Toggle sidebar

Ongelmana kovapäinen koiranpentu, ikää alle 12 viikkoa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pennukas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

pennukas

Vieras
Sinnikäs pirulainen.
Ollaan nyt harjoiteltu yksinoloa. Ensin autossa, autossa yksinolo on mennyt hyvin ja nyt jätin hetkeksi kotiin yksin(toinen kerta kotona itsekseen, ekalla kerralla mies oli mennyt päästämään pennun huutaessa sen pois, vesittiköhän tämä meidän opettelun?). Sinne se jäi parkumaan.
Tuo pentu koettelee tosissaan minun periksiantamattomuuttani. Tähän mennessä olen aina ollut kovana ja pitänyt pääni.



Jätin pennun turvalliseen häkkiin, mikä on isokokoinen pennun kokoon nähden, niin luulisi olevan kiva pesäpaikka. Paikka on pennulle ennestään tuttu ja meni sinne vapaaehtoisesti oleilemaan jo samana päivänä kun kotiutui. Mutta kun häkin ovi läivähti kiinni, alkoi heti hillitön töniminen ja pureminen. TUo penikka puree häkin salpaa ihan täysiä pikkuhampaillaan. Tämä enteilee pahaa eroahdistusta, kun se on noin kiinni minussa. : /

Vai onko vielä toivoa?

Ikinä en itse tosiaan ole antanut kitinöille periksi ja tullut kutsusta päästämään pois tai tullut kutsusta luokse. Mutta tuo vain sinnillä huutaa ja äänikin on ihan hirvittävän kuuloinen. :(
 
Koira on muutenkin ihan hirveä. Ei tottele nimeään vieläkään. Ei tule luokse muuta kuin oman päänsä mukaan.
Puree ihan täysiä kiinni, eikä laske irti käskystä. Ei-sana on joten kuten iskostunut.

Kasvattajalla tuo pentu oli aivan ihana. Mutta täällä kotioloissa se muuttui ihan hirviöksi. Tekis mieli palauttaa mokoma rakki.
EI vaiskaan, kyllä kai saan sen koulutettuakin, mutta nyt tuntuu niin toivottomalta.
Tämä purkaus jo helpotti ja sain lisää itsevarmuutta tähän systeemiin. :D
 
Tuota noin. Koiranpennut nyt tuppaavat olemaan riiviöitä. Minkärotuinen koira on kyseessä? Eroahdistusharjoittelut pitää aloittaa hyvin pienillä ajoilla, jo 10 sekuntia hiljaisuutta on palkinnon arvoinen suoritus. Siitä sitten pidennetään ja harjoitusta vaikeutetaan pikkuhiljaa.

Kuulostaa siltä, ettei koiralla ole juurikaan miellyttämisenhalua. Se ei siis ole tyhmä, mutta ei tee asoita käskystä koska ei koe hyötyvänsä siitä mitään. Ja valitettavasti ei koe sinua tarpeeksi kiinnostavaksi ja johdonmukaiseksi, jotta sinua pitäisikään totella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja koiraopas:
Tuota noin. Koiranpennut nyt tuppaavat olemaan riiviöitä. Minkärotuinen koira on kyseessä? Eroahdistusharjoittelut pitää aloittaa hyvin pienillä ajoilla, jo 10 sekuntia hiljaisuutta on palkinnon arvoinen suoritus. Siitä sitten pidennetään ja harjoitusta vaikeutetaan pikkuhiljaa.

Kuulostaa siltä, ettei koiralla ole juurikaan miellyttämisenhalua. Se ei siis ole tyhmä, mutta ei tee asoita käskystä koska ei koe hyötyvänsä siitä mitään. Ja valitettavasti ei koe sinua tarpeeksi kiinnostavaksi ja johdonmukaiseksi, jotta sinua pitäisikään totella.
Click to expand...

Jos en ole kiinnostava ja johdonmukainen, niin miksi se seuraa minua kuin hai laivaa joka paikkaan? Vahtiviettiä sillä ei ole, se ei koe tarpeen, että minua pitäisi vahtia?!?
 
