H
haikea
Vieras
Siskolla on lähes suurperhe... Neljä lasta. He rakentavat taloa ja sisko käy välillä vähän töissä ja välillä vähän opiskelee. Tekee siis ihan hirveästi kaikkea kokoajan. Aina sukujuhliin ja pinempiinkin suvun tapaamisiin kokkaa ja leipoo. Käy salillla muutaman kerran viikossa. Lapset ovat kotihoidossa.
Itselläni on yksi pieni lapsi, eikä edes miestä. Sisko ei koskaan ihan suoraan mitään sano, mutta jotenkin saan sen kuvan, että pitää mua vähän laiskana
Opiskelen, mutta aika rennolla tahdilla. Lapsi on kotihoidossa, "mutta sullahan on vain yksi". Jos otan päivällä päiväunet ja sitten lähdemme lapsen kanssa vaikka ostoskeskukseen rentoutumaan niin sisko naureskelee, että olinpa aikaansaava tänään, tulee varmaan huomenna todella kiire! Sitten kertoo mitä kaikkea on päivän aikana tehnyt. Ja mulle tulee sellainen olo, että pitäis jotenkin tehdä enemmän ja olla enemmän.
Muihin letkautuksiin kuuluu myös mm se, ettei hän koskaan alentuisi työskentelemään sillä alalla tai sillä palkalla mitä minä teen (nyt olen siitä työstä siis hoitovapaalla)
Minua harmittaa, koska olemme monella tavoin hyvin läheisiä. En vaan jaksa sitä, että jatkuvasti joudun arvostelun kohteeksi mm siksi, että "roikun palstalla kaikki illat" (no helvetti, mulla ei ole miestä kenen kanssa viettää aikaa lapsen mentyä nukkumaan...!!) "teen liian vähän päivisin" (ihan itse olen halunnut, ettei elämä ole ainaista juoksemista ja stressiä ja kiirettä. mitä vikaa siinä on?!?!)
Mankuu minua kokoajan lapsenvahdiksi kun minullahan on niin helppo elämä eikä minulla ole miestä joka kaipais yhteistä aikaa niin mikäs mua estää olemasta lapsenvahtina 3-4 iltaa kuukaudessa. Olen yrittänyt jämäköityä ja nykyään kieltäydynkin usein koska en halua kokoajan vahtia hänen lapsiaan, mutta saan siitä sitten nyrpistelyä ja piikittelyä kiitokseksi, että silti joskus suostun.
Mitä tekisitte mun tilanteessa? En haluaisi menettää hyvää ystävää, siskoani, mutta en pitkän päälle jaksa tätä. Joskus olen yrittänyt jotain asiasta puhua, mutta ei tunnu mikään minun sanomani pysyä siskolla paria päivää pitempää päässä.
Itselläni on yksi pieni lapsi, eikä edes miestä. Sisko ei koskaan ihan suoraan mitään sano, mutta jotenkin saan sen kuvan, että pitää mua vähän laiskana
Muihin letkautuksiin kuuluu myös mm se, ettei hän koskaan alentuisi työskentelemään sillä alalla tai sillä palkalla mitä minä teen (nyt olen siitä työstä siis hoitovapaalla)
Minua harmittaa, koska olemme monella tavoin hyvin läheisiä. En vaan jaksa sitä, että jatkuvasti joudun arvostelun kohteeksi mm siksi, että "roikun palstalla kaikki illat" (no helvetti, mulla ei ole miestä kenen kanssa viettää aikaa lapsen mentyä nukkumaan...!!) "teen liian vähän päivisin" (ihan itse olen halunnut, ettei elämä ole ainaista juoksemista ja stressiä ja kiirettä. mitä vikaa siinä on?!?!)
Mankuu minua kokoajan lapsenvahdiksi kun minullahan on niin helppo elämä eikä minulla ole miestä joka kaipais yhteistä aikaa niin mikäs mua estää olemasta lapsenvahtina 3-4 iltaa kuukaudessa. Olen yrittänyt jämäköityä ja nykyään kieltäydynkin usein koska en halua kokoajan vahtia hänen lapsiaan, mutta saan siitä sitten nyrpistelyä ja piikittelyä kiitokseksi, että silti joskus suostun.
Mitä tekisitte mun tilanteessa? En haluaisi menettää hyvää ystävää, siskoani, mutta en pitkän päälle jaksa tätä. Joskus olen yrittänyt jotain asiasta puhua, mutta ei tunnu mikään minun sanomani pysyä siskolla paria päivää pitempää päässä.