtä kuin koti. On ne perinteiset naisten ja miesten työt, kivikauden aikaiset, nainen laittaa ruuaksi sen, minkä mies on saalistanut..mutta eihän ne nyky yhteiskuntaan enää oikein sovi, kun nainenkin joutuu osaltaan "saalistamaan" ja useat pojat/miehet on kotonaan nähneet mallin, joka nojaa noihin perinteisiin. Siksihän oli yhteenaikaan kauhistus, jos joku mies sai yksinhuoltajuuden..miten se osaa ja pystyy, mutta harvoin on huononkaan äidin osaamista ja pystymistä kyseenalaistettu.Miehen yksinhuoltajana on todella pitänyt todistaa osaamisensa, naisilta sitä tuskin on koskaan osattu edes vaatia.
Tämähän näkee nykyäänkin monissa asioissa, ei tarvitse kuin jonkun pojan pyrkiä, esim sairaanhoitajakoulutukseen, niin suku on huuli pyöreänä, että onkohan se oikein mieskään, miehisyys kärsii tappion... toisinpäin, jos tyttö haluaa hitsaajaksi, niin heti katotaan, että on se vähän poikamainen, naiseus katoaa.
Kuinka monta äidit komentaa tyttöjä tekemään kotona kotitöitä, mutta pojat rassaa vaan mopojaan? Sieltä se lähtee.

 

[Kaaliperhonen]

Samaa mieltä luruksin kanssa. Onneksi minua ei ole kasvatettu stereotyyppisesti.

Jos ruoka tulee pöytään, pyykit peseytyvät ja vaipat vaihtuvat näennäisesti itsestään, niin miksi mies tekisi mitään? Ok, vaimo on välillä hapan mutta kyllä se varmaan siitä, paras lähteä pelaamaan sählyä siksi aikaa, että rauhoittuu...

Lapsi ei kuole siihen, että on hetken kauemmin märissä vaipoissa (korjatkaa jos olen väärässä). Mies taas oppii, että se huuto lakkaa vasta kun nostaa perseen ja vaihtaa vaipan. Jos nainen ryntää vaipanvaihtoon ennen kuin mies ehtii edes ajatella sitä, niin eihän miehellä ole edes mahdollisuutta vaihtaa sitä vaippaa. Jos mies on varustettu normaalijärjellä niin hän kyllä pitää lapset hengissä, vaikkei se ehkä tapahdu täsmälleen samalla tavalla kun vaimon mielestä olisi "oikein"...

 

[Raivotar]

MIES EI MUUTU! Ne on otettava sellaisina kun ne on, tai mettässä ollaan ja syvällä. Jos tapaat miehesi baarissa ja se on silmällään, niin se tulee aina oleen silmällään baarissa. Jos ensimmäiset sanat on kun suoraan jostain elokuvasta ja hurmaannut, muista että se sama tehdään vielä monesti ja monelle. Jos selityksiä tulee kun apteekin hyllyltä, saat kuunnella samaa jauhantaa aina. Jos äiti tuntuu kovin läheiseltä, sekään ei muutu, tulet olemaan toinennainen aina.
Miehen valinnassa ei pidä tehdä kompromisseja! Esim intohimo ei koskaan syty myöhemmin. On asioita jotka eivät ihmisten välillä koskaan parane, kuten seksi. Jos se on tökkivää ekalla kertaa, se on sitä aina. Tai huumori, se joko natsaa, tai sitten ei.
Ei pidä tuhlata aikaansan ihmisen kanssa joka on ihan okei. Mies on joko super tai kiertoradalle. Uskokaa n. 50 miestä läpikäynyttä, kokenutta, nelikymppistä naista =D ..ja kannatti urakoida, elämä antoi minulle aivan mahtavan miehen. Kaksi vuotta on yhdessä oltu ja ei voi muuta kun nauttia! Onnea tytöt! Älkää masentuko. Kyllä sen sopivan tietää, sen vaan tietää!