T
Trish
Vieras
Mitähän voisin tämän avioliiton eteen tehdä? En haluaisi erota kun luulin loppuelämäni viettäväni tämän miehen kanssa...
Olen siis ollut naimisissa 5 vuotta ja meillä on 1-vuotias tyttö. Mies käy töissä ja minä hoidan lasta kotona.
Aluksi luulin löytäneeni aivan ihmeellisen ja ihanan miehen
Mutta hiljakseen ongelmia on alkanut kasaantua...
Mies masentui pari vuotta sitten kun lomautettiin töistä, sittemmin pääsi takaisin töihin mutta masennus vaan jatkuu. On käyttänyt masennuslääkkeitä mutta ei niistä näytä apua olevan, terapiaan ei halua. Mies on jatkuvasti joko surullisen näköinen tai sitten ärtynyt ja suuttuu pikkuasioista. Viimevuosina on riidan jälkeen uhannut ottaa eron, mutta eipä kuitenkaan ota.
Seksiä ja läheisyyttä on vähän. Vika ei kuulemma ole minussa, en tiedä... mies ei tule halaamaan tai pussaamaan, minun on aina tehtävä aloite.
Suhteen alkuvaihessa mies joi muutaman oluen silloin tällöin. Nyt olutta menee pari pulloa lähes joka päivä ja viskipullo viikonloppuisin. Mies ei tosin koskaan ole näkyvästi humalassa, mutta ei tietysti ole ajokuntoinen. Mies ei siis riehu kännissä, mutta en haluaisi että tyttömme luulee että lähes jokapäiväinen alkoholinkäyttö on normaalia.
Mies on alkanut pelaamaan raha-automaattipelejä muutaman kerran viikossa. Ensin muutamia euroja, sitten kymppejä, nyt sitten ensimmäistä kertaa hävisi satasen. Veloissa ei siis olla, mutta pelottaa mihin tämä johtaa... tuon satasen häviämisen jälkeen ei ole pelannut viikkoon, mutta ei kuulemma aio lopettaakaan kokonaan.
Mies väittää että hänellä ei ole alkoholi- tai peli-ongelmaa. Eihän hän ole humalassa, eikä ole pelannut kaikkia rahojakaan.
Joskus epäilen että miehllä on ollut jotain epäilyttävää touhua jonkun naisen kanssa. Kerran vilkaisin hänen puhelintaan ja ukko oli ottanut kuvan omasta peniksestään :/ Väittää että oli tehnyt sen vaan huvikseen eikä ole lähettänyt kenellekään. Puhelimessa ei kylläkään ollut minkään epäilyttävän naisen numeroa. Fyysiseen pettämiseen tai salasuhteeseen en usko, koska mies on niin paljon töissä (ja ylitöistäkin on saanut palkan eli ei voi olla huijannut olevansa ylitöissä, eikä työpaikalla ole naisia)
Mies ei halua keskustella ongelmista. Ei koskaan ole ollut hyvä keskustelemaan, mutta ennen sentään sanoi jotain... nyt jos yritän puhua jotain, mies menee täysin mykäksi, saattaa jopa laittaa silmät kiinni ihan kuin minua ei olisi olemassakaan. On ihan lukossa tuollaisessa tilanteessa. Joskus näyttää siltä että haluaisi itkeä.
On meillä hyviäkin hetkiä, vaikka kun leikitään yhdessä lapsen kanssa. Mies on kylläkin hyvä isä, siis on hoitanut lasta paljon. Rahojen kanssa ei myöskään pihtaile, vaikka hän ansaitsee paljon enemmän kuin minä niin olen saanut käyttää rahaa ihan vapaasti.
Mikä loukkaa eniten, on se etä kun minulla on paha mieli tai olen surullinen, mies ei tee mitään. Ei ole huomaavinaankaan. Olen kysynyt että eikö välitä mitään, no, hänen mielestään minulla ei ole mitään syytä itkeä.
Mitähän tässä nyt siis pitäisi tehdä, kun toinen ei halua keskustellakaan ja selvittää ongelmia, hänen mielestään mitään ongelmia ei ole vaan minä vaan keksin ongelmat... Nyt on pidetty mykkäkoulua 3 päivää, en jaksa enää teeskennellä että kaikki on muka hyvin.
