ongelmia suhteessa...

[Ymmällään]

elikkä pakko purkaa johonkin..
meillä on miehn kanssa ongelmia, suuria ongelmia.
tunnen olevani ansassa, mies ei ymmärrä minua eikä tule tuumaakaan vastaan kotiasioissa..
ongelmia tuottavat asiat ovat sen laatuisia että niiden selvittäminen vaatisi miehltä muuttumista..
esim. hän ei riitele/väittele..
-mielipideasioista ei kuulemma kannata keskustella...
-ikävistä asioista puhuminen ei kannata (ikään kuin ne katoaisivat vaikka niistä ei puhu...)
- jos olen vihainen jostain niin häntä ei kiinnosta... (on kerran sanonut yhteiselle kaverille tosissaan että häntä ei kiinnosta, ja että kyllä mä siitä aikananni rauhotun...)

hänen unensa on tärkeintä.. (tehdään yötyötä molemmat...)
eli kun hän menee töihin niin hän nukkuu ensin päivän, on yön töissä ja nukkuu sitten taas koko päivän... iltapäivä 5 asti...
kun mä menen töihin, niin herään lapsen kanssa aamulla, valvon päivän.. menen töihin ja valvon yön.. aamulla menen nukkumaan mutta ylös pitää nousta viimeistään klo 2 (lapsi siis sellaisian päivinä hoidossa kun mies on menossa töihin ja mä olen ollut yön töissä.. ja hoitaja ei yli kahden voi hoitaa....)

jos kehtaan valittaa väsymyksestä niin vastaus on: itseppä halusit lapsen...

hänen napansa on tärkein.. eli jos hän syö niin ei voi esim. syöttää lasta samaan aikaan.. ei voi mennä rauhottelemaan jos lapsi rutisee sängyssä.. hän syö nyt... etc.

hänen ollessa kotona lapsen kanssa.. kun mä olen töissä.. niin mitään kotihommia ei tee kun ei ehdi.. mutta samaan aikaan mulle nassuttaa kun mä en kuulemma tee mitään muuta kuin räi kattoon, kylllähän mun pitäis ehtiä siivota, käydä kaupassa,laittaa ruoka,pestä pyykkiä, leikkiä pojan kannsa etc.. hänen ei..

mitään asioita ei voi ottaa todesta.. huumorimiehhiä nääs...
mutta mun huumori ei veny kovinkaan paljon kun saan nukkua 4-6tuntia yössä, lapsi on miltei yksin mun vastuulla ja sitten se laukoo vielä sammakoita suustansa, mitkä loukkaavat, mistä suutun ja häntä ei kiinnosta.. jos/kun saan selvitettyä loukkaantumisen syyni hänelle niin vastaus on "se oli vitsi..." älä ota kaikkea aina niin tosissaan..
tätä yhdessä oloa on nyt kestänyt 5vuotta.. ja nyt tuntuu ettei enää jaksa/pysty elämään näin..

onko tässä enää mitään mahdollisuuksia saada hommaa toimimaan ja minun ihastua mieheeni uudelleen.. rakastan häntä kyllä.. mutta se ei enää vaan riitä...

 

[ap]

ja lisäksi olen nyt ihastunut työkaveriini, Koska olen niin sekaisin en tiedä mitä suhteelleni tekisin..

 

[La vida es un destino]

ite en kyllä kattelis moista touhua päivääkään. eikä ole mikään ihme että olet ihatunut toiseen kun miehesi käytös tuollaista.
onko hän aina ollut tuollaineb? vai muuttunut johonkin tiettyyn aikaan?

 

[hyvä neuvo]

Ja nyt teet jotain, pistä ukolles selväks mikä homman nimi jos ei tehoa mä lähtisin kattelee sitä työkaveria josko oiskin parempi kun se sika joka kotona on.sitä saa mitä tilaa.

 

[clivia]

Tuo sinun elämäs ei tuosta mihinkään muutu ennenkuin eroat ja häivyt.
Suosittelen lämpimästi ja on nea uuteen elämään.