[QUOTE="ongelma";25857775]on kyllä siinä,että et ole tarpeeksi pomoa koiralle,vaan pentu dominoi sinua jo nyt.
Ota yhteys kasvattajaan ja kysy neuvoa sieltä .[/QUOTE]

Yrittää dominoida, kyllä mä sen huomaan. Mutta ei se sillä rääkymisellä mitään saavuta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pennukas:
Jos en ole kiinnostava ja johdonmukainen, niin miksi se seuraa minua kuin hai laivaa joka paikkaan? Vahtiviettiä sillä ei ole, se ei koe tarpeen, että minua pitäisi vahtia?!?
Click to expand...

Se seuraa sinua siksi, että kokee, ettet osaa puolustaa itseäsi. Se oikeasti ajattelee, että sen pitää koko ajan olla kanssasi, ettei sinulle vain tapahdu mitään. Se on joutunut ottamaan sinusta vastuun, ja on sinun johtajasi. Siksi se pillastuu myös siitä, että poistut sen näköpiiristä. Sen mielestä et voi mennä mihinkään ilman sen suojelusta, koska et pärjää yksin ja olet sen alapuolella.

Minkärotuinen koira?
 
Alkuperäinen kirjoittaja koiraopas:
Se seuraa sinua siksi, että kokee, ettet osaa puolustaa itseäsi. Se oikeasti ajattelee, että sen pitää koko ajan olla kanssasi, ettei sinulle vain tapahdu mitään. Se on joutunut ottamaan sinusta vastuun, ja on sinun johtajasi. Siksi se pillastuu myös siitä, että poistut sen näköpiiristä. Sen mielestä et voi mennä mihinkään ilman sen suojelusta, koska et pärjää yksin ja olet sen alapuolella.

Minkärotuinen koira?
Click to expand...

Höpö höpö! Koiria ennenkin kouluttaneena näen,e ttei tilanne todellakaan ole tuolalinen mitä kuvittelet.
Rotua en kerro.
 
[QUOTE="vieras";25857911]Sun neuvot on ihan päin helvettiä. Kyseessä pentu.
Älä vaan ap usko näitä.[/QUOTE]

:D Ja sitten itketään, kun koira on sekopää. Kyllä pennuille pitää olla kuri ja rajat, ja käyttäytyä johdonmukaisesti, eikä antaa pompotella. Miten itse tekisit?
 
Koirilla EI ole mitään miellyttämisenhalua!!! Koira toimii vain ja ainoastaan itsekkäistä syistä AINA ja maksimaalisen hyödyn periaatteella. Siksi koira pitää saada hoksaamaan, että on sille kannattavaa olla hiljaa. Eli palkitset heti, kun koira on vähänkin aikaa hiljaa kun poistut huoneesta. Vähitellen pidennät sitten aikaa ja palkitset AINA. Koira oppii kyllä, että hiljaa olo on kannattavaa.

Mutta älä palaa huoneeseen, ennen kuin koira on hiljaa. Muuten se oppii, että ääntelemällä saa sinut takaisin.
 
Rodun kertomalla voisit saada myös oikeasti hyviä vinkkejä.(nimim.kokemusta vahvoistakin roduista) Ja tottakai pentu tuossa iässä on vielä "riiviö" ja itkee yksin jäädessään, sehän on ollut vasta alle 12 viikkoa ihmeellisessä maailmassa, vieroitettu juuri omasta turvallisesta emostaan ja tuotu uuteen paikkaan, uusien ihmisten ja hajujen äärelle.
Tottakai pentu hakee sinusta turvaa. Muista antaa rakkautta rajoilla. Ja palkitse ihan pienestäkin hyvästä teosta, juurikin esim. tuosta hiljaa olemisesta.
 
Koiran luota ollaan pois niin pieni hetki, vaikka kolme sekuntia, ettei se ehdi alkaa huutaa. Sitten palataan äkkiä luo ja palkitaan. Ei niin, että yritetään odottaa, että se lakkaa huutamasta.
 
Mistäköhän sitä nyt sitten aloittaisi :D

Jos vaikka siitä, että eläinsuojelulakia kannattaa pyrkiä noudattamaan.

Terve ja hyvinvoiva lemmikki: osa 1 Koirat ja kissat

Jos koira alkaa puremaan häkin salpaa, se ei sen koiran mielestä ole kiva mesta jossa on siistiä olla....eli josakin kohtaa häkkiopetuksessa on menty pahasti pieleen. Ehkei sitä häkkiä sitten kuitenkaan olla opetettu koiralle kivaksi paikaksi?

