L
Lankakerä
Vieras
Lapsen 2-v synttäreitä vietettiin syyskuussa. Miehen vanhemmat asuvat 500 km päässä ja tulivat meille jo edellisenä päivänä. Miehen isä eli lapsen vaari on alkoholisti ja meillä on nollatoleranssi heidän alkoholinkäyttönsä suhteen. Mies lähti illaksi töihin ja vaari tuli saunasta ympärikännissä lapsen vielä ollessa hereillä ja lapsen kanssa touhuamaan vaikka silmät seisoivat päässä. Lapsen mummu oli, kuin ei mitään olisi ollut vialla. Pihalta löysin tyhjän Leijona-pullon ja useita tyhjiä kaljatölkkejä. Vaari tiesi milloin poikansa tulee töistä ja hipsi nukkumaan piharakennukseen hyvissä ajoin. Tiesi että sota olisi syttynyt jo poika olisi löytänyt isänsä meidän kotoa kännissä. Olin aivan hämmentynyt tilanteesta enkä tiennyt miten toimia. Olin vihainen molemmille isovanhemmille.
Synttäreiden jälkeen puhuttiin asiasta mieheni kanssa. Hän oli jo aavistanut mitä oli tapahtunut. Isovanhemmat saivat jälkeenpäin palautetta ja välit ovat olleet siitä asti poikki. Vaari ei tunnusta tehneensä mitään väärin eikä koskaan tule tunnustamaan. Mummu vähättelee asiaa ja näin sotkee itsensä soppaan mukaan. Mieheni ei anna anteeksi jollei häneltä tulla lakki kourassa pyytämään anteeksi. Hän sanoo että on itse saanut kärsiä isänsä alkoholismista koko ikänsä eikä meidän lapsemme saa joutua siitä kärsimään, nyt riittää. Vaari ei koskaan tule pyytämään anteeksi. Isovanhemmat ovat tietenkin lapselle tärkeät ja rakkaat, mutta olen mieheni kanssa täysin samaa mieltä. Jos viina on tärkeämpi kuin oma ainoa lapsenlapsi, niin valinta on sitten tehty. Molempia ei voi saada. Tilanne kuitenkin raastaa, erityisesti miestäni, mutta myös minua. Pallo on heitetty mieheni äidille, mutta hän ei ole osoittanut mitään aikomuksia korjata osaltaan tilannetta, vaikka on fiksu nainen, mutta naimisissa ääliön kanssa.
Haluaako joku kommentoida?
Synttäreiden jälkeen puhuttiin asiasta mieheni kanssa. Hän oli jo aavistanut mitä oli tapahtunut. Isovanhemmat saivat jälkeenpäin palautetta ja välit ovat olleet siitä asti poikki. Vaari ei tunnusta tehneensä mitään väärin eikä koskaan tule tunnustamaan. Mummu vähättelee asiaa ja näin sotkee itsensä soppaan mukaan. Mieheni ei anna anteeksi jollei häneltä tulla lakki kourassa pyytämään anteeksi. Hän sanoo että on itse saanut kärsiä isänsä alkoholismista koko ikänsä eikä meidän lapsemme saa joutua siitä kärsimään, nyt riittää. Vaari ei koskaan tule pyytämään anteeksi. Isovanhemmat ovat tietenkin lapselle tärkeät ja rakkaat, mutta olen mieheni kanssa täysin samaa mieltä. Jos viina on tärkeämpi kuin oma ainoa lapsenlapsi, niin valinta on sitten tehty. Molempia ei voi saada. Tilanne kuitenkin raastaa, erityisesti miestäni, mutta myös minua. Pallo on heitetty mieheni äidille, mutta hän ei ole osoittanut mitään aikomuksia korjata osaltaan tilannetta, vaikka on fiksu nainen, mutta naimisissa ääliön kanssa.
Haluaako joku kommentoida?