 

[ap]

ite en kyllä kattelis moista touhua päivääkään. eikä ole mikään ihme että olet ihatunut toiseen kun miehesi käytös tuollaista.
onko hän aina ollut tuollaineb? vai muuttunut johonkin tiettyyn aikaan?

on aina ilmeisesti ollut tuollainen, mutta vasta lapsen tulon myötä on varsinkin alkanut ärsytämään..
aikaisemmin kun olimme molemmat "vapaita" menemään kavereiden kanssa oli suhdekkin hyvällä tolalla.. mutta nyt kun lapsi on vuoden niin tilanne on mennyt kokoajan huonompaan suuntaan..
on miehessä toki ihania piirteitäkin, nyt vaan nuo isot asiat sumentavat näön ja huomaan vaan kaikki ärsyttävät tavat ja käytöksen..

ja nyt on pakko tunnustaa että tein myös kamalan virheen (tilanne kun on mitä on...) ja olin ryyppäämässä duunikavereiden kanssa niin päädyin myös suutelemaan ihastustani.. mitään sen suurempaa ei tapahtunut, nukuttiin kyllä yhdessä.. nyt on kauhea olo siitä ettei se edes kaduta minua...
miehelle en voi kertoa, ainakaan vielä koska se on välitön ero toden näköisesti... olen siis todella sekaisin ajatusteni kanssa...

 

[La vida es un destino]

Ja nyt teet jotain, pistä ukolles selväks mikä homman nimi jos ei tehoa mä lähtisin kattelee sitä työkaveria josko oiskin parempi kun se sika joka kotona on.sitä saa mitä tilaa.

jep, tuo kyllä kuulostaa vähän isltä että miehelläsi ei taida olla aikeitakaan muuttua.
onko hänellä stressiä? väsymystä? onko hän myöskinhalunnut lapsen? entä toinen nainen?

 

[ap]

Ja nyt teet jotain, pistä ukolles selväks mikä homman nimi jos ei tehoa mä lähtisin kattelee sitä työkaveria josko oiskin parempi kun se sika joka kotona on.sitä saa mitä tilaa.

olen koittanut vuoden aikana puhua näistä asioista mutta kun hänen mielestään vaan luettelenb vikoja on vastaus "katso itse peiliin..."

tiedän että olisi "helpompaa" erota mutta kun kuitenkin rakastan miestäni..

 

[ap]

Ja nyt teet jotain, pistä ukolles selväks mikä homman nimi jos ei tehoa mä lähtisin kattelee sitä työkaveria josko oiskin parempi kun se sika joka kotona on.sitä saa mitä tilaa.

jep, tuo kyllä kuulostaa vähän isltä että miehelläsi ei taida olla aikeitakaan muuttua.
onko hänellä stressiä? väsymystä? onko hän myöskinhalunnut lapsen? entä toinen nainen?

hän on aina väsynyt.. mutta ei suostu mihinkään tutkimuksiin (miehet ei käy lääkärissä...)
halusi kyllä lapsen ja toista naista ei ole..
se muuttuminen tässä mua mietityttääkin kun kavereilleni olen aina neuvonut ettei toista voi muuttaa..

 

[La vida es un destino]

ite en kyllä kattelis moista touhua päivääkään. eikä ole mikään ihme että olet ihatunut toiseen kun miehesi käytös tuollaista.
onko hän aina ollut tuollaineb? vai muuttunut johonkin tiettyyn aikaan?

on aina ilmeisesti ollut tuollainen, mutta vasta lapsen tulon myötä on varsinkin alkanut ärsytämään..
aikaisemmin kun olimme molemmat "vapaita" menemään kavereiden kanssa oli suhdekkin hyvällä tolalla.. mutta nyt kun lapsi on vuoden niin tilanne on mennyt kokoajan huonompaan suuntaan..
on miehessä toki ihania piirteitäkin, nyt vaan nuo isot asiat sumentavat näön ja huomaan vaan kaikki ärsyttävät tavat ja käytöksen..

ja nyt on pakko tunnustaa että tein myös kamalan virheen (tilanne kun on mitä on...) ja olin ryyppäämässä duunikavereiden kanssa niin päädyin myös suutelemaan ihastustani.. mitään sen suurempaa ei tapahtunut, nukuttiin kyllä yhdessä.. nyt on kauhea olo siitä ettei se edes kaduta minua...
miehelle en voi kertoa, ainakaan vielä koska se on välitön ero toden näköisesti... olen siis todella sekaisin ajatusteni kanssa...

pettäminen ei kyllä koskaan ole oikein mutta tuossa tilnateessa tavallaan ymmärrän sinua.
oletko miettiny kertaakaan kuinka kauan itse todellisuudessa jaksat tuollaista elämää? entä lapsi, tuo kaikki vaikuttaa myös lapseen, kun äidillä ja isällä aina riitaa.
oletko miettinyt olisitko tuhat kertaa onnellisempi ilma miestäsi? kun ei tarvitse koko ajan kuulla haukkumista ja "nalkuttamista"