Kun meidän sesset käskee häkkiin, ne menee sinne maate ja alkaa nukkumaan.

Koira tekee sitä, mitä sen kannattaa tehdä. Se siis tulee käskystä luokse, jos sen kannattaa tulla. Sun tehtäväsi on tehdä se kannattavaksi. Yksinkertaista.

Koira lopettaa puremisen, jos sen kannattaa niin tehdä. Niinpä sun tehtäväsi on tehdä se kannattamattomaksi. Yksinkertaista tämäkin.

koiran koulutus on itseasiassa ihan kaikilta osin äärimmäisen yksinkertaista.
 
En ymmärrä miksi laitat koiran häkkiin kun lähdet? Eikö voisi olla yhdessä huoneessa, jonka ovella portti tai ovi kiinni? Älä huomioi koiraa 10min ennen kun lähdet ja vasta 10min päästä palattuasi huomioit taas, niin ajan myötä pentu hokaa ettei lähtemisesi ole iso juttu. Jos taat heti tultuasi kotiin alat palluttaa koiraa niin se ei tiedä hyvää. Meidän pentu oli yli 4kk kun tuli meille ja oli opetettu siihen että hyvästeltiin ja kun tuli kotiin niin se hyökkäsi heti ovella hyppimään innoissaan ihmisiä päin. Saatiin onneksi nopeasti stoppi siihen touhuun, samaten kerjäämiseen ruokapöydästä yms..
 
  • Tykkää
Reactions: HoitoonVaan
Ajattelin minäkin jotain kirjoittaa kun kuulostaa niin tutulta tuo teidän pentu....

Meillä on iso metsästysrotuinen pystykorva joka oli pentuna juurikin tuollainen pikkuhirviö mitä kuvailit. Puri paikkoja (huonekaluja, lahkeita, kenkiä - ihan mitä vain), ärisi ja murisi ja kiskoi, yksin jäädessään nosti ihan älyttömän mekkalan ja ei- sanaa totteli vain kun sille päälle sattui... Ei koira mikään ihan mahdoton ole koskaan ollut mutta älyttömän jääräpäinen ja kovaluontoinen kylläkin.

Nykyään (viisi vuotias) koira osaa yleensä käyttäytyä, tietää ja tottelee peruskäskyjä ja on oikein mukava sisäkoira. Ainoastaan tuo yksinolo on hankalaa - yhä vieläkin nostaa älyttömän huudon kun jää yksin. Ei enää juurikaan riko paikkoja/tavaroita yksinollessaan, mutta haukkuu ja ulvoo ja ramppaa sisällä hermostuneesti edestakaisin. Ollaan yritetty opettaa, mutta ei se opi. On siis ihan oikeasti kokeiltu KAIKKEA, mutta raukka ei vain osaa olla yksin... Nykyään sen tosin ei juuri tarvitsekaan jäädä yksin, ja jos jää, se laitetaan pihalle häkkiin (meillä on omakotitalo) missä kyllä tykkää olla ja on nätisti.

Minusta noin pienelle pennulle on ihan normaalia olla tuollainen "hirviö", eivät ne ihan pienet lapsetkaan osaa olla yksin. Helpottanee ajan kanssa. Tietysti kannattaa harjoitella noita yksinoloja ahkerasti ja muutakin käyttäytymistä, mutta pienissä määrin vähän kerrallaan. Pennulla ei kärsivällisyys riitä kovin pitkiksi aikaa ja oppimiseen voi joillain mennä pitkään. Meilläkin kesti melko kauan ennenkuin saatiin ihan peruskäskyt iskostettua tuon jääräpään kalloon... Välillä tarvittiin muutakin kuin nameja ja palkintoja, tuolle sai tietyssä vaiheessa ihan reilusti fyysisesti näyttää että kuka täällä oikein on se pomo. Testasi meitä pentuaikana vähän väliä, ja kokeili uudestaan vielä puolentoista vuoden tienoilla (vissiin murkkuikää). Nyt on rauhoittunut ja ollut kiltisti pitkään, tosin vieläkin sen huomaa että omaa tahtoa on ja koira miettii välillä ihan selvästi kahteen kertaan ennenkuin tottelee jos ei suoraan näe että se kannattaa (kädessä on joku herkku). Riistavietti tietysti on ihan jumalattoman vahva ja niin pitääkin olla, kun meillä metsästetään karhua. ;)