Olen siis ollut naimisissa 5 vuotta ja meillä on 1-vuotias tyttö. Mies käy töissä ja minä hoidan lasta kotona.
Aluksi luulin löytäneeni aivan ihmeellisen ja ihanan miehen
Mutta hiljakseen ongelmia on alkanut kasaantua...Mies masentui pari vuotta sitten kun lomautettiin töistä, sittemmin pääsi takaisin töihin mutta masennus vaan jatkuu. On käyttänyt masennuslääkkeitä mutta ei niistä näytä apua olevan, terapiaan ei halua. Mies on jatkuvasti joko surullisen näköinen tai sitten ärtynyt ja suuttuu pikkuasioista. Viimevuosina on riidan jälkeen uhannut ottaa eron, mutta eipä kuitenkaan ota.
Seksiä ja läheisyyttä on vähän. Vika ei kuulemma ole minussa, en tiedä... mies ei tule halaamaan tai pussaamaan, minun on aina tehtävä aloite.
Suhteen alkuvaihessa mies joi muutaman oluen silloin tällöin. Nyt olutta menee pari pulloa lähes joka päivä ja viskipullo viikonloppuisin. Mies ei tosin koskaan ole näkyvästi humalassa, mutta ei tietysti ole ajokuntoinen. Mies ei siis riehu kännissä, mutta en haluaisi että tyttömme luulee että lähes jokapäiväinen alkoholinkäyttö on normaalia.
Mies on alkanut pelaamaan raha-automaattipelejä muutaman kerran viikossa. Ensin muutamia euroja, sitten kymppejä, nyt sitten ensimmäistä kertaa hävisi satasen. Veloissa ei siis olla, mutta pelottaa mihin tämä johtaa... tuon satasen häviämisen jälkeen ei ole pelannut viikkoon, mutta ei kuulemma aio lopettaakaan kokonaan.
Mies väittää että hänellä ei ole alkoholi- tai peli-ongelmaa. Eihän hän ole humalassa, eikä ole pelannut kaikkia rahojakaan.
Joskus epäilen että miehllä on ollut jotain epäilyttävää touhua jonkun naisen kanssa. Kerran vilkaisin hänen puhelintaan ja ukko oli ottanut kuvan omasta peniksestään :/ Väittää että oli tehnyt sen vaan huvikseen eikä ole lähettänyt kenellekään. Puhelimessa ei kylläkään ollut minkään epäilyttävän naisen numeroa. Fyysiseen pettämiseen tai salasuhteeseen en usko, koska mies on niin paljon töissä (ja ylitöistäkin on saanut palkan eli ei voi olla huijannut olevansa ylitöissä, eikä työpaikalla ole naisia)
Mies ei halua keskustella ongelmista. Ei koskaan ole ollut hyvä keskustelemaan, mutta ennen sentään sanoi jotain... nyt jos yritän puhua jotain, mies menee täysin mykäksi, saattaa jopa laittaa silmät kiinni ihan kuin minua ei olisi olemassakaan. On ihan lukossa tuollaisessa tilanteessa. Joskus näyttää siltä että haluaisi itkeä.
On meillä hyviäkin hetkiä, vaikka kun leikitään yhdessä lapsen kanssa. Mies on kylläkin hyvä isä, siis on hoitanut lasta paljon. Rahojen kanssa ei myöskään pihtaile, vaikka hän ansaitsee paljon enemmän kuin minä niin olen saanut käyttää rahaa ihan vapaasti.
Mikä loukkaa eniten, on se etä kun minulla on paha mieli tai olen surullinen, mies ei tee mitään. Ei ole huomaavinaankaan. Olen kysynyt että eikö välitä mitään, no, hänen mielestään minulla ei ole mitään syytä itkeä.
Mitähän tässä nyt siis pitäisi tehdä, kun toinen ei halua keskustellakaan ja selvittää ongelmia, hänen mielestään mitään ongelmia ei ole vaan minä vaan keksin ongelmat... Nyt on pidetty mykkäkoulua 3 päivää, en jaksa enää teeskennellä että kaikki on muka hyvin.