 

[La vida es un destino]

Ja nyt teet jotain, pistä ukolles selväks mikä homman nimi jos ei tehoa mä lähtisin kattelee sitä työkaveria josko oiskin parempi kun se sika joka kotona on.sitä saa mitä tilaa.

jep, tuo kyllä kuulostaa vähän isltä että miehelläsi ei taida olla aikeitakaan muuttua.
onko hänellä stressiä? väsymystä? onko hän myöskinhalunnut lapsen? entä toinen nainen?

hän on aina väsynyt.. mutta ei suostu mihinkään tutkimuksiin (miehet ei käy lääkärissä...)
halusi kyllä lapsen ja toista naista ei ole..
se muuttuminen tässä mua mietityttääkin kun kavereilleni olen aina neuvonut ettei toista voi muuttaa..

ihmine voi muuttua, mutta hänellä täytyy myös itsellään olla se halu muuttua. eli jos miehesi ei todellakaan halua itse muuttua niin aika huonolta näyttää.
onnistuisko pieni erossa olo? jotaa miehesi saisi hieman miettiä ja koota ajatuksiaan mitä todellisuudessa haluua ja levätä mikäli on väsynyt?

 

[Naapurin täti]

Miehesi kuulosta narsistilta. Todennäköisesti ei tule koskaan muuttumaan, tai sellainen mielikuva minulle tuli kirjoituksesi perusteella.

Ymmärrän kyllä hyvin, jos mielesi kuikuilee muille laidunmaille... itse en jaksaisi tuollaista suhdetta yhtään.

Kysymys kuuluukin nyt, että oletko valmis kestämään tuota käytöstä loppuelämäsi? Nimimttäin jos erota aiot, kannattaa se mun mielestä tehdä nyt, kun lapsi on niin pieni, ettei sille jää siitä muistoja. Eikä muistoja siitä, että sillä joskus on ollut ehjä perhe. Nyt lapsi pääsisi helpommalla; kasvaisi siihen, että äiti ja isi on eronnut, eikä osaa odottaakaan oikeen muunlaista vaihtoehtoa.

 

[ap]

Ja nyt teet jotain, pistä ukolles selväks mikä homman nimi jos ei tehoa mä lähtisin kattelee sitä työkaveria josko oiskin parempi kun se sika joka kotona on.sitä saa mitä tilaa.

jep, tuo kyllä kuulostaa vähän isltä että miehelläsi ei taida olla aikeitakaan muuttua.
onko hänellä stressiä? väsymystä? onko hän myöskinhalunnut lapsen? entä toinen nainen?

hän on aina väsynyt.. mutta ei suostu mihinkään tutkimuksiin (miehet ei käy lääkärissä...)
halusi kyllä lapsen ja toista naista ei ole..
se muuttuminen tässä mua mietityttääkin kun kavereilleni olen aina neuvonut ettei toista voi muuttaa..

ihmine voi muuttua, mutta hänellä täytyy myös itsellään olla se halu muuttua. eli jos miehesi ei todellakaan halua itse muuttua niin aika huonolta näyttää.
onnistuisko pieni erossa olo? jotaa miehesi saisi hieman miettiä ja koota ajatuksiaan mitä todellisuudessa haluua ja levätä mikäli on väsynyt?

sitä mä olen miettinyt, jos vaikka asuttais erillään pari kk.. mutta en tiedä miten ehdottaa tätä miehelle.. kun nyt jos sen sille sanon niin vetää johtopäätöksen että kävin kuitenkin panemassa jotain viikonloppuna.. (kerroin että työkaverin kaveri yritti ihan tosissaan pokailla minua...)
ja sitten se olikin siinä...

 

[La vida es un destino]

Ja nyt teet jotain, pistä ukolles selväks mikä homman nimi jos ei tehoa mä lähtisin kattelee sitä työkaveria josko oiskin parempi kun se sika joka kotona on.sitä saa mitä tilaa.

jep, tuo kyllä kuulostaa vähän isltä että miehelläsi ei taida olla aikeitakaan muuttua.
onko hänellä stressiä? väsymystä? onko hän myöskinhalunnut lapsen? entä toinen nainen?

hän on aina väsynyt.. mutta ei suostu mihinkään tutkimuksiin (miehet ei käy lääkärissä...)
halusi kyllä lapsen ja toista naista ei ole..
se muuttuminen tässä mua mietityttääkin kun kavereilleni olen aina neuvonut ettei toista voi muuttaa..

ihmine voi muuttua, mutta hänellä täytyy myös itsellään olla se halu muuttua. eli jos miehesi ei todellakaan halua itse muuttua niin aika huonolta näyttää.
onnistuisko pieni erossa olo? jotaa miehesi saisi hieman miettiä ja koota ajatuksiaan mitä todellisuudessa haluua ja levätä mikäli on väsynyt?

sitä mä olen miettinyt, jos vaikka asuttais erillään pari kk.. mutta en tiedä miten ehdottaa tätä miehelle.. kun nyt jos sen sille sanon niin vetää johtopäätöksen että kävin kuitenkin panemassa jotain viikonloppuna.. (kerroin että työkaverin kaveri yritti ihan tosissaan pokailla minua...)
ja sitten se olikin siinä...

jos miehesi on sen takai valmis eroamaan että haluat ottaa aika lisän jotta hän ehkä saisi ajatuksiian selväksi niin on kyllä kumma juttu. miten miusta tuntuu että miehelläsi on aika suuri valta sinuun? päättä kaikesta ja komentelee. niinkuin joku tuolla olikin laittanut että kuulostaa narsisitilta.

 

[ap]

ite en kyllä kattelis moista touhua päivääkään. eikä ole mikään ihme että olet ihatunut toiseen kun miehesi käytös tuollaista.
onko hän aina ollut tuollaineb? vai muuttunut johonkin tiettyyn aikaan?

on aina ilmeisesti ollut tuollainen, mutta vasta lapsen tulon myötä on varsinkin alkanut ärsytämään..
aikaisemmin kun olimme molemmat "vapaita" menemään kavereiden kanssa oli suhdekkin hyvällä tolalla.. mutta nyt kun lapsi on vuoden niin tilanne on mennyt kokoajan huonompaan suuntaan..
on miehessä toki ihania piirteitäkin, nyt vaan nuo isot asiat sumentavat näön ja huomaan vaan kaikki ärsyttävät tavat ja käytöksen..

ja nyt on pakko tunnustaa että tein myös kamalan virheen (tilanne kun on mitä on...) ja olin ryyppäämässä duunikavereiden kanssa niin päädyin myös suutelemaan ihastustani.. mitään sen suurempaa ei tapahtunut, nukuttiin kyllä yhdessä.. nyt on kauhea olo siitä ettei se edes kaduta minua...
miehelle en voi kertoa, ainakaan vielä koska se on välitön ero toden näköisesti... olen siis todella sekaisin ajatusteni kanssa...

pettäminen ei kyllä koskaan ole oikein mutta tuossa tilnateessa tavallaan ymmärrän sinua.
oletko miettiny kertaakaan kuinka kauan itse todellisuudessa jaksat tuollaista elämää? entä lapsi, tuo kaikki vaikuttaa myös lapseen, kun äidillä ja isällä aina riitaa.
oletko miettinyt olisitko tuhat kertaa onnellisempi ilma miestäsi? kun ei tarvitse koko ajan kuulla haukkumista ja "nalkuttamista"

no, en jaksa enää kauaa.. palkään että teen sitten jotain suurempaa sen duunikaverin kanssa... :/
mutta ero pelottaa mua ihan järjettömästi.. kaikki taloudelliset puolet, me ostettiin syksyllä isompi asunto.. ja nyt on todella vaikeaa myydä asuntoja.. eli meille tod. näk. jäis velkaa... se miten voisin jatkaa työssäni jossa viihdyn ja jota tarvitsen.. kun on pelkkää yötyötä.. ja eniten pelottaa se halveksunta mitä saisin osakseni sukulaisilta ja kavereilta.. kun ulkoisesti meidän suhteemme näyttää loistavalta..
mulla ei ole montaakaan kaveria joten pelkään että olisin ihan yksin, istuisin vain kotona lapsen kanssa ja mulla hajoais pää...

 

[ap]

Ja nyt teet jotain, pistä ukolles selväks mikä homman nimi jos ei tehoa mä lähtisin kattelee sitä työkaveria josko oiskin parempi kun se sika joka kotona on.sitä saa mitä tilaa.

jep, tuo kyllä kuulostaa vähän isltä että miehelläsi ei taida olla aikeitakaan muuttua.
onko hänellä stressiä? väsymystä? onko hän myöskinhalunnut lapsen? entä toinen nainen?

hän on aina väsynyt.. mutta ei suostu mihinkään tutkimuksiin (miehet ei käy lääkärissä...)
halusi kyllä lapsen ja toista naista ei ole..
se muuttuminen tässä mua mietityttääkin kun kavereilleni olen aina neuvonut ettei toista voi muuttaa..

ihmine voi muuttua, mutta hänellä täytyy myös itsellään olla se halu muuttua. eli jos miehesi ei todellakaan halua itse muuttua niin aika huonolta näyttää.
onnistuisko pieni erossa olo? jotaa miehesi saisi hieman miettiä ja koota ajatuksiaan mitä todellisuudessa haluua ja levätä mikäli on väsynyt?

sitä mä olen miettinyt, jos vaikka asuttais erillään pari kk.. mutta en tiedä miten ehdottaa tätä miehelle.. kun nyt jos sen sille sanon niin vetää johtopäätöksen että kävin kuitenkin panemassa jotain viikonloppuna.. (kerroin että työkaverin kaveri yritti ihan tosissaan pokailla minua...)
ja sitten se olikin siinä...

jos miehesi on sen takai valmis eroamaan että haluat ottaa aika lisän jotta hän ehkä saisi ajatuksiian selväksi niin on kyllä kumma juttu. miten miusta tuntuu että miehelläsi on aika suuri valta sinuun? päättä kaikesta ja komentelee. niinkuin joku tuolla olikin laittanut että kuulostaa narsisitilta.

ei se ole narsisti, meillä on lähipiirissä yksi sellainen... mutta se on ainoa lapsi joka on asunut äitinsä kanssa 22 vuotiaaksi asti (muutti siitä siis mun luokse...)
ongelma taitaa olla vaan minussa.. ainakin ulkopuolisten silmissä.. hän on rauhallinen ja tavallinen mies.. mä olen aina ollut hivenen outo ihmisten mielestä.. ryypännyt ja rellestänyt nuoruudessa, tykkään fantasiasta, metallimusiikista etc. mikä ei taas istu mieheen oikein hyvin..
mieheni on vakuuttunut siitä että olen kiltti "naapurintyttö" ja jos teen tai sanon jotain mikä sotii sitä vastaan niin tokaisee vaan että älä esitä, et sinä ole tuollainen.. joten olenkin nyt yrittänyt käyttäytyä kiltin tytön tavoin.. mutta siinäpä kävi nyt niin että olen hukannut itseni kaikessa tässä..

 

[ap]

tyhmä olen kun en saa tähän asiaan tolkkua..
nyt vaan elämä on niin "turvallista" ja pelottaa lähteä muuttamaan sitä..

 

[ap]

kuinka kerätä rohkeutta näin ison asian päättämiseen...??
kun ei sitä vaan haluais heittää pyyhettä kehään edes yrittämättä. mutta ei sitä taas tahtois turhaan lähteä yrittämään... what a broblem..

 

[La vida es un destino]

kuinka kerätä rohkeutta näin ison asian päättämiseen...??
kun ei sitä vaan haluais heittää pyyhettä kehään edes yrittämättä. mutta ei sitä taas tahtois turhaan lähteä yrittämään... what a broblem..

siun nyt pitää saada itsesi kanssa ajatukset selväksi halautko elää loppu elämäsi noin ja haluatko lapsellesi tuollaisen elinymäristön?
ja sittenkun olet saanut itsellesi selväksi teet ratkaisuja, mutta älä mieti liian pitkään menee aina vain vaikeammaksi.
mutta ei kannata vaan "turvallisuuden" tunnun takia elää moisessa suhteessa. et voi tietää millaista "uusi" elämäsi olisi ellet uskalla tehdä sen eteen jotain.

 

[ap]

kuinka kerätä rohkeutta näin ison asian päättämiseen...??
kun ei sitä vaan haluais heittää pyyhettä kehään edes yrittämättä. mutta ei sitä taas tahtois turhaan lähteä yrittämään... what a broblem..

siun nyt pitää saada itsesi kanssa ajatukset selväksi halautko elää loppu elämäsi noin ja haluatko lapsellesi tuollaisen elinymäristön?
ja sittenkun olet saanut itsellesi selväksi teet ratkaisuja, mutta älä mieti liian pitkään menee aina vain vaikeammaksi.
mutta ei kannata vaan "turvallisuuden" tunnun takia elää moisessa suhteessa. et voi tietää millaista "uusi" elämäsi olisi ellet uskalla tehdä sen eteen jotain.

totta tuokin.. mutta jotenkin se vaan on niin vaikeaa tehdä se päätös..
tulen hulluksi kun pyöritän tätä asiaa päässäni..
kun on niin omituista että samaan aikaan haluaa kahta asiaa..