Miksi ihmeessä et muuten voi kertoa koiran rotua? Olisi niin mielenkiintoista tietää. :)
 
Koitan antaa asiallisen vastauksen. En jaksanut lukea kaikkia sinulle kirjoitettuja viestejä, koska näytti taas menevän siihen mollaamiseen ja mäkättämiseen.

Minulla on kokemuksia karjalankarhukoirista. Edellinen koirani oli karhukoira, ja tämä nykyinen karhukoira-suomenlapinkoira mix. Olen ollut myös nuoruudessani tekemisissä metsästyskoirien kanssa. Karhukoira on pentuna tuollainen ja se on sille ihan normaali tapa käyttäytyä. Se käyttää paljon hampaita ja on luupäinen ja kovaluontoinen kuin mikä, mutta kun jaksaa ensimmäisen vuoden, tilanne on jo paljon parempi. Oma mixini on alkanut pikkuhiljaa rauhoittumaan nyt, kun on 5kk vanha, mutta edelleen tekemistä on aivan tolkuttomasti!

En siis tiedä onko sinulla joku pystykorva vai mikä, mutta käyttäytyminen kuulostaa hyvin paljon joltain pystyltä. Aiempi koirani kärsi myös vuoden ikäisenä hirvittävästä eroahdistuksesta, kun en silloin vielä tajunnut puuttua siihen jatkuvaan seuraamiseen. Tunki suihkuunkin mukaan. Ehdottaisin siis, että luovut siitä häkistä, etenkin jos on kyse jostain pystykorvasta. Käytä erossaolemisen opetteluun huonetta, älä häkkiä. Ajat eristyksissä pidetään lyhyinä, kuten varmasti itsekin tiedät, mutta ulos sitä ei päästetä ennen ulinan loppumista (kuten niin hyvin itsekin tiedät). Sitä vaan ei kaikki hoksaa, että ulinan ei tarvise loppua pitkäksi aikaa. Eli odotetaan sitä, kun ulinaan tulee pieni tauko. Heti, kun ulina loppuu hetkeksi, ovi aukaistaan. Seuraavalla kerralla vaaditaan vähän pidempää taukoa ennen oven avaamista jne. Näin omani on oppinut. Ja sitten vähitellen siirrytään siihen, että poistutte kotoasi kokonaan. Ensin vain ulko-oven taaksi, sitten aste asteelta pidemmälle.

Puremiseen ja hampaiden käyttöön auttaa vain sinnikäs, jatkuva käskeminen. JOS on kyse karhukoiran tapaisesta alkukantaisesta rodusta, teillä on edessä iso työ, mutta palkkiokin on sitä suurempi. Älä lannistu! Itsekin luulin, ettei siitä hiton näykkimisestä ja hyökkäilystä tule loppua ikinä, mutta kyllä siitä tuli. Edellinen karhukoirani oppi niin rauhalliseksi, että lapsetkin vauvoina mönkivät sen päällä miten sattuu, välillä kaatuivatkin päälle, eikä koira muuta tehnyt kuin vähän päätään kohotti.
 
Hetkinen, pentu alle 12vk.. koira on tullut sulle vajaa 5-4vk sitten.
Se on vielä ihan kakara.
Pureminen ja repiminen kuuluu pennun kehitykseen, kun koiran saaliusvietti kehittyy. Joillakin sitä on enemmän, joillakin vähemmän.
Pennun kehitykseen kuuluu myös rajojen tutkailu ja kokeileminen. Sinä siltä päätät, miten asiat tehdään?

Opettaminen osa 1... opeta kärsivällisesti ja yksi pala kerrallaan. Itse uhraan yhden asian opetteluun jo monta viikkoa ;) Esim. luoksetulo ei ole vain luoksetulo. Siinä opetetaan erikseen lähelle tuleminen, vauhti, paikalla olo, sivulle tuleminen ja vaikka mitä :)
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa