A
apua tarvitseva
Vieras
Mulla on ongelma joka repii mieltä joka kerta kun mies on lähdössä tapaamaan kavereitaan. Meillä on siis 5kk vanha vauva.
En siedä alkoholin ongelmakäyttöä ollenkaan,mulla ei oo kuitenkaan mitään sitä vastaan jos käy parilla tai lähtee kavereiden kanssa viettämään iltaa esim. baariin ja dokaa jne.
MUTTA siinä vaiheessa kun joka kerta kun mies tapaa kavereitaan niin he menevät vetämään perseet. Ei mitään "muutama tunti,kauhee känni ja kotiin" vaan säännönmukaisesti ei tule kotiin edes yöksi. Dokaavat baarien sulkemisajan yli ja lähtevät jatkoille. Jotka voivat kestää seuraavaan iltaan. Ja yleensä kestäisivät jos en saisi miestä vaatimalla himaan. Tai sitten tulee koska tietää että mulla on tosi paha mieli. Ei kuitenkaan koskaan omasta aloitteesta.
No ymmärrettävästi tämä rasittaa mua ihan mielettömästi. Ei mua haittaa että hän tapaa ystäviään, toivoisin että tapais useammin. jos he voisivat edes joskus tehdä jotain selvinpäin. Tai edes niin että kävisivät vaikka yhdellä, tai kahdella. Ei kahdellakymmenellä. Ei niin että mulla on mielettömän huono omatunto kun "käsken toisen kotiin kesken hauskanpidon" niinkuin mies varmasti ajattelee. Ja hänen ystävänsä. Aina naljailevat että "antaako hallitus luvan ottaa"...
Tämä tapahtuu nykyään ehkä kerran parissa kuukaudessa ja sen väliajan kaikki on tosi ihanasti eikä oo mitään ongelmaa. Mutta tänään on taas ilta josta ei muuta voi seurata.
Mä HALUAISIN että voisin vilpittömästi ajatella että menköön ja pitäköön hauskaa. Hän aina sanoo mulle että "oo niin kauan kuin tahdot" kun jää vauvan kanssa kotiin jos itse lähden johonkin. Nojoo,eipä mulla olekaan tapana olla kahta päivää jos lähden... Enkä oo koskaan ollut yötä muualla. Tämä ei kyllä kuulemma haittaisi vaikka olisinkin! Mutta mä tiedän että mitä pidemmälle kello menee ja lähemmäs sitä että hän on lähtemässä niin sitä vittumaisemmaksi ämmäksi käyn. "älä sit hölmöile, älä tee typeryyksiä, yritä olla jooko oksentamatta, tule please kotiin yöksi. Soita milloin tahansa niin pakkaan vauvan ja tullaan hakemaan sut. Tai tuu taksilla, jooko tuu taksilla". Ja mä oon niiiin kyllästynyt tähän! Ja siihen et sit kun hän lopulta tulee kotiin,nukkuu mielellään vaikka vuorokauden ja on täysin kyvytön tekemään mitään.
Mutta tosiaan nykyään käy tosi harvoin ja väliaika on ihan normaalia elämää. En mä halua sanoa että "joko lopetat tai lähdet menemään" koska mä en halua että hän lähtee menemään. Enkä mä myöskään halua ettei hän saisi pitää hauskaa! En todellakaan. Musta on ihana kun hän on niin innoissaan kun tapaa kavereitaan pitkästä aikaa. Ollaan koitettu niin että hän tulis tosiaan yöllä himaan (ja on nyt tullutkin monena kertana) mutta silloin hänellä jää "bileet kesken" ja aina harmittaa sitten kumpaakin. Häntä bileet ja mua se et miksi mun pitää aina olla tällänen..
Mitä siis tehdä?! Oon ihan hajalla tän kanssa. Joo harvoin käy mut se tuntuu niin pahalta silloin kun menee, ja siitä seuraa aina ihan paska fiilis ja tappelua. Hän ei oo ollenkaan oma itsensä.
Auttakaahan?
En siedä alkoholin ongelmakäyttöä ollenkaan,mulla ei oo kuitenkaan mitään sitä vastaan jos käy parilla tai lähtee kavereiden kanssa viettämään iltaa esim. baariin ja dokaa jne.
MUTTA siinä vaiheessa kun joka kerta kun mies tapaa kavereitaan niin he menevät vetämään perseet. Ei mitään "muutama tunti,kauhee känni ja kotiin" vaan säännönmukaisesti ei tule kotiin edes yöksi. Dokaavat baarien sulkemisajan yli ja lähtevät jatkoille. Jotka voivat kestää seuraavaan iltaan. Ja yleensä kestäisivät jos en saisi miestä vaatimalla himaan. Tai sitten tulee koska tietää että mulla on tosi paha mieli. Ei kuitenkaan koskaan omasta aloitteesta.
No ymmärrettävästi tämä rasittaa mua ihan mielettömästi. Ei mua haittaa että hän tapaa ystäviään, toivoisin että tapais useammin. jos he voisivat edes joskus tehdä jotain selvinpäin. Tai edes niin että kävisivät vaikka yhdellä, tai kahdella. Ei kahdellakymmenellä. Ei niin että mulla on mielettömän huono omatunto kun "käsken toisen kotiin kesken hauskanpidon" niinkuin mies varmasti ajattelee. Ja hänen ystävänsä. Aina naljailevat että "antaako hallitus luvan ottaa"...
Tämä tapahtuu nykyään ehkä kerran parissa kuukaudessa ja sen väliajan kaikki on tosi ihanasti eikä oo mitään ongelmaa. Mutta tänään on taas ilta josta ei muuta voi seurata.
Mä HALUAISIN että voisin vilpittömästi ajatella että menköön ja pitäköön hauskaa. Hän aina sanoo mulle että "oo niin kauan kuin tahdot" kun jää vauvan kanssa kotiin jos itse lähden johonkin. Nojoo,eipä mulla olekaan tapana olla kahta päivää jos lähden... Enkä oo koskaan ollut yötä muualla. Tämä ei kyllä kuulemma haittaisi vaikka olisinkin! Mutta mä tiedän että mitä pidemmälle kello menee ja lähemmäs sitä että hän on lähtemässä niin sitä vittumaisemmaksi ämmäksi käyn. "älä sit hölmöile, älä tee typeryyksiä, yritä olla jooko oksentamatta, tule please kotiin yöksi. Soita milloin tahansa niin pakkaan vauvan ja tullaan hakemaan sut. Tai tuu taksilla, jooko tuu taksilla". Ja mä oon niiiin kyllästynyt tähän! Ja siihen et sit kun hän lopulta tulee kotiin,nukkuu mielellään vaikka vuorokauden ja on täysin kyvytön tekemään mitään.
Mutta tosiaan nykyään käy tosi harvoin ja väliaika on ihan normaalia elämää. En mä halua sanoa että "joko lopetat tai lähdet menemään" koska mä en halua että hän lähtee menemään. Enkä mä myöskään halua ettei hän saisi pitää hauskaa! En todellakaan. Musta on ihana kun hän on niin innoissaan kun tapaa kavereitaan pitkästä aikaa. Ollaan koitettu niin että hän tulis tosiaan yöllä himaan (ja on nyt tullutkin monena kertana) mutta silloin hänellä jää "bileet kesken" ja aina harmittaa sitten kumpaakin. Häntä bileet ja mua se et miksi mun pitää aina olla tällänen..
Mitä siis tehdä?! Oon ihan hajalla tän kanssa. Joo harvoin käy mut se tuntuu niin pahalta silloin kun menee, ja siitä seuraa aina ihan paska fiilis ja tappelua. Hän ei oo ollenkaan oma itsensä.
Auttakaahan?